Arkisto kuukaudelle 12/2007

Ilotulitteet jakavat ihmiset tehokkaasti kahteen leiriin. On niitä, jotka keräävät addresseja niiden kieltämiseksi ja niitä, joiden mielestä kyseessä on vuosisatainen perinne jota pitää kunnioittaa. Eläinten omistajat osaavat kertoa kuinka vauhkoina heidän hauvansa on joka kerta kun pamahtaa, toisten mielestä eläin kyllä kestää sen yhden ainoan päivän vuodessa. Jotkut ovat kovin huolestuneita kaikesta siitä raskasmetallista ja muista myrkyistä mitä ilmaan lennätetään, toisten mielestä pahemmin saastuttaa kun polttaa pesällisen halkoja. Monia mietityttää kaikki ne silmä- ja käsivammat joita tulitteiden huolimaton käyttö aiheuttaa, monen mielestä jokainen on itse vastuussa omista silmistään.

En aio ottaa tässä kantaa perinteisiin, eläinten oikeuksiin tai terveyshuollon kustannuksiin, mutta ilotulitteiden aiheuttamat saasteet ovat minua askarruttaneet. Joka vuosi ympäri maailmaa ammutaan suunnattomat määrät — yhteensä satojen miljoonien eurojen edestä — räjähteitä taivaalle. Jotenkin sitä kuvittelisi, että tuo määrä aiheuttaisi edes jotain.

Varsinaisia tutkimuksia aiheesta on hankala löytää. Ulkomaisia en löytänyt yhtään, mutta YTV on teettänyt Suomessa tutkimuksen, jossa tutkittiin vuosituhannen vaihteen ilotulituksesta peräisin olevien hiukkasten koostumusta. Tutkimusraportin perusteella sain sellaisen käsityksen, että vaikka hiukkaset ovat riittävän pieniä päästäkseen ihmisen keuhkorakkuloihin saakka ja niiden pitoisuus nousee
merkittävästi ilotulituksen aikana, pitoisuudet ovat suuria vain muutaman tunnin ajan, jonka jälkeen ne palaavat normaaliksi. 

Tutkimuksessa ei kuitenkaan otettu kantaa siihen, mihin nämä mm. raskasmetalleista koostuvat hiukkaset joutuvat sen jälkeen kun ne ovat poistuneet ilmasta ja mitä ne siellä aiheuttavat. Kuvittelisin, että valtaosa kuitenkin laskeutuu maahan ja sieltä sitten siirtyy luonnon kiertokulkuun.

Ilotulitteiden haittoja on pohdittu myös eduskunnassa, jossa todettiin:

Lyhytaikaisesti tulitteiden käyttö aiheuttaa vuodenvaihteessa ilmaan pöly- ja savupitoisuuksia, jotka saattavat aiheuttaa oireita herkistyneille ihmisille. Tilanne ei kuitenkaan kestä kuin muutaman tunnin. [...] Kieltojen antamiseen ei kuitenkaan näytä olevan tällä hetkellä tarvetta ja perusteita, koska Suomessa käytettävissä ilotulitteissa ei Turvatekniikan keskukselta saatujen tietojen mukaan ole todettu ympäristön kannalta hankalimpia raskasmetalleja.

Toisaalta kuitenkin esimerkiksi Turun Sanomien artikkelissa sanotaan, että

Ympäristöministeriö arvioi, että raketeista irtoaa vuodessa jopa 2 000 lyijykiloa. Lentoliikenne puolestaan tuottaa “vain” 1 070 kiloa lyijyä.

www.ymparisto.fi sivustolla todetaan samansuuntaisia asioita, valitettavasti en kuitenkaan onnistunut mistään löytämään Ympäristöministeriön virallista tiedonantoa tai tutkimusta asiasta.

Löytämäni lähteet ovat jo 8-9 vuotta vanhoja ja on mahdollista, että ilotulitteissa käytettyjen aineiden koostumus on muuttunut parempaan päin.Sen verran avoimia kysymyksiä kuitenkin jäi, että pitänee jossain välissä selvittää asiaa tarkemmin.

Itse aion tänäkin vuonna tyytyä katselemaan muiden raketteja ja käyttää sen muutaman kymmenen euroa johonkin kestävämpään. Mutta paukutelkaa te rauhassa, sillä kun suurimmalla osasta ihmisiä asenne tuntuu olevan

Haistakaa jo saatana, vittu! Kerran vuodessa paukkutelemisessa ei oo mitään pahaa ja tää ilmansaastuttaminen on silkkaa paska puhetta.

niin turha siihen on kenenkään mennä mitään sanomaan.

Hyvää uutta vuotta itse kullekin.

