Viimeisimmät kirjoitukset

Mitä pitääkään sisällään tavallinen marketista ostettava suihkusaippua, ekologiseksi itseään markkinoivan yrityksen suihkusaippua sekä ihan oikeasti luonnonmukaiseksi sertifioitu (EcoCert) suihkusaippua?

Vastuuvapauslauseke

En ole kemisti, enkä ole kovin hyvin perehtynyt muutenkaan kemianteollisuuteen. Käyttämäni termit ja suomennokset saattavat siis olla täysin vääriä. Tässä mainittujen tuotteiden kohdalla aineen käyttötarkoitus saattaa olla eri kuin mitä olen kirjoittanut, mutta koska en ole löytänyt valmistajien selvityksiä aineiden käyttötarkoituksista, on ollut pakko arvailla.

Olen kuitenkin yrittänyt tehdä mahdollisimman huolellista selvitystyötä ja mahdolliset virheet eivät ole tarkoituksellisia. Korjaukset otetaan erittäin mielellään vastaan. Aion myös itse tehdä jatkotutkimusta sellaisten ainesosien kohdalla, joiden käyttötarkoitus on minulle epäselvä.

Mutta itse asiaan…

Dove Beauty Care Shower Cream Oil

Sisältää neljänneksen kosteusvoidetta, mikä voi osaltaan vaikuttaa monimutkaiseen koostumukseen.

Aqua

Vesi.

Helianthus Annuus Seed Oil

Auringonkukansiemenöljyä. Uskoisin, että käytetään tässä kosteuttavana aineena.

Sodium Laureth Sulfate

Natriumlauryylieetterisulfaatti. Varsinainen pesuaine, saa aikaan pesuaineen vaahtoamisen. Voi ilmeisesti aiheuttaa joillekin ihmisille allergisia oireita, mutta tätä ei voi juurikaan korvata millään.

Glycerin

Glyseroli. Kuuluu alkoholeihin. Wikipediassa sanotaan, että “Glyserolia käytetään esimerkiksi ihovoiteissa, hammastahnoissa ja tupakassa kosteutta sitovana aineena.”

Cocamidopropyl Betaine

Kookosöljystä saatavien rasvahappojen amidien ja trimetyyliglyseenin sekoitus. Käytetään tensidinä, eli pienentämään nesteen pintajännitettä, mikä tekee siitä helpommin levitettävää.

Lauric Acid

Dodekaanihappo. Tyydyttynyt rasvahappo, jota saadaan mm. kookosöljystä ja palmuöljystä. Sitä löytyy myös ihmisen ja lehmän maidosta. Sen avulla
saadaan rasva liukenemaan veteen.

Cocamide MEA

Cocamide monoethanolamine. Tuotetaan kookosöljyn rasvahapoista. Käytetään vaahtoa muodostavana aineena.

Parfum

Hajustetta. Voi sisältää käytännössä mitä vain.

Petrolatum

Vaseliinia. Yleinen glyserolin korvike (halvemmissa) kosteusvoiteissa. Myös vaseliinin tarkoitus on sitoa kosteutta.

Prunus Amygdalus Dulcis Oil

Manteliöljyä. Käytetään kosteuttavana aineena.

Lanolin Alcohol

Lanoliini on villaeläinten (kuten lampaat) tuottamaa rasvaa, ja lanoliinialkoholi on sen johdannainen. Käytetään kosmetiikkatuotteissa sakeuttamaan koostumusta ja tekemään siitä kermaisempaa ja kiiltävämpää.⁽¹

Isostearic Acid

Iso-oktadekaanihappo tai isosteariinihappo. Steariinihappo on rasvahappo, jota käytetään yleisesti kosmetiikkatuotteissa. Suihkusaippuassa sen todennäköisin käyttötarkoitus on toimia liukastavana ja/tai puhdistavana aineena.

Guar Hydroxypropyltrimonium Chloride

Guarkumi, 2-hydroksi-3-(trimetyyliammonio)propyylieetteri. Vesiliukoinen guarkumin johdannainen, jota käytetään yleisesti “hoitavana” aineena shampoissa (esim. kampaamista helpottamaan ). Sitä käytetään myös sakeuttavana aineena kosmetiikassa ja ruokatuotteissa, kuten kastikkeissa.

