Arkisto kuukaudelle 3/2008

Tänään on maailman vesipäivä, tosin Suomessa sitä vietettiin jo viime tiistaina 18. päivä. Tällä kertaa teemana on sanitaatio, ja lisää tietoa vesipäivästä saa Suomen ympäristökeskuksen sivuilta tai maailman vesipäivän sivuilta.

Olen itse kovasti miettinyt omaa vedenkäyttöäni ja tullut siihen tulokseen, että käytän ehkä liikaa vettä. Vettä kuluu jokapäiväisessä elämässä mm.

• peseytymiseen
• ruoanlaittoon
• juomiseen
• tiskaamiseen
• vessaan

Olen kovasti miettinyt erilaisia tapoja vähentää veden käyttöä, mutta juuri nyt ei ole oikein mitään sellaista käytännöllistä asiaa, mitä voisin tehdä. En voi vaihtaa vähemmän vettä kuluttavaan vessaan tai tiskikoneeseen. En voi juoda vähemmän, ja ruokaan menee sen verran vettä kuin menee. Käsiä pesen reilusti useammin kuin keskiverto ihminen, mutta pistän terveyteni osittain hyvän käsihygienian piikkiin.

Helpoin ja selkein tapa olisi käydä nopeammin suihkussa, mutta tähänkin minulla on sellainen syy, että en yksinkertaisesti halua. Suihkussa on mukavaa ja rentouttavaa olla. Olen huomannut, että jos joudun aamulla käymään kiireessä suihkussa, olen enemmän tai vähemmän kireä koko loppupäivän. Suihkussa oleminen on minulle meditaatiota, enkä halua kiirehtiä sitä. Lisäksi koska Suomessa ei ole tällä hetkellä pulaa vedestä, lyhyemmän suihkun ottaminen säästäisi vain vesilaskussa.

Eri asia on sitten yrittää vähentää epäsuoraa vedenkulutusta. Eri teollisuuden alat käyttävät suuria määriä vettä hyödykkeiden (ja turhakkeiden) valmistukseen, ja esimerkiksi tavallisen puuvillapaidan tekemiseen kuluu järkyttävät määrät vettä. Tämä vesi kuluu luonnollisesti siinä maassa missä tuote valmistetaan.

Maalaisjärki sanoo, että jos jossain maassa on vesipula, niin ei pitäisi ostaa sellaisia tuotteita, jotka on valmistettu siinä maassa ja joiden valmistukseen tarvitaan paljon vettä. Nimenomaan sellaista vettä, joka kelpaisi muuten juomavedeksi. Lisäksi teollisuuden käyttämä vesi usein likaantuu, ja tämä jätevesi saattaa liata muuta vesistöä, joka on edelleen oma ongelmansa. Eli yhden paidan ostamisella saattaa olla yllättävän kauaskantoisia seurauksia.

Tähänkään minulla ei ole kuitenkaan sen kummoisempaa tapaa kuin ostaa sellaisia tuotteita, jotka ovat muutenkin ympäristöystävällisiä. Juuri nyt ainakin tuntuu, että ei riitä motivaatiota alkaa selvittämään, minkälaisten tuotteiden valmistukseen kuluu minkäkin verran vettä.

Eli juuri nyt ei ole rahkeita säästää vettä. Ehkäpä mietin asiaa uudemmin sitten, kun asia tulee jollakin tavalla ajankohtaisemmaksi. Viimeistään sitten, kun Suomessa on vesipula tai joku antaa minulle selkeän toimintamallin, jonka avulla voin tehdä kehitysmaiden vettä säästäviä ostopäätöksiä.

Tein toissaviikolla ympäristönvastaisen teon, ja ostin kannettavan tietokoneen. Olin vältellyt sen ostamista jo pitkään, mutta viimein työn vaatimukset pakottivat sellaisen ostamaan. Erityisen ympäristönvastaisen teon tästä tekee kaksi seikkaa:

1. Tietokoneen merkki on Acer
2. Tietokoneen prosessori on AMD-merkkinen

Acer on sijoittunut melko surkeasti Greenpeacen listalla, ja parempi valinta olisikin ollut Dell. Valitettavasti budjetti saneli ehdot ympäristötietoisuuden vikistessä surkeana vieressä.

AMD-prosessori ei sinällään ole huono vaihtoehto, mutta parempi vaihtoehto olisi ehkä ollut Intel. Intel on nimittäin siirtynyt käyttämään vihreää sähköä Yhdysvalloissa, mutta AMD:n ympäristöteoista en ole kuullut mitään. Toki Intelillä on tehtaita ja toimitiloja muuallakin maailmassa, mutta askelia ne ovat pienetkin. Intelillä on tiettävästi muitakin suunnitelmia tehdä toiminnastaan jonkin verran ympäristöystävällisempää.

Nyt pitää vain sitten yrittää Venyttää tämänkin ostoksen elinkaari mahdollisimman pitkäksi, niin ehkä se edes vähän tasoittaa siitä aiheutuvia haittoja.