Olen sen kaltainen henkilö, joka mielellään käyttää askel askeleelta -oppaita. Ei siinä ettenkö pitäisi ajattelusta, mutta mitä pienemmiksi paloiksi asiat pureskelee, sitä helpompi niitä on tehdä sellaisina päivinä kun aivotoimintaa ei jaksa uhrata tai sitä ei ole.

Pohtimisen jälkeen olen saanut pilkottua itselleni vastuullisen kuluttamisen keinot neljään kohtaan:

1. Kuluta vähemmän
2. Valitse eettisiä tuotteita eettisiltä valmistajilta
3. Tuota jätettä vähemmän
4. Anna jotain takaisin

Olen suunnitellut, että kun noita ohjenuoria seuraan, niin maailma pelastuu. Tai ainakin olen menossa oikeaan suuntaan. Ne ovat minulle selkeitä ja yksinkertaisia, ja pystyn niiden avulla hyvin arvioimaan, olenko toiminut vastuullisella tavalla.

Tuossa listassa on myös se hyvä puoli, että ainakin kolmea ensimmäistä kohtaa voin soveltaa suoraan valitessani tuotteita. Antakaahan kun selitän.

Kuluta vähemmän

Yksinkertaisin tapa kuluttaa vähemmän on jättää ostoksia tekemättä. Eli kun valitsen tuotetta voin miettiä, että tarvitsenko tätä todella.

Toinen tapa kuluttaa vähemmän on ostaa tuotteita, jotka kestävät pidempään tai jotka voi tarvittaessa korjata. Laadukasta metallia tai puuta halvan muovin sijaan, uudelleenladattavia akkuja paristojen sijaan, riittoisampi saippua valmiiksi ohennetun sijaan, se kalliimpi sähkölaite halpamarketista ostetun kiinalaisen sijaan.

Kolmas tapa on valita tuotteita, joiden valmistus on kuluttanut vähemmän luonnonvaroja kuin muiden vastaavien tuotteiden. Kestävien valintojen taito -oppaassa (pdf) esimerkiksi kerrotaan, että yhden kultasormuksen valmistamiseen kuluu 2 tonnia luonnonvaroja (sivu 14). Kierrätetystä materiaalista valmistetut tuotteet ovat siksi hyvä valinta, joten yritän siis esimerkiksi ostaa uusiopaperia suoraan männystä revityn sijaan.

Valitse eettistä

Tämä ei varmaan tarvitse selvitystä? Oma hankaluutensa on eettisyyden selvittäminen. Mielestäni valmistajan eettisyys on helpompi tarkistaa kuin tuotteen, ja voin sen jälkeen tarkistaa tuotteesta ainoastaan valmistajan ja olla siinä uskossa, että tuotteen itsensä eettisyys on ainakin jotain sinne päin.

Asia erikseen on erilaiset merkit joita tuotteiden kylkiin on lätkitty, mutta ne ovat viime aikoina kokeneet inflaation minun arvomaailmassani. Ehkäpä vielä opin taas luottamaan niihin.

Tuota jätettä vähemmän

Helpoimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että valitsen tuotteita, jotka on pakattu yksinkertaisesti ja joiden pakkausmateriaali on kierrätettävissä. Monimutkaisemman asian tästä saa, kun ottaa huomioon tuotteen valmistuksen, käytön ja hävityksen tuottamat jätteet. Tässä ajattelen, että myös saasteet ovat eräänlaista jätettä.

Valmistus

Tuotteen valmistuksessa syntyvän jätteen määrää on kuluttajan vaikea mitata, mutta nyrkkisääntönä pidän itselläni: mitä pidemmälle jalostettu tuote, sitä pidempi sen tuotantoketju ja sitä enemmän sen valmistaminen saastuttaa ja tuottaa jätettä. Uskon, että tähän löytyy kyllä paljon poikkeuksiakin ja tuotteen jalostuneisuutta voi olla joskus vaikea arvioida. Esimerkiksi tältä kannalta muovipussi saattaa olla parempi vaihtoehto kuin paperikassi, vaikka olemattoman maatumisen takia se on huonompi.

Vaikka tuotteen valmistus synnyttäisikin paljon jätettä, tärkeämpää on mihin se jäte joutuu ja miten se käsitellään. Tässä kohtaa yrityksen vastuullisuus punnitaan. Greenpeacen vertailun mukaan Samsung pärjää teknologiayrityksistä hyvin, kun taas Applella on vielä paljon parannettavaa. Tämä on eräs tekijä, joka on estänyt minua hankkimasta Macbookia (mutta iPodin olen ostanut).

Myös valmistusmaan ympäristölainsäädäntö pakottaa tiettyjen maiden tuotannon olemaan ympäristöystävällisempää kuin toisten. Itse yritän välttää Kiinassa valmistettuja tuotteita mm. tästä syystä, kun taas suomalaista suosin. Suomalaisen paremmuutta lisää se seikka, että valmistukseen on hyvä ottaa huomioon myös tuotteen kuljetus myyntipaikalle, joka saastuttaa sekin, sitä enemmän kuta kauempaa tuote tuodaan.