BHT

Butyloitu hydroksitolueeni, antioksidantti. Käytetään ruokateollisuudessa säilöntäaineena, tarkka käyttötarkoitus kosmetiikassa ei ole minulla tiedossa.

Citric Acid

Sitruunahappo. Käytetään saippuoissa kelatoimaan veden metalleja, jolloin vaahtoa muodostuu helpommin ja puhdistavat aineet toimivat paremmin.

Disodium EDTA

Dinatriumedetaatti. Sama käyttötarkoitus kuin sitruunahapolla.

Benzophenone-4

Sulisobentsoni. Suojaa ihoa ultraviolettisäteilyltä (miksi sitä on suihkusaippuassa?).

Sodium Benzoate

Natriumbentsoaatti. Säilöntäaine. (Joutuessaan tekemisiin
askorbiinihapon kanssa saattaa muodostaa bentseeniä, joka on karsinogeeni.)

Alpha-Isomethyl Ionone

Hajuste.^{(2, 3}

Benzyl Salicylate

Bentsyylisalisylaatti. Mahdollisesti joko UV-säteilyä absorboiva aine tai hajusteiden liuotin.

Butylphenyl Methylpropional

2-(4-tert-butyylibentsyyli)propionaldehydi. Hajua tai makua peittävä aine. Olettaisin, että käytetään peittämään jonkin muun ainesosan ominaishajua.

Coumarin

Kumariini. Hajua tai makua peittävä aine. Käytetään myös rotanmyrkkynä, ei kuitenkaan ole ihmiselle myrkyllinen näin pienissä määrin.

Hexyl Cinnamal

Hajuste.

Limonene

Eräs hiilivety. Haisee voimakkaasti appelsiinille, jonka takia sitä käytetään hajusteena kosmetiikkatuotteissa.

Linalool

Linaloli. Käytetään kosmetiikkateollisuudessa hajusteena. Voidaan käyttää myös mm. hyönteismyrkkynä.

CI 16255

Väriaine.

CI 42053

Väriaine.

Body Shop Almond Shower Gel

Aqua

Vesi.

Sodium Laureth Sulfate

ks. edellä. (tarkoitan tällä nyt ja jatkossa edellistä tuotetta)

Glycerin

ks. edellä.

Cocamidopropyl Betaine

ks. edellä.

Cocamide DEA

Cocamide diethanolamine. Vastaava kuin Cocamide MEA (ks. edellä), mutta tuotetaan yhdistämällä kookosrasvoja eri aineeseen kuin MEA:ssa.

Coco-Glucoside

ks. edellä.

PEG-40 Hydrogenated Castor Oil

Hydrattu risiiniöljy. Käytetään lähinnä liukasteena sekä pintakäsittelyaineena.⁽⁴ En ole aivan varma mihin tätä tarvitaan suihkusaippuassa.

Phenoxyethanol

2-fenoksietanoli. Liuotin, jolla on myös antibakteerisia ominaisuuksia. Kemianteollisuus käyttää sitä moneen tarkoitukseen. Luulen, että tässä sen tarkoitus on poistaa likaa iholta.

Parfum

Hajuste.

Sodium Benzoate

ks. edellä.

Citric Acid

ks. edellä.

Hexyl Cinnamal

Hajuste.

Linalool

ks. edellä.

Benzephenone-4

ks. edellä.

Prunus Amygdalus Dulcis Extract

ks. edellä.

Butylphenyl Methylpropional

ks. edellä.

Disodium EDTA

ks. edellä.

Limonene

ks. edellä.

Coumarin

ks. edellä.

CI 15985

Väriaine (auringonlaskun keltainen).

CI 17200

Väriaine.

CI 42053

Väriaine.

Urtekram Aloe Vera Shower Gel

Aqua

Vesi.

Aloe Barbadensis Gel

Aloe Vera -geeliä. Käyttötarkoitus tuntematon.

Cocamidopropyl Betaine

Ks. edellä.