Pari päivää sen jälkeen kun aloin käyttämään Urtekramin suihkugeeliä, aloin myös käyttämään Urtekramin hammastahnaa. Tuubi on kooltaan 75 ml ja se maksoi 3,75 euroa (norm. 4,20 e). Tahna on ainakin olevinaan mintun makuista ja se sisältää fluoria.

Kolmisen viikkoa olen siis tahnaa käyttänyt, ja vastoin pelkoani, vielä ei ole alkanut henki haisemaan mädälle tai hampaita tippunut. Jostain syystä luottamus luonnonmukaisiin hammastahnoihin hampaiden terveyden ylläpitäjänä ei ole aivan yhtä vahva kuin luottamus luonnottomiin kemikaalipommeihin.

Ehkä epäluottamus johtuu osittain siitä, että tietyllä tavalla hammastahnan mieltää eräänlaiseksi lääkkeenomaiseksi tuotteeksi, ja siinä mielessä “Cocamidopropyl Betaine” kuulostaa paljon tehokkaammalta kuin “liitu”. Hampaat ovat minulle rakas osa suutani, enkä niistä siksi mielelläni luovu, joten niiden kanssa en halua ottaa turhia riskejä.

On ollut tarkoitus etsiä jostain tutkimustietoa siitä, kuinka hyviä nämä ekotahnat oikeasti ovat, tai päinvastoin, kuinka monelle kemikaalille on oikeasti tarvetta hammastahnassa. Muistelen joskus jonkun hammaslääkärin sanoneen, että hammastahnan pääasiallinen tarkoitus on fluorin levittäminen hampaisiin, ja että varsinaisen puhdistamisen tekee mekaaninen harjaus. Eli sinänsä hammastahnan ei tarvitsisi olla kovin kummoista, että se ajaisi asiansa.

Yhtä kaikki, ihan hyvin tämä on tähän asti toiminut. Suuta ei ole kuivanut yhtä paljon ja ihan puhtaan tuntuiset hampaat ovat, eli ajaa asiansa. Halvempaa ekotahnaa olisi tosin löytynyt Punnitse ja Säästä -liikkeestä, jossa tuubi Kingfisher-tahnaa maksaa 3,5 euroa.

Kolme viikkoa sitten otin käyttöön Ruohonjuuresta ostamani suihkugeelin, joka on nimeltään Urtekram Aloe Vera Shower Gel. Se sisältää vettä, aloe veraa, saippuoitua kookosöljyä ja maissiglukoosia, kasvisglyseriiniä (luomu), sitruunahappoa, sitruunamelissa- ja piparminttuvesiuutetta (kummatkin luomua), eteeristä appelsiiniöljyä (luomu). Hintaa puolen litran pönikällä on 9,25 euroa.

Geelissä on mukavan sitruunainen tuoksu, mutta sen ongelmana on, että se ei vaahtoa kunnolla, ellei sitä annostele runsaasti. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että tuotteessa ei ole käytetty natriumlauryylieetterisulfaattia, joka on yleisesti pesuaineissa käytetty pesu- ja vaahdotusaine. Sinänsä mukava juttu, mutta mitä paremmin saippua vaahtoaa, sitä riittoisampaa se on. Tämän takia geeliä kuluu paljon enemmän kuin jotain vastaavaa tuotetta, mikä tekee siitä vieläkin kalliimpaa käyttää.

Geelillä on lisäksi outo tapa haihtua melko nopeasti, joten esimerkiksi pesusientä käyttäessä päädyn ennemmin kuin myöhemmin hankaamaan pelkällä sienellä ja vedellä, koska pesuainetta ei yksinkertaisesti enää ole sienessä. Mielenkiintoisesti Body Shopin partavaahdolla on sama ärsyttävä ominaisuus, eli jos liikaa unelmoi partaa ajaessa, ei vaahtoa ole naamassa ajon loppuvaiheessa.

Yhtä kaikki, en ole kovin tyytyväinen ostokseeni, ja ensi kerralla kokeilen jotain toista. Eettisesti tämä on kuitenkin parempi valinta, joten ehkä tämä on kuitenkin askel parempaan, joskin vastentahtoinen sellainen.

Kävin kuukausi takaperin Tampereen Ruohonjuuressa ja ostin sieltä suihkugeeliä, shampoota, hammastahnaa ja partavaahtoa. Katsoin suoraan tuotteiden hintoja enemmän kuin mitään muita ominaisuuksia, sillä yritin löytää mahdollisimman edullisia korvikkeita. Siltikin ostamani tuotteet maksoivat 1,5 – 2 kertaa niin paljon kuin markettituotteet.

Tarkoitus on ottaa niitä käyttöön sitä mukaa kun nyt käytössä olevat tuotteet loppuvat. Koska tämä blogi on jäänyt viime aikoina hieman paitsioon, tätä kirjoittaessa käytössä on jo suihkugeeli ja hammastahna. Käyttökokemuksista kerron myöhemmin.

Ainakin shampoota olisi muuten saanut halvemmalla Punnitse ja Säästä -kaupoista, joten vertailu kannattaa näidenkin tuotteiden kohdalla.