Viimeisimmät kirjoitukset

Bilteman kuvastossa (Kevät ja kesä 2010) mainostetaan edullisia, biohajoavia koirankakkapusseja. Hinnan puolesta (1,19 euroa/50 kpl) nämä olisivat paljon halvempia kuin kaupassa myytävät varsinaiset biojätepussit, joten ostin testimielessä yhden paketin.

Kotona parempi puoliskoni huomasi, että pakkauksessa lukeekin “ympäristöystävällinen” ilman mitään mainintaa biohajoavuudesta. Koska pussit myös tuntuvat ja näyttävät normaalilta muovilta, päätimme varmistaa asian Biltemalta. He vastasivat, että kuvastossa on virhe ja pussit eivät olekaan biohajoavia. Kyseisiä pusseja ei siis, harmi kyllä, saa laittaa biojätteiden joukkoon.

Epäselväksi vielä jäi, että mikä pusseista sitten tekee ympäristöystävällisiä. Ilmeisesti se, että kakat eivät jää tienposkeen siltä kymmenykseltä koiranulkoiluttajia, jotka kakkapusseja oikeasti käyttävät…

Katsoin jokin aika sitten jo pari vuotta vanhan dokumenttielokuvan nimeltä Food Inc.. Elokuva maalaa aika lohduttoman kuvan Yhdysvaltain ruokateollisuudesta, erityisesti lihan tuotannosta. Elokuvassa haastatellaan mm. Michael Pollania, ja samoja asioita nousee pintaan kuin hänen kirjassaan Omnivore’s Dilemma (joka on minulla vieläkin kesken). Myös nyt täällä Suomessa pinnalla olevaa geenimuuntelua perehdytään käsitellään hieman.

Sinänsä ei siis varmaan mitään uutta asiaan perehtyneille, mutta heidän jotka eivät ole koskaan nähneet amerikkalaista tehotuotantokarjatilaa tai joilla nimi Monsanto ei nosta niskavilloja pystyyn kannattaa ehdottomasti katsoa tämä, jos vain jostain käsiinne saatte.

Erityisesti jäi mieleen seuraava esimerkki edistyksellisestä tehokkuusajattelusta Yhdysvalloissa:

Ongelma: Koska lehmät laiduntavat nilkkoja myöten omassa ulosteessaan, tätä ulostetta ja sen mukana kolibakteeria päätyy väkisin myös myytävän lihan joukkoon aiheuttaen ajoittain ruokamyrkytyksiä.
Ratkaisu: Jauhetaan muuten kelvottomista ruhon osista ammoniakilla steriloitua lihan jatketta ja sekoitetaan sitä normaalin jauhelihan joukkoon, jolloin myös jauhelihasta kuolevat (teoriassa) kaikki bakteerit.

(asiaan liittyen ks. myös Generation Green: Hamburger Helper? Slime, Ammonia and Cow Shit ja NYT: Safety of Beef Processing Method Is Questioned)

Tieto lisää tuskaa, niin se vain on. Silti katsomisen arvoinen dokumentti.

(Muokattu ajatushäiriöitä)

Käyttämäni Body Shopin partavaahto loppui viimein, joten päätin kokeilla seuraavaksi tämänkin blogin kommenteissa suositeltua partasaippuaa. Ainoa partasaippua minkä Ruohonjuuresta löysin oli Vihreän Kosmetiikan Kamomilla Parranajo / Lady Shave -saippua, josta sanotaan seuraavaa:

Pehmeä- ja runsasvaahtoinen, Bentonite savi [sic] tekee iholle silkkisen liukkaan pinnan, kamomilla yrtti [sic] ja eteeriset öljyt rauhoittavat sekä tasapainottavat ihoa parranajon jälkeen.

Saippuan pakkauksessa annetaan ymmärtää, että saippua on valmistettu Suomessa sertifioiduista luomuraaka-aineista. Se on pakattu ympäristöystävällisesti vain pahvikääreeseen.

Saippuan tuoksu on mieto ja melko neutraali. Hintaa palalla on 5,50 euroa, ja sen pitäisi ymmärtääkseni kestää normaalikäytössä puolesta vuodesta vuoteen.

Siihen ne hyvät puolet loppuvatkin.

Kokeilin kaikkiaan kolmea erilaista tapaa vaahdottaa saippuaa:

1. Hieromalla märkää/kosteaa sutia saippuaa vasten (ns. oikea tapa).
2. Vaahdottamalla saippuaa käsissä ja levittämällä saippuaa/vaahtoa kasvoihin käsillä.
3. Raaputtamalla palasen saippuaa kipon pohjalle ja pyörittelemällä sitä märän sudin kanssa.