Sodium Coco-sulfate

Oletan, että tämän suomenkielinen nimi on natriumkookossulfaatti. Sen alkuperä on kookospähkinät ja sitä käytetään puhdistavana aineena, kuten natriumlauryylieetterisulfaattia, mutta on ilmeisesti turvallisempi ja luonnonmukaisempi vaihtoehto.⁽⁵

Glycerin

Ks. edellä.

Coco Glucoside

Glukosidi on glukoosista johdettu glykosidi. En ymmärrä mitä tämä aine tarkkaan ottaen on (veikkaan, että kookossokerin (jos sellaista on) johdannainen), mutta sitä käytetään vaahtoavana aineena.

Citric Acid

Ks. edellä.

Melissa Officinalis Extract

Sitruunamelissauute. Käytetään tässä hajusteena.

Mentha Piperita Extract

Piparminttu-uute. Käytetään tässä hajusteena.

Citrus Aurantium Dulcis Oil

Appelsiinista tai sen kuoresta uutettua öljyä. Käytetään tässä hajusteena.

Geraniol

Kasveissa esiintyvä yhdiste. Käytetään sekä hajusteena että “ihoa piristävänä aineena”.

Linalool

Ks. edellä.

Limonene

Ks. edellä.

Lähteet

Olen käyttänyt tiedonhankintaan pääasiassa englannin- ja suomenkielistä Wikipediaa, sekä ainesosien nimien suomentamiseen Euroopan komission INCI-listaa. Olen käyttänyt INCI-listaa myös joidenkin ainesosien käyttötarkoitusta selvittäessä.

Tiettyjen ainesosien kohdalla lähteinä olen käyttänyt myös seuraavia www-sivuja:

1. http://en.mimi.hu/beauty/lanolin_alcohol.html
2. http://www.cosmeticsdatabase.com/ingredient.php?ingred06=700295
3. http://www.cosmeticsinfo.org/ingredient_details.php?ingredient_id=1788
4. http://www.realself.com/ingredient/peg-40-hydrogenated-castor-oil
5. http://www.mnn.com/lifestyle/health/stories/safe-shampoo

Vähän vanhoja uutisia, mutta sattuivat silmään:

• Tutkimus: Kananmuna on ympäristöystävällisin proteiinin lähde (YLE.fi, 11.4.2009)
• Onnellisen lehmän mysteeriä ratkotaan Maaningalla (YLE.fi, 7.5.2009)

(Tuolla kananmunalla tarkoitetaan siis ympäristöystävällisintä eläinproteiinin lähdettä.)

Olen siistinyt partaani noin puolitoista vuotta perinteisellä höylällä, joten ajattelin kirjoittaa aiemman kirjoitukseni jatkoksi lyhyen yhteenvedon aiheesta “Miten on höyläily sujunut?”. Kirjoitus ei sisällä ekohenkisiä ajatuksia.

Tekniikka

Ajokulman säätö

Yhdessä vaiheessa ilmaantui sellainen outous, että parta ei leikkaantunut kunnolla. Ajattelin syyn olevan vaahdossa tai terissä, mutta sitten tajusin, että tekniikkani oli mennyt takapakkia. Jostain syystä olin alkanut pitää terää liian suuressa kulmassa ihoon nähden, jolloin se ei leikannut kunnolla. Mitä ihonmyötäisemmin terää pitää, sitä tarkemmin se leikkaa. Kun palautin tämän mieleeni, ongelmat katosivat.

Terän lämpö

Monien kokeilujen tuloksena olen päätynyt siihen, että kuuma terällä saa ajettua paremmin kuin kylmällä. En tiedä miksi, mutta näin se vain. Tämä lienee yksilöllistä (ja osittain varmasti psykologista), koska jotkut vannovat kylmän terän nimeen. Itse olen saanut parhaat ajot silloin kun terä melkein polttaa naamaa.

Tarvikkeet

Vaahdot

Ekovaahdot ovat osoittautuneet ihan hyviksi valinnoiksi. Laveran vaahdon hinta on noussut, joten olen ostanut taas halvempaa Body Shopin vaahtoa. Olen tietoisesti jättänyt kalliit ammattivaahdot kokeilematta, joten mitään vertailukohtaa niihin ei ole. Näilläkin pärjään mainiosti.