Mutta johtopäätöksenä em. nyrkkisäännöstä: yritän valita tuotteita, jotka ovat mahdollisimman lähellä alkuperäistä raakamateriaalia ja tuotettu lähellä asuinpaikkaani.

Käyttö

Tuotteen käytön aikana syntynyt jäte voisi olla vaikkapa auton päästöt. Epäsuorasti myös paljon sähköä kuluttavat laitteet synnyttävät enemmän jätettä kuin energiapihit. Ekologisen pesuaineen käyttö vähentää pesun myötä vesistöihin siirtyvien ympäristömyrkkyjen määrää. Ja niin edelleen.

Hävitys

Jos tuote on ehjä, paras tapa hankkiutua siitä eroon on myydä tai antaa se jollekin. Hyvä tuote kestää ostajansa eliniän ja pidempään, mutta jossain vaiheessa kaikki tulee elon tiensä päähän.

Yritän miettiä (jos muistan) tuotetta ostaessani, että mitä tuotteelle tulee tehdä kun se menee rikki tai en tarvitse sitä enää. Minun silmissäni hävittämisen kannalta hyvä tuote on sellainen, jonka pystyy kierrättämään sataprosenttisesti. Käytännön kannalta helpointa on, jos pystyn uusiokäyttämään tuotteen tai lajittelemaan sen kotona sellaisenaan johonkin muuhun kuin kaatopaikkajäteastiaan. Tulevat ongelmajätteet ja PVC:n pystyy tunnistamaan jo kaupassa, joten niitä yritän välttää.

Monimutkaisemmat tuotteet, kuten sähkölaitteet, pitää arvioida tapauskohtaisesti, eikä minulle ole kasaantunut vielä riittävästi tietoa että olisin voinut luoda itselleni mitään tarkistuslistaa. En siis vielä tiedä, miten voisin tunnistaa sähkölaitteen jonka voi kierrättää tehokkaasti sellaisesta, joka on viittä vaille ongelmajätettä. Tämä asia on työn alla.

Eri jätteiden lajittelusta on netissä runsaasti tietoa ja tarkoitukseni on jossain välissä laittaa linkkejä ko. sivuihin. Hyvä paikka aloittaa on oman kunnan jätehuollon sivut.

Anna jotain takaisin

Yleisesti kuluttajana toimiessa olen ajatellut tämän tarkoittavat aktivoitumista, järjestöihin liittymistä, roska päivässä -aatteen seuraamista ja muuta sellaista toimintaa, jolla pystyn paikkaamaan sitä vahinkoa minkä muulla toiminnallani aiheutan ympäristölle. Tuotetta valitessa tämä on hankalampi tapaus. Yksi keino olisi ehkä valita tuotteita, joiden hinnasta osa menee esimerkiksi ympäristönsuojeluun tai muuhun sellaiseen.

Lisään tähän jos keksin jotain parempaa, mutta tällä haavaa en mieti ostopäätöstä tehdessäni “Miten tämän tuotteen ostaminen auttaa ympäristöä sen kuormittamisen sijaan?”. Luulen, että yleinen vastaus olisi “Ei mitenkään.”.

Lisäsin navigaatiopalstaan linkkejä joihinkin löytämiini ympäristö-, eko- ja luomukauppoihin. En ole asioinut kyseisissä kaupoissa (paitsi kirkon ulkomaanavun kaupassa) joten en mene takuuseen niiden laadusta tai luotettavuudesta. Kun kerran näin vaivaa niiden etsimiseen niin ajattelin vain samalla vaivalla pistää linkit jakoon. Lisää tulee varmaan lähitulevaisuudessa.

Vaikka noista ei ostaisikaan mitään, niin niitä voi käyttää hyvin ekotuotteiden valikoiman kartoittamiseen. Itse ainakin yllätyin mitä kaikkea on saatavilla luomuversiona.

Ja se, että suurin osa kaupoista on luomukauppoja ei tarkoita sitä, että olisin vieläkään muodostanut selkeää mielipidettä luomusta.

Mistä minä oikeasti maksan?

Minun oli tarkoitus kirjoittaa, kuinka hieno juttu Reilu kauppa on ja kuinka mukavaa on, että kyseisellä merkillä varustettuja tuotteita alkaa löytyä kaupoista koko ajan vain enemmän. Olen tähän asti ollut kovasti Reilun kaupan puolella ja aikomuksenani oli vaihtaa kaikki mahdolliset tuotteet Reilun kaupan vaihtoehtoon, jos vain sellainen kaupasta löytyy.