Näistä tapa numero kaksi oli ylivoimaisesti huonoin idea. Saippua ei vaahdonnut juuri lainkaan ja kuivui hyvin nopeasti jättäen eräänlaisen naamion kasvoille. En muista milloin viimeksi kasvot olisivat tuntuneet yhtä kuivilta.

Parhaiten taas toimi pienen palasen vaahdottaminen, mutta ei siitäkään kunnon vaahtoa syntynyt. Aikaansaamani vaahto haihtui sitä mukaa kun sitä levitti, eikä jäljelle jääneet kaksi kuplaa riittäneet parran ajoon.

Juuri tuo vaahtoamisen puuttuminen on saippuan ongelma, vaikka sitä runsasvaahtoiseksi väitetäänkin. Yritin kaikkeni, mutta en saanut sitä vaahtoamaan kunnolla. Sillä saa kyllä kasvot melkein liiankin liukkaiksi, mutta jos liukkaus riittäisi, käyttäisin ruokaöljyä.

En tiedä miksi oma partani vaatii paksun vaahdon leikkautuakseen hyvin, mutta se on todistettu niin monta kertaa ettei sitä tosiasiaa käy kieltäminen. Erityisen hyvin tämä tuli ilmi, kun ulkomaan matkalla käytin purkkivaahtoa ja heti sen jälkeen kokeilin tätä saippuaa. Ero oli niin selkeä, että se ei voi mennä placebo-efektin piikkiin.

Tiivistettynä voisi sanoa, että naamani ei ole moneen vuoteen moneen kokenut sellaista rääkkiä kuin tämän saippuan kanssa partaa ajaessa. Punoitus, polttelu ja ajamatta jääneet karvat palasivat kylään. Luulen, että partageelillä ja muovihöylälläkin olisi tullut parempaa jälkeä.

Naisten hennompaan karvoitukseen tämä voi olla omiaan, mutta partasaippuaksi tätä ei kyllä saisi markkinoida. Sinänsä sääli, koska tähän asti kokeilluista parranajotuotteista tämä on vain pahvikääreeseen pakattuna selkeästi ekologisin.

Vika voi tietenkin olla myös tekniikassa tai muissa välineissä (lähinnä varmaan sudissa). Neuvoja otetaan mielellään vastaan, sillä kovasti haluaisin tämän tuotteen toimivan.

Toivottavasti ostamani saman valmistajan shampoosaippua toimii paremmin.

Herbinalta on jo pitkään ollut saatavilla biohajoavaa shampoota ja hoitoainetta, mutta olen vasta vähän aikaa sitten päässyt kokeilemaan niitä.

Tuotteet eivät sisällä silikonia ja kaikki raaka-aineet hajoavat luonnossa, eli ne sopivat siten normishampoita paremmin mökkikäyttöön.

Tuotteen kylkeen on merkitty sen hoitavuusasteeksi yksi kolmen ollessa maksimi. Minusta ainakin hoitoaine hoitaa ihan riittävästi, mutta shampoon pesuteho tuntuu ajoittain riittämättömältä. Turhan usein tuntuu siltä, että hiukset pitää pestä toiseen kertaan jotta ne saa tuntumaan puhtailta.

Ei sinänsä mitään huonoja tuotteita, mutta ei mitään kovin ihmeellisiäkään. Parempia löytynee ihan oikeista ekotuotteista.

Switcher-tuotteita on ollut markkinoilla jo pitkään. En ole kuitenkaan tullut ostaneeksi niitä, koska yleisesti tarjolla on ollut lähinnä naisten vaatteita sekä huonosti istuvan näköisiä collegehousuja. Viime kesänä (2009) niitä myytiin kuitenkin Anttilassa tuntuvalla alennuksella, joten ostin itselleni t-paidan.

Tuote on laadukkaan oloinen ja se on kestänyt useamman pesun menemättä kieroon, vaikka malli on muuten makuuni ehkä hivenen liian leveä. Hintaan nähden (kuusi euroa) paita on erittäin hyvä ostos, mutta oikeasti ostin sen silkkaa uteliaisuuttani.

Switcher-tuotteiden erikoisuutenahan on, että jokaisella vaatteella on oma DNA-koodinsa, jonka avulla sen alkuperän ja matkan voi selvittää. Omassa paidassani koodin sisältävä lappunen on ommeltu sen verran reilusti sauman sisään, että osa koodista jää piiloon, mutta luulen sen olevan “swt2222jhgg”.