Terät

Aluksi käytin Merkurin partateriä, mutta ainoa paikka missä olen nähnyt niitä on Miehenkauppa. Sieltä teriä pitäisi kuitenkin tilata vähintään 30 eurolla, joten olen siirtynyt melkein joka marketista löytyviin Gilletten Platinum-teriin, vaikka kalliimpia ovatkin. Ne ovat yllättäen osoittautuneet mielestäni jopa paremmiksi kuin Merkurin terät.

Terän olen päätynyt putsaamaan ja kääntämään kahden viikon välein ja vaihtamaan neljän viikon välein. Jossain vaiheessa putsasin sen kerran viikossa, mutta terä tuntui kärsivän siitä, omasta mielestäni ilman mitään syytä. Kokeilen varmaan tulevaisuudessa uudestaan kerran viikossa putsaamista, koska höylä menee jo viikon aikana jokseenkin epäsiistin näköisesksi.

Yhteenvetona

Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen tähän perinteiseen ajotapaan. Uutuuden viehätys on tosin jo hävinnyt ja on aamuja, jolloin ei millään jaksaisi alkaa sekoittamaan vaahtoa. Ajoittain siis kaipaan sähkökoneen helppoutta, mutta en ainakaan vielä sähkökoneella ajamista. Naama tuntuu terveemmältä, eikä mitään ärsytysoireita ole ilmaantunut, paitsi silloin kun tekee mieli kilpailla vauvan pepun kanssa ja tulee ajaneeksi liian tarkkaan (jos haluaa, höylällä saa todella sileää jälkeä).

Näillä näkymin paluuta sähkökoneisiin tai muovihöyliin ei ole.

Sain tassuihini Ecocert-merkkiä kantavaa Dermosilin ekosuihkugeeliä (”Suihkugeeli Luonnonkosmetiikka”, miksi nykyään ei enää taivuteta sanoja?), joten pitihän sitä kokeilla. Pullon koko on 0,25 litraa ja se maksaa 4,90 euroa, eli 19,60 euroa/litra. Vertailun vuoksi esimerkiksi Urtekramin ja Ole hyvän suihkugeeli maksavat noin 21 euroa/litra, riippuen vähän mistä ostaa.

Tämä on sinänsä aika erikoinen tapaus, että minulla ei ole tästä oikein mitään mielipidettä. Tuote ei ole huono, jos ei erityisen hyväkään. Se ei tuoksu liioin hyvälle eikä pahalle, vaan hieman omituiselle. Se ei tunnu olevan muita ekotuotteita riittoisampaa ja hintakin on samoilla paikoilla.

Kaiken kaikkiaan erikoisen mitäänsanomaton ja kasvoton tuote, joka melkein keikkuu keskivertotuotteiden mediaanin keskellä. Ripaus persoonallisuutta ei tekisi tälle pahaa, Ole hyvän tuotteita voi sentään haukkua.

Ehkä vika oli tällä kertaa minussa, mutta jostain syystä tämä tuote ei oikein iskenyt. En ole kuitenkaan ihan varma, että miksi.

(Kokeilin myös ohimennen saman sarjan puhdistusvaahtoa, josta ei myöskään jäänyt oikein mitään mielikuvaa.)

Jälleen kerran muu elämä on vienyt aikaa tältä blogilta, siksi hiljaiselo. Toisaalta mitään suuria ekologisia muutoksia ei ole myöskään tapahtunut, jonka takia mitään kirjoitettavaakaan ei ole ollut.

Jos ei ole aikaa tehdä selvitystyötä, ei synny uutta tietoa miten voisi elintapojaan muuttaa. Siksi on mukava lukea esimerkiksi aikeista saada tuotteisiin merkintä niiden hiilijalanjäljestä. Moni varmasti mielellään valitsee ekologisia tuotteita, jos valitsemista helpotetaan poistamalla juuri tuo aikaa vievä tutkimusosuus.

Vaikka varsinaista takapakkia ei (omasta mielestäni) ole tullut, olen silti hieman pettynyt itseeni. Olen tehnyt aika paljon päätöksiä, joiden olen tiennyt olevan ympäristöystävällisyyden ja eettisyyden kannalta huonoja.