Olen kuitenkin päättänyt jättää toistaiseksi Reilun kaupan tuotteet sikseen ja siirtyä takaisin tavallisiin tuotteisiin, kunnes saan parempaa tietoa siitä kuinka reilua Reilu kauppa oikeasti on. Syynä tähän on löytämäni kritiikki, joka on saanut ainakin minut ajattelemaan.

Tässä joitakin linkkejä, lisää löytyy Googlen avulla:

• Kierot banaanit
• Reilu kauppa – reilua vai epäreilua?
• Fair Trade… or Foul?
• ‘Fair’ coffee workers paid below minimum wage

Vaikuttaa siltä, että Reilu kauppa -järjestöllä on vaikeuksia (tai haluttomuutta) valvoa sertifioimiensa tuottajien toimintaa. Jotkin tuotteet ovat aivan yhtä epäreiluja kuin muutkin, toisaalla kuluttajan maksama lisähinta menee aivan jonnekin muualle kuin mihin sen mainospuheiden mukaan pitäisi mennä.

Jotkut ovat myös asettaneet koko Reilun kaupan idean kyseenalaiseksi, pitäen sitä vain hyväuskoisten kuluttajien höynäyttämisenä. Pakkohan se on myöntää, että tuollaisella tavalla se olisi nimenomaan helppo tehdä. Kun tarvitsee vain tarkistaa että ostetussa tuotteessa on tietynlainen tarra, voi lopun päivää nauttia hyvästä omasta tunnosta ilman omien aivojen vaivaamista. Ainakin minuun sellainen vetoaa, ja siksi tunnen itseni nyt jollain tavalla uhriksi.

Minulla ei ole vielä riittävästi luotettavaa aineistoa, jotta osaisin tehdä mitään varmaa päätöstä. Kunnes saan selkeämmän mielipiteen muodostettua, aion kuitenkin jättää Reilun kaupan tuotteet kaupan hyllylle.

Entäs luomu?

Tämä kaikki on saanut minut myös miettimään luomun ostamisen järkevyyttä. Se on varmasti tietyssä mielessä eettisempää, mutta onko se niin paljon parempaa kuin annetaan ymmärtää? Kuinka epäeettistä normaali suomalainen maatalous oikeasti on? On todellinen vaihtoehto, että olen luomunkin suhteen propagandan uhri.

Luomun vastustajiakin löytyy, mutta löytämäni kritiikin voisi tiivistää seuraaviin:

• luomumenetelmillä sadot ovat pienempiä eikä ruokaa riitä kaikille
• luomutuotteista ei saa riittävästi seleeniä (jota ei ole Suomen maaperässä luonnostaan kovin paljon, jonka takia sitä on lisätty lannotteisiin)
• kupillisesta kahvia saa enemmän karsinogeenejä kuin vuoden annoksesta tehotuotantokasviksia
• luomu ei maistu paremmalle
• on hölmöä hylätä nykytekniikka ja käyttää muinaisia viljelymenetelmiä

Tiedon etsiminen on minulla vielä vaiheessa, joten muitakin argumentteja varmasti on olemassa.

En aio tässä paneutua tuohon sen enempää, mutta olen kuitenkin päättänyt laittaa myös luomun ostamisen odottamaan tarkempaa tietoa sen hyödyllisyydestä. Poikkeuksen tässä teen luomumunien osalta, sillä luulen (en tiedä) että pienikin muutos parempaan kanojen elämässä voi olla vain hyvä asia. Luomumaitoa pitää vielä harkita, sillä kun kysyin asiaa Valiolta:

Kuinka paljon parempi valinta tuottamanne luomumaito ja -piimä ovat
ympäristön ja eläintensuojelun kannalta? Mistä kaikesta kerääntyy noin
100% kalliimpi hinta tavalliseen maitoon ja piimään verrattuna?

He vastasivat:

Blaa blaa blaa. Blaa blaa bla lainsäädäntö blaa bla blaba blaa. Tietoa löytyy http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/luomu/ bla bla blaa. Bla blaa tuotantokustannukset bla. Blah.

Tunnelmallista joulun odotusta!

En oikein saanut tyhjentävää vastausta, mutta en oikeasti sellaista odottanutkaan. Se mitä pohdin itsekseni on, että kuinka paljon huonommat olot tavallisilla suomalaisilla lypsylehmillä on luomulehmiin verrattuna? Pitänee ottaa tästäkin asiasta itse selvää.

On se kumma, kun kukaan ei tässä maailmassa tee asioita valmiiksi puolestani, ei ainakaan niin kuin ne haluaisin tehtävän. Toivottavasti aivoni eivät kulu, kun niitä näköjään joutuu käyttämään enemmän kuin oikeasti pitäisi olla tarpeen.

Lisäys 24.1.2008: Olen nyt kuitenkin ostanut luomumaitoa, perusteluna sama kuin luomumunille.