Kun tuon koodin syöttää www.respect-code.org -sivustolla (aiemmin respect-inside.org) olevaan hakukenttään, paidastani selviää mm. seuraavanlaista tietoa:

• Tuotteen valmistuksessa on syntynyt 4,5 kiloa hiilidioksidipäästöjä
• Tuotteessa käytetty puuvilla on poimittu Intiassa, Mandvissa
• Varsinainen valmistus villan kehräyksestä paidan kutomiseen ja värjäykseen on tehty Intiassa, Tirupurissa
• Tirupurista paita on matkannut Hong Kongiin, josta sen on lähetetty edelleen Sveitsiin Switcherille

Joistakin valmistukseen osallistuneista tahoista on saatavilla myös paljon yksityiskohtaista tietoa, kuten työntekijöiden lukumäärä, yrityksen saamat sertifikaatit sekä tehdyt auditoinnit. Joistakin taas ainoa tieto on osoite, työntekijöitäkään ei ole yhtään.

Minulle kiehtovinta oli nähdä kartalta tuotteen kulkema polku ympäri maailmaa sekä sen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Muu taas tuntui kuivalta, virkamiehille ja auditoijille tarkoitetulta nippelitiedolta.

En ole varma mitä odotin, ehkä jotain ihmisläheisempää tietoa. Vaikkapa: “Tässä on 16-vuotias Rahmadan. Hän on värjännyt ostamasi paidan ja saanut työstään 10 rupiaa (noin 15 senttiä). 9-tuntisen työpäivän aikana hän ehtii värjätä noin 50* paitaa. Hän laittaa osan palkastaan säästöön, jotta voisi tulevaisuudessa perustaa oman värjäämön. Loput rahoista menee perheen ruokakuluihin.” Jotain, mikä olisi antanut paidan valmistaneille ihmisille kasvot.

En tosin tiedä mikä olisi oikeasti sellaista tietoa, jonka kokisin olevan minulle henkilökohtaisesti hyödyllistä tai saisi aikaan jonkinlaista aktivoitumista. Nyt tuo kuitenkin jää lähinnä kuriositeetiksi.

Suurin hyöty tuossa tulee kai siitä, että Switcher voi osoittaa tuotteidensa olevan tiettyjen eettisten arvojen mukaisesti tuotettuja. Kuitenkin, ennen kuin kuluttajat vaativat että muut yritykset toimivat samalla lailla läpinäkyvästi tai alkavat suosimaan Switcherin kaltaisia yrityksiä, tuotteen alkuperän jäljittäminen jää lähinnä kuriositeetiksi enkä usko sen antavan Switcherille kuluttajarintamalla kovin kummoista etulyöntiasemaa, varsinkin kun vaatemallisto ei ole (minun makuuni) vielä kovin kattava.

Aika näyttää mihin kehitys etenee. Toivotaan parasta.

* = ei minulla ole mitään käsitystä kuinka kauan paidan värjäämisessä kestää. Pienenä yritin kyllä selvittää asiaa aina mustikkakeittoa syödessäni.

Luomulihaa

Ostin kokeeksi viime syksynä luomujauhelihaa, kun sitä oli tullut vakikauppaamme tarjolle. Nyttemmin sitä ei enää ole näkynyt, ilmeisesti ei mennyt toivotulla tavalla kaupaksi.

Jauheliha käytettiin makaronilaatikkoon, enkä siinä huomannut mitään makueroa tavalliseen verrattuna (ihme se olisikin minun ketsupinkäytölläni). Paistaessanikaan en huomannut, että liha eroaisi jotenkin tavallisesta, joten minun kannaltani ostamista puoltavat ainoastaan eettiset seikat.

Luomujauhelihan kilohinta oli muistaakseni noin 14 euroa/kilo, mikä on aika paljon enemmän verrattuna tavalliseen paistijauhelihaan, jota saa yhdeksällä eurolla kilon (tai tarjouksessa seitsemällä eurolla). Jos tavallisen jauhelihan vaihtaisi luomuun, hintaeroa tulisi meidän taloudessa kuukaudessa 8 euroa ja vuodessa 96 euroa, kun jauhelihaa menee keskimäärin yksi 400 gramman pakkaus viikossa. Kokonaisruokakustannuksia se nostaisi noin 2 prosentilla.

(Hinnat eivät ole ehkä ihan täysin kohdallaan, tarkistan ja korjaan jos ovat väärin.)

