Ekologinen jalanjälki

Tein pitkästä aikaa Ekotallaajan testin, jossa mitataan ekologinen jalanjälki. En muista mitä aiemmalla kerralla sain, mutta tällä hetkellä ekologinen jalanjälkeni on 4,4 globaalihehtaaria, eli elämäntapojeni ylläpitämiseen tarvittaisiin 2,4 maapalloa.

Yllätyin hieman sekä tuloksen pienuudesta että siitä, miten jalanjälki koostuu. Olisin odottanut, että liikenne luo aika suuren osan jalanjäljestä, mutta se jääkin suhteellisen pieneksi. Sen sijaan isoimmat siivut haukkaa ruoka ja kulutuksesta riippumaton osuus.

Mutta palastellaanpa asiaa hieman tarkemmin.

Asuminen (6 %)

Asumisesta puolet kuluu lämmitykseen ja puolet sähkönkulutukseen. Sähkönkulutusta lisää tietokoneen runsas käyttö, mutta toisaalta vähentää televisiovapaa ilmapiiri. Asun kerrostalossa, mikä on positiivista, mutta toisaalta talo ei ole kovin uusi ja huonelämpötilaa ei pidetä talvisin ihan niin pienellä kuin voisi.

Lisäksi sähköä kuluu myös veteen. Kun aiemmin kirjoitin, etten koe veden säästämistä niin hirveän tärkeänä, en ollenkaan tullut ajatelleeksi, että kulutan lämmintä vettä. Vesi ei lämpene itsekseen vaan sen lämmittämiseen kuluu sähköä, eli mitä enemmän kuluttaa lämmintä vettä, sitä enemmän kuluttaa sähköä. Jos käyttäisin vain kylmää vettä, vaikutukset jäisivät varmaan pääasiassa jäteveden aiheuttamiin ongelmiin.

Tässä saisi helpoiten kavennettua vaihtamalla norppasähköön, laittamalla tietokoneen komeroon ja lotraamalla vähemmän. Yritetään.

Liikkuminen (6 %)

Liikennepäästöistä noin puolet koostuu henkilöautoilusta ja toinen puoli julkisesta liikenteestä. Julkista liikennettä käytän melko harvoin, lähinnä siksi että säästän omalla autolla liikkuessa minulle tärkeää aikaa, jonka voin taas käyttää jotenkin muuten hyödyllisemmin.

Autoilu jää kuitenkin keskimäärin reilusti alle sataan kilometriin viikossa. En joudu työni puolesta käyttämään autoa, ja noin periaatteesta kaikki alle kahden kilometrin matkat kävellään/pyöräillään ilman harkintaa. Sitä pidemmät mietitään tapauskohtaisesti.

Käymme myös vain kerran viikossa autolla ostoksilla. Jos viikon aikana jokin ruoka loppuu, yritetään pärjätä lähikaupan tarjonnalla. Syynä tähän ei kuitenkaan ole pyrkimys autoilla mahdollisimman vähän, vaan isojen markettien stressaava ilmapiiri. Jos lähikaupan ruokatarjonta olisi kattavampi — erityisesti hedelmien osalta — ei supermarkettiin olisi asiaa lainkaan, ja olisin siksi paljon onnellisempi ihminen.

Lennän myös todella harvoin minnekään, ja hyvä niin. Tämän kesän Espanjan matkasta syntyvät päästöt eivät ole ihan pienet.

Ravinto (37 %)

Olin yllättynyt, että ravinnolla on näin suuri merkitys. Omalla kohdallani lihansyönti kasvattaa tätä, testin puitteissa todennäköisesti enemmän kuin todellisuudessa (ks. alla). Eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen rasittaa luontoa niin paljon, että ravinnon aiheuttamasta 1,6 globaalihehtaarin jalanjäljestä 91 % syntyy niistä. Jos siis ryhtyisin täysvegaaniksi, saisin pienennettyä ekologista jalanjälkeäni kolmanneksella (37 x 0,91 = 33,67).

Tiesin toki, että lihankasvatus rasittaa ympäristöä, mutta jotenkin rasituksen suuruus ei ole aiemmin konkretisoitunut minulle. (Suurin pohdinnan kohde tähän asti oli ollut se, että kaikki maailman ihmiset saataisiin kevyesti ruokittua sillä määrällä viljaa, mikä länsimaissa syötetään karjalle. Ja tietysti koko lihatalouden eettisyys noin muuten.)