Vaikka ostan myös luomuleipää, en ole antanut enkä aio antaa leivän luomupitoisuuden vaikuttaa ostopäätöksiini.

Ensinnäkin, luomuleipä on kallista, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka paljon leipää tulee syötyä. Ainoan näkemäni poikkeuksen tähän tekee Oululaisen luomu jälkiuunileipä, joka maksaa saman verran kuin tavallinenkin. Muuten liikutaan yli kuuden euron kilohinnoissa. On myös yhtä kalliita ja kalliimpia tavallisia leipiä, mutta jokapäiväiseksi käntyksi suosin halvempaa.

Toinen syy miksi en ole suosinut luomuleipää on heikko valikoima. Jos ostaisin vain luomua, joutuisin syömään päivästä toiseen em. jälkiuunileipää. Kun kerran kohtalaisesti varustetussa kaupassa on runsas valikoima supisuomalaista, ravitsevaa, terveellistä ja ennen kaikkea hyvän makuista leipää, tuntuisi hölmöltä olla ostamatta sitä vain sen takia kun se ei ole luomua.

Tässä kohtaa en siis ole muuttamassa ostokäyttäytymistäni, eikä edes tunnu siltä että pitäisi. Hyvän leivän synti ei ole se että se ei ole luomua, vaan se jos sitä ei syödä.

En ole vielä ehtinyt arvioida erilaisten aamiaistuotteiden eettisyyttä sen kummemmin, mutta olen yrittänyt kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: kotimaisuuteen ja luomuun.

Murot

Ainoat luomumurot joihin olen törmännyt ovat olleet luomumaissihiutaleita. Ne maistuivat kamalilta ja jäivät syömättä. En tiedä mitä muihin maissihiutaleisiin laitetaan, mutta paljon paremmilta ne maistuvat. Nekin, joiden painosta neljäsosa ei ole sokerikuorrutetta.

Ainoat suomalaiset murot jotka olen kaupasta löytänyt ovat olleet jotain talkkunamuroja. Ne olivat vielä pahemman makuisia kuin luomuhiutaleet. Hämäväästi monen suomalaisen yrityksen markkinoimat murot ovat vähintäänkin ruotsalaista alkuperää, kuten esimerkiksi Elovena kauramurot. Hyviltä maistuvat, mutta eivät se paras valinta.

Kunnes olen löytänyt jotain hyvänmakuista suomalaisen valmistamaa muroa, aion jättää ne suosiolla väliin. Ellen sitten jossain vaiheessa itse kokeile sokerihuurruttaa luomumaissihiutaleita.

Lisäys: löysin kaupasta sittenkin suomalaisia Rölli-muroja, mutta 10,50 euron kilohintaan saivat jäädä hyllylle.

Myslit

En tiedä onko mysleillä jotenkin vihreämpi imago, mutta niistä löytyy huomattavasti paremmin luomuvaihtoehtoja. Siksi murokipostani on viime aamuina löytynyt Sysmän Luomuherkkujen valmistamaa Pirkka-luomumysliä. Se on luomua, se on suomalaista, se on terveellistä ja se maistuu hyvälle. Se on myös verrattain edullista. Sitä saa muistakin kuin Keskon kaupoista valmistajan omassa paketissa, mutta se on jonkin verran kalliimpaa.

Jos kyllästyn tuohon jossain vaiheessa, kaupan hyllyllä näyttäisi olevan muitakin luomuvaihtoehtoja, tosin suurin osa niistä ulkomaisia. Tässä suhteessa kuitenkin paremman valinnan tekeminen ei ole vaihtoehtojen puutteesta kiinni.

Puurot

Tai oikeastaan puurohiutaleet, sillä en ole koskaan tainnut syödä minkäänlaisia valmispuuroja. Hiutaleista saan itsekin tehtyä muutamassa minuutissa kelpo puuron mikrossa, ja olen myös paljon paremmin perillä siitä mitä suuhuni laitan.

Perinteinen eloveena sai jäädä kaupan hyllylle kun tälle tielle lähdin, sillä en ole nähnyt siitä luomuversiota. Pirkka-tuotemerkin valikoimaan sen sijaan kuuluu useampikin luomuhiutalevaihtoehto, joista itse olen nyt ostanut 4-viljan hiutaleita. Ne ovat hiukan kalliimpia kuin tavalliset hiutaleet, mutta eivät niin paljon etten olisi sitä luomun takia valmis maksamaan.

Muitakin vaihtoehtoja on, myös muilta kuin Pirkalta, mutta nuo ovat kelvanneet minulle.

Yhteenvetona…

Olen alkanut ostamaan myös luomumaitoa. Se on selvästi kalliimpaa kuin tavallinen maito, mutta en laita sitä muuhun kuin aamupalamyslien sekaan sekä joskus kaakaoon, joten tuonkin hinnan maksaa. Sen myötä kuitenkin iso osa tyypillisestä aamupalastani on nyt luomua. Tämä on selvä askel parempaan ja siitä on hyvä jatkaa.