Juuri tuon hinnan takia sitä ei tullut ostettua enempää, vaikka asia ehkä pitäisikin nähdä niin, että normaali jauheliha on alihinnoiteltu. Toisaalta en voi olla ajattelematta, että luomussa on aina vähän ekstraa sen takia, että sitä ostavat ihmiset ovat valmiita sen maksamaan. Rehellinen hinta lienee jossain noiden kahden välimaastossa.

Yhtä kaikki, toistaiseksi luomuliha jäi tuohon kokeiluun. Ehkä joskus kun tulot lisääntyvät sitä voi taas miettiä, mutta juuri nyt saa olla.

Soijarouhetta

Sen sijaan olemme alkaneet jatkamaan joissakin ruoissa jauhelihaa soijarouheella, joka on huomattavasti lihaa halvempaa mutta ravintosisällöltään vastaa sitä aika hyvin.

Soijarouhe on kuivattua ja sitä pitää ensin keittää, jotta se turpoaa käyttökelpoiseksi. Noin 50 grammasta kuivaa rouhetta tulee noin 200 grammaa valmista tavaraa. Olemme nykyään keittäneet isomman satsin kerralla ja laittaneet ylimääräisen pakastimeen, jossa se säilyy valmistajan mukaan pari-kolme kuukautta. Ohjeessa käsketään laittamaan kaksi osaa vettä ja yksi soijarouhetta, mutta meidän kokemuksemme mukaan siinä on vettä liikaa. Jos ei halua valuttaa rouhetta, kannattaa laittaa vähemmän vettä (1,5-1,75:1) ja/tai keittää seosta pidempään kuin ohjeistetut viisi minuuttia.

Varsinaiseen ruokaan laitamme puolet jauhelihaa ja puolet soijarouhetta. Tähän asti rouhetta on käytetty vain ruoissa, joihin liha murustetaan, mutta tarkoitus on laajentaa repertuaaria, ja ehkä kokeilla pelkän soijarouheenkin käyttöä.

Rouhetta keitettäessä se haisee aivan koiranruoalle (=pahalle). Rouhe ei taas vastaavasti maistu (onneksi?) juuri miltään, jonka takia olemme laittaneet keittovaiheessa sekaan lihaliemikuution tai puolikkaan vähän makua antamaan. Valmiissa ruoassa ei kuitenkaan kovin helposti huomaa, että pureskeleeko rouhetta vai lihaa, niin samanlaista se lopulta on.

Soijarouhe maksaa pyöristäen 4,5 euroa/kilo. Kun ottaa huomioon painon lisäyksen keittämisen jälkeen, todellinen kilohinta on noin 1,12 euroa/kilo. Täten jauheliha-soijarouhemössön kilohinnaksi tulee noin 5 euroa/kiloa, melkein puolet vähemmän kuin pelkän jauhelihan. Kerrankin ekoruoalla säästää rahaa!

Vielä vähemmän lihaa?

Hattumitalla arvioiden ja hieman yläkanttiin pyöristäen olen laskenut omaksi lihan (johon tässä lasken myös kanan, kalan ja leikkeleet) kulutuksekseni noin 45 kiloa vuodessa. Soijarouhetta käyttämällä olemme saaneet lihankulutusta pienennettyä arviolta vajaalla viidellä kiloa vuodessa henkeä kohti, eli minulla se olisi nykyään noin 40 kg/vuosi.

Tämän lisäksi olemme lämmitelleet ajatusta, että söisimme kerran viikossa puhtaan kasvisaterian. Pidämme nyt jo noin kerran pari kuukaudessa salaattipäivän — lähinnä siksi, ettemme jaksa tehdä tai miettiä muuta ruokaa — joten sinänsä kasvisruoka kerran viikossa ei ole mikään periaatteellinen ongelma. Ongelma on se, että toistaiseksi ei ole löytynyt reseptiä joka maistuisi kummallekin.

Kalansyöntiä on yritetty myös lisätä, mutta myös tässä on tullut vastaan em. ongelma (+ ruotofobia) sekä monen kalalajin vielä korkeampi kilohinta. Lohtakaan ei jaksa aina syödä.

Maistuvien vaihtoehtoruokien etsintä kuitenkin jatkuu kokeilunhaluisena ja toiveikkaana. Eiköhän viimeistään ensi vuonna lihankulutus ole tippunut toisen viisi kiloa.

