Arvot määräävät arvostuksen

Tämän kirjoituksen piti olla blogin aloituskirjoitus, mutta minulla oli vaikeuksia saada tekstistä selkeää kokonaisuutta. Rehellisesti sanottuna, en ole varma onko se sitä vieläkään, mutta tämä on niitä asioita, joista pitää päästä eroon jotta voisi jatkaa eteenpäin.

Kolme ongelmaa

Minulla on eettisten valintojen tekemisessä kolme ongelmaa:

1. Tiedon löytäminen on vaikeaa ja aikaa vievää
2. Tuotteiden löytäminen on hankalaa
3. Ns. paremman tuotteen hinta on usein korkeampi

Tiedon löytäminen

Mikäli tuote tai tuotteen valmistaja on kuuluisa, tietoa kyllä löytyy, mutta vähänkin harvinaisemman tuotteen eettisyys pitää selvittää itse. Monelle, esimerkiksi minulle, tämä nostaa kynnystä jo sen verran, että vaivaa ei viitsi nähdä.

Sellaisissa tapauksissa joissa tietoa löytyy, on vaikea löytää puolueetonta ja oikeaa tietoa. Sivusta seuranneenna vaikuttaa siltä, että puolin ja toisin syyllistytään helposti ylilyönteihin ja propagandaan. Valmistaja kovasti vakuuttaa, kuinka heidän tuotteensa ovat luontoa helliviä. Greenpeace vastaavasti tekee iskun valmistuslaitokseen ja julkaisee lehdistötiedotteen tuotteen lukuisista haitoista.

Tämän lisäksi – mikäli ei tee äärimmäisiä ratkaisuja, kuten esimerkiksi lopeta eläinperäisten tuotteiden syömistä kokonaan – kulutusvalinnoilla tuntuu aina olevan useampi puoli, joita keskivertoihminen ei yksinkertaisesti osaa eikä tiedä ottaa huomioon. Vaikutusten ketju on niin pitkä, että suurin osa meistä näkee siitä vain murto-osan.

Entäpä jos haluan ostaa eettisen digiboxin? Eettistä lukkosulaa? Eettisiä marmorikuulia? Tuollaisten tuotteiden eettisyyden selvittäminen vaatii jo sellaista salapoliisityötä, ettei kellään ole sellaiseen aikaa.

Kaikista helpointa olisi, jos olisi yksi suuri tietokanta, johon voisi syöttää tuotteen nimen ja sille löytyisi parempi vaihtoehto. Eettinenkuluttaja.net on askel tähän suuntaan, mutta silä on vielä pitkä matka kuljettavanaan. Ennen kaikkea tuollaisesta tietokannasta löytyvien perustelujen pitäisi olla luotettavia ja niiden lähteet aina mainittu. Lisäksi perusteiden pitäisi olla tavallista kuluttajaa lähellä. Lause “tukee epäsuorasti USA:n unilateralistista politiikkaa olemalla republikaanisen puolueen suurimpia taloudellisia tukijoita” ei ole sellainen.

Tuotteiden löytäminen

Kaupan hyllyltä luomu- ja ympäristömerkityt tuotteet bongaa suhteellisen helposti. Entä jos tietää, että on olemassa jokin tuote eikä sitä löydy paikoista joissa normaalisti käy? Mistä sitä osaa lähteä etsimään? Jos ostopaikan löytääkin, se on tietysti jossain Oulussa ja itse asuu Helsingissä. Siinä tulee luomunauriille hintaa. Toki kauppiaalta voi pyytää, että josko hän ottaisi tämän tuotteen valikoimiinsa, vaikka se onkin kalliimpaa eikä sitä myydä yhtä hyvin kuin tuota toista.

Meistä ihmisistä on mukavaa, kun mahdollisimman moni tuote löytyy samasta paikasta. Sen takia kaupat ovat nykyään niin isoja. Jos epäeettinen tuote löytyy metrin päästä ja eettinen 20 kilometrin päästä, arvata saattaa kumpi käteen tarttuu. Tietynlaisia tuotteita ei edes saa Suomesta, joten se välimatka saattaa kasvaa kahteen tuhanteen kilometriin, jolloin tuotteet pitää käytännössä tilata erikseen.

Kalliimpi hinta

Kun kysyy ihmisiltä, mitä ominaisuuksia he arvostavat kulutustavaroissaan, moni mainitsee varmasti edullisen hinnan. Jotkut saattavat ostaa jonkin tuotteen vain sen takia kun saa halvalla. Stockmannin hullut päivät?

Jos tuote mainostaa itseään tavallista parempana valintana jonkin asian kannalta, se on järjestään kalliimpi. Joskus hintaeroa on niin paljon, että halvemman, “riistoyrityksen” valmistaman tuotteen ostaminen on selvä valinta.

Joissakin tapauksissa eettisyyden lisäksi kalliimpi hinta tuo mukanaan myös paremman laadun, jolloin sitä voisi ehkä harkitakin. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan eettisesti kehnompi tuote saattaa olla muilla tavoin paljon parempi tai vähintään yhtä hyvä.