Tavarat, palvelut ja harrastukset (15 %)

Tästä 30 % aiheutuu palveluista ja 70 % tavaroista, eli palveluita pitäisi käyttää enemmän ja tavaroita ostaa vähemmän. En ole yrittänyt lisätä palveluiden käyttöä, mutta olen miettinyt viime aikoina paljon tarkemmin, että tarvitsenko jotain tavaraa. Usein päädyn siihen, että en tarvitse. Yllättävän hyvin pärjää joko vanhalla tai ilman, ja siitä on ollut se mieluinen etu, että rahaa ei ole kulunut niin paljon, kuin jos olisi päätynyt senkin värkin ostamaan.

Kovasti myös puhuvat, kuinka tavaroita pitäisi enemmän ostaa yhteiseksi tai lainata. Minulle suurin este yhteisten tavaroiden käytölle on se, että kun kaikki ovat yhdessä vastuussa jostakin, kukaan ei ota vastuuta. Eli jos tavara ei ole herran oma, herraa ei kiinnosta pätkän vertaa miten herra sitä kohtelee. Siksi kaikki yleisessä käytössä olevat tavarat menevät niin nopeasti huonoksi: ei siksi että niitä käytettäisiin niin paljon, vaan siksi että niitä käytetään niin välinpitämättömästi. Siinä eräs ihmisluonnon kukkasista, jonka kanssa en välittäisi elää.

Joten jos laitan kerran rahaa tavaraan Y, niin aion kyllä pitää huolen siitä että kyseinen tavara pysyy hyvänä niin pitkään kuin mahdollista, enkä siksi mielelläni päästä muita sabotoimaan sitä tavoitetta. Kutsukaa itsekkääksi, mutta pidempään siitä on silloin iloa.

Muut (36 %)

Tämä on suomalaisuuden kiro. Eli tämä on kulutuksesta riippumaton osuus, joka tulee pelkästään siitä että asuu Suomessa ja on osallisena suomalaisessa yhteiskunnassa. Se koostuu rakentamisesta, puunjalostusteollisuudesta ja viljelemättömistä pelloista.

Yhteenveto

Testissä jäi harmittamaan se, että joihinkin kysymyksiin ei pysty antamaan oikeaa vastausta. Esimerkiksi lihan syömisessä on vaihtoehtoina:

• ei syö ollenkaan
• syö vain pari kertaa viikossa
• syö joka aterialla

Syön tällä hetkellä lihaa noin kerran päivässä, eli useammin kuin pari kertaa viikossa mutta en läheskään joka aterialla. Vuoden aikana on myös paljon päiviä, jolloin en syö lihaa lainkaan.

Kuten sanoin, lennän myös harvoin, tähän asti ehkä kerran viidessä vuodessa. Testissä lähimmät vaihtoehdot olivat, että ei lennä koskaan tai lentää alle kymmenen kertaa vuodessa, joka on jälleen aika iso haarukka. Tietysti olisin voinut valita, että en lennä koskaan, mutta eihän se olisi ollut rehellinen vastaus.

Ymmärrän, että tämän kaltaiset testit ovat vain suuntaa antavia, eikä niiltä voi odottaa kovin suurta tarkkuutta. Toisaalta jäi kuitenkin sellainen tunne, että ihan pienet elämäntapamuutokset eivät heiluta tulosta suuntaan eikä toiseen. Hain testissä erilaisia vaihtoehtoja, ja vasta kun suostuin muuttamaan viiden muun ihmisen kanssa alle 40 neliön kämppään, syömään pelkkää itse tuottamaani kasvisruokaa, kävelemään tai pyöräilemään joka paikkaan, luopumaan tietokoneen käytöstä ja muista harrastuksista ja korvaamaan ne metsässä käyskentelyllä, sekä luvattuani pyhästi käyttää vain lainatavaroita ja -vaatteita kalsareita myöten, sain tulokseksi 1,3 maapalloa.

Eli — mikäli testiin on luottamista — vaikuttaa siltä, että ihminen yksinään ei pysty muuttamaan elämäntapojaan riittävästi ilman (minun näkökulmastani) erittäin radikaaleja toimenpiteitä, joita on tässä yhteiskunnassa hankala toteuttaa ja ylläpitää. Sen sijaan koko yhteiskunnan olisi muututtava ja ryhdyttävä aktiivisesti tukemaan ekologisempaa elämistä, jotta yksittäisellä ihmisellä olisi mahdollisuuksia elää ylittämättä maapallon kestokykyä.

Sitä päivää odotellessa.