Ostin pitkästä aikaa bussikortin. Sen jälkeen kun pääsin oman auton makuun olen käyttänyt julkista paikallisliikennettä vain satunnaisesti. Nyt osittain kylmän talven kannustamana päätin, että teen jatkossa (ainakin kesään saakka) reissut keskustaan bussilla, paitsi jos pitää kuljettaa jotain isoa. Jos jonnekin muualle pitää mennä, niin bussireittien rajoittuneisuus tulee yleensä vastaan ja henkilöauto on verrattoman paljon nopeampi ja vaivattomampi kulkutapa.

Tarkemmat syyt, joiden takia päätin aloittaa bussimatkustamisen uudestaan:

1. Jos viivyn asioilla yli kaksi tuntia, bussimatka tulee halvemmaksi kuin pysäköintimaksut.
2. Jos auto on lumen ja jään peitossa, olen bussilla jo perillä siinä vaiheessa kun olen saanut oman auton vasta ajokuntoon. (Eikä se raappaaminen ole kivaa muutenkaan.)
3. Bussilla pääsee ihan keskustaan saakka, kun taas auton jättää mieluummin vähän kauemmaksi, ellei halua tuhlata aikaa parkkipaikan etsimiseen. Bussilla voi siis päästä perille nopeammin, vaikka lähtisi liikkeelle samaan aikaan.
4. Bussilla liikkuminen saastuttaa vähemmän (vaikka ei tämä kyllä paljon painanut, jos rehellisiä ollaan).

Syyt, joiden takia aikoinaan luovuin bussimatkustamisesta palasivat myös mieleen:

1. Odottelu. Kun pakkasta on yli 20 astetta, tuulee kovaa ja bussi on myöhässä, omaa, parkkihallissa lämpimänä pysyvää autoa kaipaa ihmeen paljon.
2. Muut ihmiset. Kun kello on vähän yli neljä ja joutuu seisomaan kahden hajuvesiaddiktin välissä kuskin leikkiessä Ari Vatasta, omaa, pehmeäpenkkistä ja tilavaa autoaan kaipaa kovasti.

Yllä olevista huolimatta bussilla matkaaminen on ollut yllättävän mukavaa ja leppoisaa. On vaihteeksi ihan kiva, kun matka etenee eikä tarvitse keskittyä liikenteeseen vaan voi miettiä ihan muita asioita, tai vaikka torkkua.

Vaikka pääasialliset syyt siis olivat kaikkea muuta kuin ekologiset, kirjaan tämän kuitenkin hyvällä omatunnolla ekoteoksi, kun niitä on tullut muuten tehtyä niin vähän viime aikoina.

Kesän aikana otin tavoitteeksi saattaa kaiken mahdollisen kierrätyskelpoisen kotonani kerääntyvän muovin muovipussien kierrätyspisteeseen. Aina kun ostin tuotteen joka oli pakattu muoviin, lähetin valmistajalle postia ja kysyin voiko pakkauksen viedä muovipussien kierrätykseen. Vastauksia tuli vaihtelevasti. Osa ei koskaan vastannut, osa hyvinkin auliisti.

Näiden vastausten pohjalta sitten sain kerättyä melko ison kasan muovipakkauksia (lähinnä erilaisia pusseja), jotka valmistajien mukaan soveltuvat täysin vietäväksi nimenomaan kuluttajille tarkoitettuihin muovipussien kierrätyspisteisiin.

Ennen kuin vein muoveja kierrätyspisteeseen, vastuuntuntoisena ihmisenä lähetin vielä Muovikassi kiertoon -sivustolle (käytännössä L&T:lle) postia ja kysyin, että voihan näin tehdä. Olin aiemmin jo saanut heiltä vastauksen, jonka olin tulkinnut niin, että jos pakkauksen muoviseoksen puhtauden saa varmistettua, minkä tahansa (puhtaan) polyeteenin voi viedä kierrätyspisteeseen. Kysyin asiasta uudestaan lähinnä varmistaakseni ettei mitään väärinymmärrystä ollut käynyt.

Vastaus kuului tiivistettynä: “Jos siinä ei ole kahvoja, sitä ei saa viedä kierrätyspisteeseen.”

Siis mitä? Valmistaja sanoi, että se on sitä samaa muovia kuin kauppakassit ja kelpaa kierrätykseen. “Me emme voi ottaa riskiä, että materiaali ei ole puhdasta. Jos siinä ei ole kahvoja, se ei kelpaa.”

Aha.