Pirkka ei muuten maksa minulle tuotteidensa mainostamisesta, valitettavasti. Teen vain tällä hetkellä valtaosan ostoksista K-ryhmän kaupoissa, joten tietyt tuotemerkit saavat väkisinkin enemmän huomiota.

Tämän kirjoituksen piti olla blogin aloituskirjoitus, mutta minulla oli vaikeuksia saada tekstistä selkeää kokonaisuutta. Rehellisesti sanottuna, en ole varma onko se sitä vieläkään, mutta tämä on niitä asioita, joista pitää päästä eroon jotta voisi jatkaa eteenpäin.

Kolme ongelmaa

Minulla on eettisten valintojen tekemisessä kolme ongelmaa:

1. Tiedon löytäminen on vaikeaa ja aikaa vievää
2. Tuotteiden löytäminen on hankalaa
3. Ns. paremman tuotteen hinta on usein korkeampi

Tiedon löytäminen

Mikäli tuote tai tuotteen valmistaja on kuuluisa, tietoa kyllä löytyy, mutta vähänkin harvinaisemman tuotteen eettisyys pitää selvittää itse. Monelle, esimerkiksi minulle, tämä nostaa kynnystä jo sen verran, että vaivaa ei viitsi nähdä.

Sellaisissa tapauksissa joissa tietoa löytyy, on vaikea löytää puolueetonta ja oikeaa tietoa. Sivusta seuranneenna vaikuttaa siltä, että puolin ja toisin syyllistytään helposti ylilyönteihin ja propagandaan. Valmistaja kovasti vakuuttaa, kuinka heidän tuotteensa ovat luontoa helliviä. Greenpeace vastaavasti tekee iskun valmistuslaitokseen ja julkaisee lehdistötiedotteen tuotteen lukuisista haitoista.

Tämän lisäksi – mikäli ei tee äärimmäisiä ratkaisuja, kuten esimerkiksi lopeta eläinperäisten tuotteiden syömistä kokonaan – kulutusvalinnoilla tuntuu aina olevan useampi puoli, joita keskivertoihminen ei yksinkertaisesti osaa eikä tiedä ottaa huomioon. Vaikutusten ketju on niin pitkä, että suurin osa meistä näkee siitä vain murto-osan.

Entäpä jos haluan ostaa eettisen digiboxin? Eettistä lukkosulaa? Eettisiä marmorikuulia? Tuollaisten tuotteiden eettisyyden selvittäminen vaatii jo sellaista salapoliisityötä, ettei kellään ole sellaiseen aikaa.

Kaikista helpointa olisi, jos olisi yksi suuri tietokanta, johon voisi syöttää tuotteen nimen ja sille löytyisi parempi vaihtoehto. Eettinenkuluttaja.net on askel tähän suuntaan, mutta silä on vielä pitkä matka kuljettavanaan. Ennen kaikkea tuollaisesta tietokannasta löytyvien perustelujen pitäisi olla luotettavia ja niiden lähteet aina mainittu. Lisäksi perusteiden pitäisi olla tavallista kuluttajaa lähellä. Lause “tukee epäsuorasti USA:n unilateralistista politiikkaa olemalla republikaanisen puolueen suurimpia taloudellisia tukijoita” ei ole sellainen.

Tuotteiden löytäminen

Kaupan hyllyltä luomu- ja ympäristömerkityt tuotteet bongaa suhteellisen helposti. Entä jos tietää, että on olemassa jokin tuote eikä sitä löydy paikoista joissa normaalisti käy? Mistä sitä osaa lähteä etsimään? Jos ostopaikan löytääkin, se on tietysti jossain Oulussa ja itse asuu Helsingissä. Siinä tulee luomunauriille hintaa. Toki kauppiaalta voi pyytää, että josko hän ottaisi tämän tuotteen valikoimiinsa, vaikka se onkin kalliimpaa eikä sitä myydä yhtä hyvin kuin tuota toista.

Meistä ihmisistä on mukavaa, kun mahdollisimman moni tuote löytyy samasta paikasta. Sen takia kaupat ovat nykyään niin isoja. Jos epäeettinen tuote löytyy metrin päästä ja eettinen 20 kilometrin päästä, arvata saattaa kumpi käteen tarttuu. Tietynlaisia tuotteita ei edes saa Suomesta, joten se välimatka saattaa kasvaa kahteen tuhanteen kilometriin, jolloin tuotteet pitää käytännössä tilata erikseen.