Joskus, jos rehellisiä ollaan, tuntuu siltä, että esimerkiksi luomutuotteista pyydetään kovempaa hintaa ihan vain rahastamisen takia, eikä korkeampien tuotantokustannusten takia. Kaikki luomutilat eivät edes täytä luomutuotannolle asetettuja standardeja, joten mistä niiden tuotteissa maksetaan?

Neljäs ongelma

En ole koskaan osannut arvostaa tuotetta sen eettisyyden perusteella, vaan olen enemmänkin arvioinut sen käyttöikää tai sen tuomaa bonusta katu-uskottavuuteen. Tai halpaa hintaa. Tai kuinka paljon sitä tekee juuri sillä hetkellä mieli.

Siksi myönnän, että mainitsemani ongelmat perustuvat enemmän luuloon kuin tietoon. En tiedä kuinka vaikeaa tietoa on löytää jos sitä tosissaan etsisi, koska en ole sitä koskaan kovin tosissani etsinyt. En ole koskaan pyytänyt kauppiasta tilaamaan mitään tuotetta kauppaan, enkä ole koskaan ottanut selvää vaihtoehtoisista lähteistä. En ole jaksanut nähdä vaivaa.

Miksi olisin, jos en ole tähän asti kokenut, että jokin niinkin abstrakti asia kuin “eettisyys” olisi kaiken sen vaivan arvoista? Saatan toki käyttää moninverroin aikaa ja vaivaa muiden ominaisuuksien vertailuun, koska minulle ne muut ominaisuudet ovat tärkeämpiä. Niistä on suoraan jotain hyötyä minulle. Mitä hyötyä siitä on, että ostan eettisen tuotteen? Parempi omatunto? Pft. Ei paljon paina helppoutta ja mielihyvää arvostavan ihmisen vaakakupissa.

Joskus vaaka kallistuu

Arvostan edelleen helppoutta ja mielihyvää, mutta jotain siihen toiseen kuppiin on kertynyt, koska se tuntuu nyt paljon raskaammalta. Niin raskaalta itse asiassa, että aiemmin mainitsemani ongelmat eivät tunnu enää läheskään niin suurilta. Tekosyiltä enemmänkin.

Tietyn verran vaivaa muutos kuitenkin vaatii, ja siksi sanoinkin esittelyssä, että aion edetä pienin askelin. Pohdintojen jälkeen olen käsittänyt, että tässä mainittuja ongelmia haasteita minun ei tarvitse ratkaista kerralla, eikä kaikkia välttämättä ollenkaan. Esimerkiksi:

• Voin valita usein ostamistani tuotteista, esimerkiksi ruokatuotteista, yhden ja etsiä tietoa siitä. Kun saan yhden tuotteen korvattua eettisemmällä, valitsen seuraavan tuotteen listalta.
• Isompia ostoksia harkitsen yleensä muutenkin pidempään, joten voin aivan hyvin vähän nähdä vaivaa eettisyyden selvittämiseen. Jos tietoa ei löydy, niin ei voi mitään. Ainakin yritin.
• Voin etsiä tuotteita käänteisesti, eli katson mitä kaupan hyllyllä on ja selvittää mikä niistä on eettisin ratkaisu. Silloin ei tarvitse etsiä uusia tuotteita, ja muutos se on pienikin. Ehkä sille kauppiaallekin uskaltaa puhua sitten joskus.
• Hinnalle on vaikea tehdä mitään, mutta voin yrittää sisäistää eettisyyden yhdeksi laadun kriteeriksi. Laadusta olen valmis maksamaan, tiettyyn rajaan saakka. Ehkä hinnatkin laskevat, kun kysyntä kasvaa.

Näistä hinta on minulle vaikein kohta, koska halvan hinnan arvostaminen on niin veressä. Oma järki tosin sanoo, että esimerkiksi toisiaan vastaavien elintarvikkeiden tuottaminen on enemmän tai vähemmän saman hintaista. Ero on siinä, kuka niistä joutuu maksamaan minkäkin verran. Luulen, että halvemmissa, ulkomailta tuoduissa elintarvikkeissa erotus maksetaan kehitysmaan asukkaan selkänahalla.

Ankea aamu

Jos tästä kaikesta sait sellaisen käsityksen, että yritän parantaa moraalista krapulaani, olet aivan oikeassa. Olen jo pitkään jollakin tasolla tiedostanut mitä eettisiä ongelmia kulutuksessani on, mutta en ole antanut sen vaikuttaa. “On se kauheaa kun niitä eläimiä kohdellaan noin julmasti. Syödäänkö huomenna possua vai broileria?” Tähän kaikkeen on kuitenkin niin tottunut ja turtunut, että vasta nyt alan tiedostaa, hitaasti mutta vääjäämättä, kuinka vääristyneesti olen asioista ajatellut.

Tekopyhyydelläkin on rajansa, ja minä olen saavuttamaisillani omani.