Siis ymmärrän toki, ja minulle on moneen kertaan tavattu, että pääohje heillä on, että vain kahvalliset muovit viedään kierrätykseen. Ymmärrän kyllä senkin, että jos ohje ei ole riittävän selkeä, ihmiset vievät sinne kaikkea kengistä ruohonleikkuriin. Ymmärrän vielä senkin, että he tekevät tätä puhtaasti rahan takia, jolloin tärkeämpää on maksimoida materiaalin puhtaus kuin kierrätettävän muovin määrä.

Mutta jos minä olen tuotteen valmistajalta kysynyt asiaa, niin eikö varmistus ole tullut silloin jo melko hyvältä auktoriteetilta? Ilmeisesti ei.

Piru minussa haluaisi pitää pienen askartelutuokion saksien kanssa ja leikata mm. pakastevihannes- ja porkkanapusseihin pienet kahvat, mutta en taida kuitenkaan. Olen itse asiassa ollut hieman huolissani merenelävien ylenpalttisesta lisääntymisestä, joten ehkä on ihan hyvä että pääsen kantamaan korteni Tyynenmeren jätepyörteen kaltaisiin kekoihin*.

Joten mitä ikinä olenkaan täällä sanonut muovin kierrätyksestä, se ei enää pidä paikkaansa ja muovin kierrätyskelpoisuus pitää siis katsoa seuraavan taulukon mukaan:

Ehkä pitäisi ehdottaa tuotevalmistajille, että he lisäävät yleisen hyvän nimissä kaikkiin kierrätyskelpoisiin muovipakkauksiinsa kahvat, oli niille tarvetta eli ei. Kun eivät kuulemma muunlaiset pakkausmerkinnät ole vielä riittävän selkeitä.

* = No joo, ei se välttämättä kaatopaikalta luontoon päädy. Mutta kuitenkin.

Olen pitkään miettinyt, miksi lihaa ei kasvateta laboratorioissa, mutta ilmeisesti kyse ei ole ollut tahdosta vaan teknologiasta. Nyt hollantilaiset tiedemiehet ovat (viimein?) onnistuneet kasvattamaan sianlihaa petrimaljassa, kertoo mm. Times Online.

Tutkijat uskovat, että viiden vuoden kuluttua in vitro -lihaa voidaan käyttää jo makkaroissa ja sen kaltaisissa lihavalmisteissa. Tiedemiehet tapaavat olla sen verran optimistisia, että itse uskon tuosta syntyvän jotain aikaisintaan 10-20 vuoden kuluttua, mutta tie on kuitenkin selvä.

Nälänhätäähän tämä ei poista, mutta ainakin minulta poistuisi lihan syömisestä tuleva moraalinen krapula, kun lihaa varten ei tarvitsisi enää tappaa eläimiä.

Eri asia on tietysti, että saadaanko tuosta oikeasti lihaa vastaava tuote ilman että sitä tarvitsee pumpata täyteen hormoneja, antibiootteja ja säilöntäaineita. Ruokateollisuudella on tapana jättää ruoan terveellisyys ikään kuin lisäominaisuudeksi, joten heitähän ei moiset sivuseikat haittaa jos vain lihan tuotanto halpenee. Itse kuitenkin toivon, että laboratorioliha tekisi lihasta myös puhtaampaa, kun sitä tuottavan eläimen kasvua ja ominaisuuksia ei tarvitsisi manipuloida ja sairauksia lääkitä.

Aika näyttää.

Mitä pitääkään sisällään tavallinen marketista ostettava suihkusaippua, ekologiseksi itseään markkinoivan yrityksen suihkusaippua sekä ihan oikeasti luonnonmukaiseksi sertifioitu (EcoCert) suihkusaippua?

Vastuuvapauslauseke

En ole kemisti, enkä ole kovin hyvin perehtynyt muutenkaan kemianteollisuuteen. Käyttämäni termit ja suomennokset saattavat siis olla täysin vääriä. Tässä mainittujen tuotteiden kohdalla aineen käyttötarkoitus saattaa olla eri kuin mitä olen kirjoittanut, mutta koska en ole löytänyt valmistajien selvityksiä aineiden käyttötarkoituksista, on ollut pakko arvailla.

Olen kuitenkin yrittänyt tehdä mahdollisimman huolellista selvitystyötä ja mahdolliset virheet eivät ole tarkoituksellisia. Korjaukset otetaan erittäin mielellään vastaan. Aion myös itse tehdä jatkotutkimusta sellaisten ainesosien kohdalla, joiden käyttötarkoitus on minulle epäselvä.

Mutta itse asiaan…

Dove Beauty Care Shower Cream Oil

Sisältää neljänneksen kosteusvoidetta, mikä voi osaltaan vaikuttaa monimutkaiseen koostumukseen.