Kalliimpi hinta

Kun kysyy ihmisiltä, mitä ominaisuuksia he arvostavat kulutustavaroissaan, moni mainitsee varmasti edullisen hinnan. Jotkut saattavat ostaa jonkin tuotteen vain sen takia kun saa halvalla. Stockmannin hullut päivät?

Jos tuote mainostaa itseään tavallista parempana valintana jonkin asian kannalta, se on järjestään kalliimpi. Joskus hintaeroa on niin paljon, että halvemman, “riistoyrityksen” valmistaman tuotteen ostaminen on selvä valinta.

Joissakin tapauksissa eettisyyden lisäksi kalliimpi hinta tuo mukanaan myös paremman laadun, jolloin sitä voisi ehkä harkitakin. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan eettisesti kehnompi tuote saattaa olla muilla tavoin paljon parempi tai vähintään yhtä hyvä.

Joskus, jos rehellisiä ollaan, tuntuu siltä, että esimerkiksi luomutuotteista pyydetään kovempaa hintaa ihan vain rahastamisen takia, eikä korkeampien tuotantokustannusten takia. Kaikki luomutilat eivät edes täytä luomutuotannolle asetettuja standardeja, joten mistä niiden tuotteissa maksetaan?

Neljäs ongelma

En ole koskaan osannut arvostaa tuotetta sen eettisyyden perusteella, vaan olen enemmänkin arvioinut sen käyttöikää tai sen tuomaa bonusta katu-uskottavuuteen. Tai halpaa hintaa. Tai kuinka paljon sitä tekee juuri sillä hetkellä mieli.

Siksi myönnän, että mainitsemani ongelmat perustuvat enemmän luuloon kuin tietoon. En tiedä kuinka vaikeaa tietoa on löytää jos sitä tosissaan etsisi, koska en ole sitä koskaan kovin tosissani etsinyt. En ole koskaan pyytänyt kauppiasta tilaamaan mitään tuotetta kauppaan, enkä ole koskaan ottanut selvää vaihtoehtoisista lähteistä. En ole jaksanut nähdä vaivaa.

Miksi olisin, jos en ole tähän asti kokenut, että jokin niinkin abstrakti asia kuin “eettisyys” olisi kaiken sen vaivan arvoista? Saatan toki käyttää moninverroin aikaa ja vaivaa muiden ominaisuuksien vertailuun, koska minulle ne muut ominaisuudet ovat tärkeämpiä. Niistä on suoraan jotain hyötyä minulle. Mitä hyötyä siitä on, että ostan eettisen tuotteen? Parempi omatunto? Pft. Ei paljon paina helppoutta ja mielihyvää arvostavan ihmisen vaakakupissa.

Joskus vaaka kallistuu

Arvostan edelleen helppoutta ja mielihyvää, mutta jotain siihen toiseen kuppiin on kertynyt, koska se tuntuu nyt paljon raskaammalta. Niin raskaalta itse asiassa, että aiemmin mainitsemani ongelmat eivät tunnu enää läheskään niin suurilta. Tekosyiltä enemmänkin.

Tietyn verran vaivaa muutos kuitenkin vaatii, ja siksi sanoinkin esittelyssä, että aion edetä pienin askelin. Pohdintojen jälkeen olen käsittänyt, että tässä mainittuja ongelmia haasteita minun ei tarvitse ratkaista kerralla, eikä kaikkia välttämättä ollenkaan. Esimerkiksi:

• Voin valita usein ostamistani tuotteista, esimerkiksi ruokatuotteista, yhden ja etsiä tietoa siitä. Kun saan yhden tuotteen korvattua eettisemmällä, valitsen seuraavan tuotteen listalta.
• Isompia ostoksia harkitsen yleensä muutenkin pidempään, joten voin aivan hyvin vähän nähdä vaivaa eettisyyden selvittämiseen. Jos tietoa ei löydy, niin ei voi mitään. Ainakin yritin.
• Voin etsiä tuotteita käänteisesti, eli katson mitä kaupan hyllyllä on ja selvittää mikä niistä on eettisin ratkaisu. Silloin ei tarvitse etsiä uusia tuotteita, ja muutos se on pienikin. Ehkä sille kauppiaallekin uskaltaa puhua sitten joskus.
• Hinnalle on vaikea tehdä mitään, mutta voin yrittää sisäistää eettisyyden yhdeksi laadun kriteeriksi. Laadusta olen valmis maksamaan, tiettyyn rajaan saakka. Ehkä hinnatkin laskevat, kun kysyntä kasvaa.

Näistä hinta on minulle vaikein kohta, koska halvan hinnan arvostaminen on niin veressä. Oma järki tosin sanoo, että esimerkiksi toisiaan vastaavien elintarvikkeiden tuottaminen on enemmän tai vähemmän saman hintaista. Ero on siinä, kuka niistä joutuu maksamaan minkäkin verran. Luulen, että halvemmissa, ulkomailta tuoduissa elintarvikkeissa erotus maksetaan kehitysmaan asukkaan selkänahalla.