Tunnustuksia

Tässä joitakin esimerkkejä, joita mieleeni tulee:

Keittiövaaka

Tulin ostaneeksi uuden keittiövaa’an, vaikka vanha toimi vielä riittävän hyvin (mutta ei ollut mielestäni riittävän tarkka).

Toisaalta, uusi vaaka toimii sormiparistoilla (voin käyttää akkuja) ja siinä on kymmenen vuoden takuu, joten sitä ei todennäköisesti tarvitse uusia ihan heti.

Kengät

Ostin alennusmyynnistä Kiinassa tehdyt kengät, jotka eivät sitten edes olleet kovin hyvät eli ovat jääneet käyttämättä. Turha ostos, siis.

Toisaalta, siitä ärsyyntyneenä päätin, että jatkossa olen reilusti tarkempi minkälaisia jalkineita ostan, eikä toista samanlaista ostosta ole tiedossa. Sen takia varmaan en ole löytänyt uusia kenkiä, vaikka kohta kaikki kaupungin kaupat on kierretty läpi.

Roskien keräys

En ole talven aikana kerännyt ainuttakaan roskaa, vaikka yritän olla mukana Roska päivässä -kampanjassa.

Toisaalta, olen kuuliaisesti lajitellut omat roskani ja vienyt edelleen kaiken kierrätyskelpoisen muovin muovipussien kierrätyspisteeseen. Kun kesä tulee, jatkan roskien keräilyä, koska se on silloin helpompaa.

Alemania

Olen ostanut alennusmyynneistä paljon kaikenlaista tavaraa, joista juuri mikään ei ollut erityisen ympäristöystävällistä.

Toisaalta, en ole ostanut mitään sellaista mitä en olisi ostanut muutenkaan, enkä usko että olisin etsinyt niille ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Olen myös miettinyt selvästi tarkemmin tekemiäni ostoksia ja niiden tarpeellisuutta, ja jättänyt sen johdosta monta tavaraa ostamatta.

Suklaa

Vaikka olen monesti puhunut Reilun kaupan suklaan puolesta, en ole koskaan ostanut sellaista tämän blogin elinaikana, ihan vain sen kalliimman hinnan takia. Suklaata sekä suklaajäätelöä on vielä tullut ostettua aika paljon, varsinkin tämän vuoden puolella.

Toisaalta, olen ostanut paljon muita Reilun kaupan tuotteita ja käyttämäni kaakaojauhe on Reilun kaupan tuote. Silti, tässä kohtaa toivoisin olevani parempi ihminen, sillä kaakaoviljelmillä käytetään paljon lapsityövoimaa. (Olen kyllä ostanut pääasiassa alennuksessa olevaa suklaata, saako sillä mitään anteeksi?)

Kiireessä tulee oikaistua

Aina ei yksinkertaisesti jaksa miettiä ympäristöasioita ostoksia tehdessä. Kun kello on kuusi illalla ja on nälkä ja väsyttää, haluaa kaupasta vain mahdollisimman nopeasti pois.

Tässä kohtaa kuitenkin asioiden oppiminen kantaa hedelmää. Kun on oppinut tekemään tietynlaisia valintoja (esim. vähän kaloreita, kotimaisuus, aiemmin hyväksi havaittu merkki), niitä ei tarvitse enää tietoisesti miettiä, vaan tuotteet valitsee miltei automaattisesti.

Vastaavasti sellaiset perusteet jotka vaativat enemmän miettimistä (pakkauksen ympäristöystävällisyys, tuotantomaa jos muu kuin Suomi, tuotteen mahdollinen hiilijalanjälki jne.) jäävät kiireessä tekemättä, ja yleensä myös vaikka ei olisi kiirekään.

Ehkä ensi kerralla paremmin

Vaikka siis edistyminen on ollut hidasta, vaikuttaa kuitenkin siltä että niin kauan kuin olen halukas oppimaan, ympäristöystävällisten sekä eettisten valintojen tekeminen lisääntyy vääjäämättä. Toisin sanoen, niin kauan kuin jaksan välittää, en voi välttyä tulemasta eettisesti tietoisemmaksi kuluttajaksi, ilman että minun tarvitsee erityisesti yrittää tulla sellaiseksi.