Aqua

Vesi.

Helianthus Annuus Seed Oil

Auringonkukansiemenöljyä. Uskoisin, että käytetään tässä kosteuttavana aineena.

Sodium Laureth Sulfate

Natriumlauryylieetterisulfaatti. Varsinainen pesuaine, saa aikaan pesuaineen vaahtoamisen. Voi ilmeisesti aiheuttaa joillekin ihmisille allergisia oireita, mutta tätä ei voi juurikaan korvata millään.

Glycerin

Glyseroli. Kuuluu alkoholeihin. Wikipediassa sanotaan, että “Glyserolia käytetään esimerkiksi ihovoiteissa, hammastahnoissa ja tupakassa kosteutta sitovana aineena.”

Cocamidopropyl Betaine

Kookosöljystä saatavien rasvahappojen amidien ja trimetyyliglyseenin sekoitus. Käytetään tensidinä, eli pienentämään nesteen pintajännitettä, mikä tekee siitä helpommin levitettävää.

Lauric Acid

Dodekaanihappo. Tyydyttynyt rasvahappo, jota saadaan mm. kookosöljystä ja palmuöljystä. Sitä löytyy myös ihmisen ja lehmän maidosta. Sen avulla
saadaan rasva liukenemaan veteen.

Cocamide MEA

Cocamide monoethanolamine. Tuotetaan kookosöljyn rasvahapoista. Käytetään vaahtoa muodostavana aineena.

Parfum

Hajustetta. Voi sisältää käytännössä mitä vain.

Petrolatum

Vaseliinia. Yleinen glyserolin korvike (halvemmissa) kosteusvoiteissa. Myös vaseliinin tarkoitus on sitoa kosteutta.

Prunus Amygdalus Dulcis Oil

Manteliöljyä. Käytetään kosteuttavana aineena.

Lanolin Alcohol

Lanoliini on villaeläinten (kuten lampaat) tuottamaa rasvaa, ja lanoliinialkoholi on sen johdannainen. Käytetään kosmetiikkatuotteissa sakeuttamaan koostumusta ja tekemään siitä kermaisempaa ja kiiltävämpää.⁽¹

Isostearic Acid

Iso-oktadekaanihappo tai isosteariinihappo. Steariinihappo on rasvahappo, jota käytetään yleisesti kosmetiikkatuotteissa. Suihkusaippuassa sen todennäköisin käyttötarkoitus on toimia liukastavana ja/tai puhdistavana aineena.

Guar Hydroxypropyltrimonium Chloride

Guarkumi, 2-hydroksi-3-(trimetyyliammonio)propyylieetteri. Vesiliukoinen guarkumin johdannainen, jota käytetään yleisesti “hoitavana” aineena shampoissa (esim. kampaamista helpottamaan ). Sitä käytetään myös sakeuttavana aineena kosmetiikassa ja ruokatuotteissa, kuten kastikkeissa.

BHT

Butyloitu hydroksitolueeni, antioksidantti. Käytetään ruokateollisuudessa säilöntäaineena, tarkka käyttötarkoitus kosmetiikassa ei ole minulla tiedossa.

Citric Acid

Sitruunahappo. Käytetään saippuoissa kelatoimaan veden metalleja, jolloin vaahtoa muodostuu helpommin ja puhdistavat aineet toimivat paremmin.

Disodium EDTA

Dinatriumedetaatti. Sama käyttötarkoitus kuin sitruunahapolla.

Benzophenone-4

Sulisobentsoni. Suojaa ihoa ultraviolettisäteilyltä (miksi sitä on suihkusaippuassa?).

Sodium Benzoate

Natriumbentsoaatti. Säilöntäaine. (Joutuessaan tekemisiin
askorbiinihapon kanssa saattaa muodostaa bentseeniä, joka on karsinogeeni.)

Alpha-Isomethyl Ionone

Hajuste.^{(2, 3}

Benzyl Salicylate

Bentsyylisalisylaatti. Mahdollisesti joko UV-säteilyä absorboiva aine tai hajusteiden liuotin.

Butylphenyl Methylpropional

2-(4-tert-butyylibentsyyli)propionaldehydi. Hajua tai makua peittävä aine. Olettaisin, että käytetään peittämään jonkin muun ainesosan ominaishajua.

Coumarin

Kumariini. Hajua tai makua peittävä aine. Käytetään myös rotanmyrkkynä, ei kuitenkaan ole ihmiselle myrkyllinen näin pienissä määrin.