Ankea aamu

Jos tästä kaikesta sait sellaisen käsityksen, että yritän parantaa moraalista krapulaani, olet aivan oikeassa. Olen jo pitkään jollakin tasolla tiedostanut mitä eettisiä ongelmia kulutuksessani on, mutta en ole antanut sen vaikuttaa. “On se kauheaa kun niitä eläimiä kohdellaan noin julmasti. Syödäänkö huomenna possua vai broileria?” Tähän kaikkeen on kuitenkin niin tottunut ja turtunut, että vasta nyt alan tiedostaa, hitaasti mutta vääjäämättä, kuinka vääristyneesti olen asioista ajatellut.

Tekopyhyydelläkin on rajansa, ja minä olen saavuttamaisillani omani.

Käydessäni taannoin Gigantissa silmääni sattui heidän Vihreä ketju -esitteensä. Esitteessä kerrotaan, kuinka Gigantti pyrkii olemaan “vihreä ketju”, ja sen takia tarjoutuu ottamaan vastaan (ja kierrättämään) asiakkaiden vanhat kodinkoneet ilmaiseksi.

Kaikki Gigantti myymälämme [sic] ottavat ilmaiseksi vastaan vanhat kodinkoneesi, huolimatta siitä mistä olet ne alunperin ostanut.

Kaikista parasta kierrätystä on tietysti myydä tai lahjoittaa vanhat kodinkoneet eteenpäin, mutta jos jokin laite on tullut elon tiensä päähän, Gigantin kierrätyspalvelu lienee hyvä vaihtoehto, varsinkin jos muita kierrätyspaikkoja ei ole lähettyvillä.

Aina se metsän reunaan nakkaamisen voittaa.

Tänään alkoi lähtelaskenta länsimaisen kulttuurin suurimpaan kulutusjuhlaan. Tämä on taas se aika vuodesta, kun unohtuneita sukulaisia muistetaan kortilla ja yritetään kovasti keksiä ystäville jotain tavaraa annettavaksi (joskus ainoastaan velvollisuuden tunnosta, kun “sekin aina ostaa jotain”). Joulupukin apulaiset lähettävät perheen lapsille leluraamattuja (kuten joku niitä nimitti), jotta hekin oppisivat kuinka onnellinen on hän, jolla on paljon tavaraa.

Vähän mutta harkiten

Minulle tämä joulu ei tarjoa kulutuksen suhteen hirveästi parannettavaa, sillä olen jo jonkin aikaa pyrkinyt antamaan pieniä, vaatimattomia mutta käyttökelpoisia lahjoja ja vain lähipiirille. Osan lahjoista olen välillä tehnyt itse. Tuotteiden kotimaisuuden asteeseen tai ympäristöystävällisyyteen en ole useinkaan kiinnittänyt niin paljon huomiota, mutta ainakaan mitään turhaa krääsää ei ole tullut annettua. Viime aikoina siis. Joskus oli toisinkin.

Tämä joulu on oikeastaan siinä mielessä paljon parempi kuin aiemmat, että kotimaisia tuotteita taitaa olla suurin osa. Löysin myös jotain annettavaa Kirkon ulkomaanavun kaupasta, ja sinne menevät rahat käytetään melko varmasti hyvään tarkoitukseen.

Ylipaketointia voi tehdä kotonakin

Eräs asia, minkä olisin voinut tehdä paremmin, on lahjojen paketointi. Uuden Pirkka-lehden mukaan suomalaiset onnistuvat tuottamaan vuosittain hyödyntämätöntä pakkausjätettä 420 miljoonaa kiloa, eli yli 80 kiloa henkeä kohden. Jouluna luonnollisesti enemmän.

Koska paketeissa on usein teippejä sekä tarroja ja paperi on voimakkaasti värjättyä, sitä ei voi laittaa paperinkeräykseen. Energiajätteeseen se kyllä sopii, vaan eivät pakkausnarut, jotka pitää laittaa sekajätteeseen. Parempi olisikin joko käyttää kierrätettävää paperia tai lahjapusseja, jotka lahjan saaja voi uusiokäyttää. Nuuka ottaa perheen saamien pakettien kääreet talteen ja käyttää ne seuraavana jouluna, mutta itse en moiseen ryhtyisi.

Ensi kerralla viisaampana

Ensi jouluna aion jatkaa lahjojen suhteen samalla linjalla, paitsi että kiinnitän enemmän huomiota tuotteiden ympäristöystävällisyyteen. Paketteja varten aion etsiä jotain parempaa käärettä, ja kenties narunkin voisi yrittää korvata jollain. Ehkäpä perinteinen ruskea pakettinaru antaisi oman Wanhan Ajan leimansa?