Sinänsä ihan lohdullinen tulevaisuudennäkymä. Ehkä myös jossain vaiheessa opin olemaan tuijottamatta omaan napaani ja olen valmis tekemään enemmän uhrauksia muiden hyväksi.

Sillä välin yritän kirjoitella tänne pidemmän tekstin kerran viikossa tai kahdessa, jonka lisäksi lyhyempiä juttuja sitä mukaa kun niitä ilmaantuu. Kun ei se runosuoni pulppua niin turha sitä on yrittää väkisin kupata.

• Ekoteot eivät enää innosta suomalaisia (Iltalehti 19.4.2009)
• Lähes puolet suomalaisista valmiita maksamaan ilmastoveroa (Helsingin Sanomat 19.4.2009)
• Tomaateista pahin ilmastorikollinen on suomalainen luomu (Helsingin Sanomat 19.4.2009)

Jos joku ei ole vielä kyseistä dokumenttia nähnyt, Katastrofin aineksia on ainakin toistaiseksi oli hetken aikaa katsottavissa YLE Areenalla (nyt se on jo valitettavasti poistunut).

Itse olin hieman pettynyt dokumentin tietosisältöön, mutta muutoin se oli oikein viihdyttävä ja mielenkiintoinen.

Tämän viikon torstaina, 26.2., Kuningaskuluttaja-ohjelmassa testataan ekopesuaineita ja niiden lisäksi myös pesupähkinöitä. Jos ei omista telkkua, ohjelman voi katsoa lähetyksen jälkeen myös YLE Areenalla.

Kuinka paljon hyvien asioiden tekemiseen pitäisi nähdä vaivaa, että ne voi ottaa tosissaan?

Klikkailemalla hyvää

Nämä ovat varmaan monelle jo vanha tuttavuus, mutta kerronpa tässä silti parista sivustosta johon olen hiljattain törmännyt.

Klikkaus päivässä

www.thehungersite.com on sivusto, joka on jaettu kuuteen osaan eri teemojen mukaan. Osiot ovat “Nälkä”, “Rintasyöpä”, “Lasten terveys”, “Lukutaito”, “Sademetsä” ja “Eläinten pelastus” hieman tönkösti suomennettuna. Jokaisella niistä on oma painikkeensa, ja jokaisesta painikkeen klikkauksesta sivuston sponsorit lahjoittavat rahaa kyseisen osion mukaiseen tarkoitukseen.

Jokaisessa osiossa on myös oma Tulokset-sivunsa, jota kautta pääsee näkemään esimerkiksi minkä verran ruokaa on lahjoitettu tänä vuonna.

Ilmaista riisiä

Toinen sivusto on www.freerice.com, ja siellä on tarkoitus pelata erilaisia tietovisoja. Mitä enemmän tietää tai arvaa oikein, sitä enemmän sivuston sponsorit lahjoittavat riisiä nälkää näkeville. Tuolla voi petrata esimerkiksi saksankielen taitoaan, joten siitä hyötyy itsekin.

Tilisiirrolla hyvää

Toinen helppo tapa tehdä hyvää on lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Itse pistin eilen oman osuuteni Hyvä joulumieli -keräykseen. Kohteita tuntuu olevan joka vuosi yhä enemmän, ja myös suoraveloitukseen yritetään koukuttaa aiempaa hanakammin. Onhan se kieltämättä vielä helpompaa lahjoittamista, kun ei tarvitse edes muistaa tehdä sitä.

Olen suunnitellut, että ottaisin tavoitteeksi lahjoittaa vuosittain jonkin tietyn summan eri hyväntekeväisyyskohteisiin. Tämä summa olisi joko kiinteä, tai sitten esimerkiksi prosentti vuosituloista. Periaatteessa siihen olisi varaa, mutta olen nuuka luonne, joten toistaiseksi tämä on vielä ajatuksen tasolla.

Ehkä joskus. Nyt teen lahjoituksia fiilispohjalta ja tarpeen mukaan.