Hexyl Cinnamal

Hajuste.

Limonene

Eräs hiilivety. Haisee voimakkaasti appelsiinille, jonka takia sitä käytetään hajusteena kosmetiikkatuotteissa.

Linalool

Linaloli. Käytetään kosmetiikkateollisuudessa hajusteena. Voidaan käyttää myös mm. hyönteismyrkkynä.

CI 16255

Väriaine.

CI 42053

Väriaine.

Body Shop Almond Shower Gel

Aqua

Vesi.

Sodium Laureth Sulfate

ks. edellä. (tarkoitan tällä nyt ja jatkossa edellistä tuotetta)

Glycerin

ks. edellä.

Cocamidopropyl Betaine

ks. edellä.

Cocamide DEA

Cocamide diethanolamine. Vastaava kuin Cocamide MEA (ks. edellä), mutta tuotetaan yhdistämällä kookosrasvoja eri aineeseen kuin MEA:ssa.

Coco-Glucoside

ks. edellä.

PEG-40 Hydrogenated Castor Oil

Hydrattu risiiniöljy. Käytetään lähinnä liukasteena sekä pintakäsittelyaineena.⁽⁴ En ole aivan varma mihin tätä tarvitaan suihkusaippuassa.

Phenoxyethanol

2-fenoksietanoli. Liuotin, jolla on myös antibakteerisia ominaisuuksia. Kemianteollisuus käyttää sitä moneen tarkoitukseen. Luulen, että tässä sen tarkoitus on poistaa likaa iholta.

Parfum

Hajuste.

Sodium Benzoate

ks. edellä.

Citric Acid

ks. edellä.

Hexyl Cinnamal

Hajuste.

Linalool

ks. edellä.

Benzephenone-4

ks. edellä.

Prunus Amygdalus Dulcis Extract

ks. edellä.

Butylphenyl Methylpropional

ks. edellä.

Disodium EDTA

ks. edellä.

Limonene

ks. edellä.

Coumarin

ks. edellä.

CI 15985

Väriaine (auringonlaskun keltainen).

CI 17200

Väriaine.

CI 42053

Väriaine.

Urtekram Aloe Vera Shower Gel

Aqua

Vesi.

Aloe Barbadensis Gel

Aloe Vera -geeliä. Käyttötarkoitus tuntematon.

Cocamidopropyl Betaine

Ks. edellä.

Sodium Coco-sulfate

Oletan, että tämän suomenkielinen nimi on natriumkookossulfaatti. Sen alkuperä on kookospähkinät ja sitä käytetään puhdistavana aineena, kuten natriumlauryylieetterisulfaattia, mutta on ilmeisesti turvallisempi ja luonnonmukaisempi vaihtoehto.⁽⁵

Glycerin

Ks. edellä.

Coco Glucoside

Glukosidi on glukoosista johdettu glykosidi. En ymmärrä mitä tämä aine tarkkaan ottaen on (veikkaan, että kookossokerin (jos sellaista on) johdannainen), mutta sitä käytetään vaahtoavana aineena.

Citric Acid

Ks. edellä.

Melissa Officinalis Extract

Sitruunamelissauute. Käytetään tässä hajusteena.

Mentha Piperita Extract

Piparminttu-uute. Käytetään tässä hajusteena.

Citrus Aurantium Dulcis Oil

Appelsiinista tai sen kuoresta uutettua öljyä. Käytetään tässä hajusteena.

Geraniol

Kasveissa esiintyvä yhdiste. Käytetään sekä hajusteena että “ihoa piristävänä aineena”.

Linalool

Ks. edellä.

Limonene

Ks. edellä.

Lähteet

Olen käyttänyt tiedonhankintaan pääasiassa englannin- ja suomenkielistä Wikipediaa, sekä ainesosien nimien suomentamiseen Euroopan komission INCI-listaa. Olen käyttänyt INCI-listaa myös joidenkin ainesosien käyttötarkoitusta selvittäessä.

Tiettyjen ainesosien kohdalla lähteinä olen käyttänyt myös seuraavia www-sivuja:

1. http://en.mimi.hu/beauty/lanolin_alcohol.html
2. http://www.cosmeticsdatabase.com/ingredient.php?ingred06=700295
3. http://www.cosmeticsinfo.org/ingredient_details.php?ingredient_id=1788
4. http://www.realself.com/ingredient/peg-40-hydrogenated-castor-oil
5. http://www.mnn.com/lifestyle/health/stories/safe-shampoo