Väärin sammutettu

Jostain on kuitenkin tullut sellainen tunne, että hyvän tekemiseen pitäisi joutua näkemään vaivaa. Tai niin, että jos ei näe vaivaa jonkun asian tekemiseen, niin se ei voi olla kovin merkittävä hyvä teko. Vasta kun on valmis näkemään vaivaa tai luopumaan jostakin hyvän asian takia, teko voidaan ottaa tosissaan. Muuten se on vain omatunnon puhdistamista helpoimmalla mahdollisella tavalla.

Sama asia, kuin jos ostaisi joululahjaksi lahjakortin, kun ei jaksa miettiä mitä toiselle antaisi. Sen sijaan että menisi vapaaehtoiseksi johonkin toimintaan mukaan, antaa 10 euroa keräyslippaaseen jotta voi unohtaa koko asian ja jatkaa elämäänsä.

Tämä on tietysti väärä tunne. Toki se olisi parempi, että viitsisi nähdä enemmän vaivaa jonkin asian eteen, mutta jo se että tekee edes jotain on hyvä asia. Ei voida vetää rajaa, että tämä hyvä teko ei ole riittävä, muutoin jää helposti sekin tekemättä.

Eikö kaiken pitäisi kuitenkin perustua pieniin muutoksiin, jotka kasvavat merkittäviin mittoihin kun riittävän monet ihmiset ottavat niihin osaa? Syyllistäminen ja painostaminen ei ole näissä asioissa tehokasta, kannustaminen ja palkitseminen on.

Tuntuu myös, että kun jokin eettinen aate tulee riittävän suosituksi, se jostain syystä menettää painoarvoaan. Se ei olekaan enää erityisen hyvä teko, koska kaikkihan niin nykyään tekevät. Lisäksi kun raha alkaa haista, sen ympärille ilmaantuu häikäilemättömiä haaskalintuja. Luulet vain tekeväsi hyviä asioita, mutta joku muu viekin rahat välistä.

Esimerkkinä tästä on Reilu kauppa, joka on viime vuosina kasvattanut merkittävästi suosiotaan. Talouselämä on useammassakin artikkelissa epäsuorasti parjannut ihmisiä hölmöiksi ostaessaan Reilun kaupan tuotteita. Talouselämän kirjoittavat varmaankin ajattelevat asiaa rahan kannalta, mutta minun mielestäni Reilun kaupan tuotteita ostamalla ihmiset ilmaisevat, että he ovat valmiit sijoittamaan rahaa hyvän asian puolesta. Tavallisen kuluttajan vahvin vaikutuskeino on nimenomaan kuluttaminen tai sen vähentäminen.

Onhan se kieltämättä ikävää, jos ihmisten hyvällä tahdolla rahastetaan, eikä sekään ole hyvä asia jos Reilun kaupan tuotteen ostamalla kokee olevansa oikeutettu tekemään jotain epäekologista.

Mutta tietoisuus on olemassa ja viesti selvä, eikä pienen ihmisen pienille teoille pitäisi nauraa tai niitä väheksyä.

Eli ota tai jätä. Haluatko että klikkaan vai en? Haluatko että annan sen 5 euroa kuussa vai en? Haluatko, että edes yritän?

Aamulehti (23.11.2008) kertoi, että viime satokaudella käytettiin bioenergian tuotantoon 100 miljoonaa tonnia viljaa, mikä vastaa 650 miljoonan ihmisen vuotuista viljan kulutusta. Onneksi maailmassa ei ole nälänhätää, koska muutenhan tuo vaikuttaisi silkalta tuhlaukselta.

Tällä menolla viljantuotannon tärkeysjärjestys näyttäisi kuitenkin siis olevan:

1. Lehmät
2. Peltilehmät
3. Ihmiset

Mikäköhän ihme siinä on, että aina kun teollisuus on ottavinaan osaa ympäristönsuojeluun, se kykenee jotenkin löytämään tavan tehdä asiat väärin? Aiemmassa kirjoituksessani annoin linkin Time-lehden artikkeliin biopolttoaineista, joka oikeasti kannattaa lukea.

Sitä sähköautoa odotellessa…