Arkisto kuukaudelle 7/2008

Olen päättänyt antaa Reilun kaupan tuotteille mahdollisuuden. En ole pitkään aikaan törmännyt artikkeleihin, jossa kritisoitaisiin Reilun kaupan toimivuutta, muuten kuin ekonomiselta kannalta. Oletan siis, että toiminnan valvonta on nykyään parempaa, ja että kaikki tuotteet ovat oikeasti tuotettu Reilun kaupan periaatteita noudattaen ja Reilun kaupan lisä menee oikeaan osoitteeseen.

Yksi erityinen sulka Reilun kaupan hattuun on, että tietääkseni Reilun kaupan suklaa on ainoaa suklaata, josta pystytään takaamaan, että siihen käytettävän kaakaon valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa. Eli jopa se hyllyllä makaava Fazerin sininenkin saattaa olla yksi lenkki likaisessa lapsiorjaketjussa. Hakusanoilla blood chocolate tai cocoa child labour löytyy paljon artikkeleita aiheesta.

En osaa sanoa, onko Reilun kaupan tuotteiden ostaminen oikea tapa edistää vähempiosaisten asemaa, mutta haluan ainakin yrittää antaa sellaisen kuvan viestin, että olen valmis maksamaan ruoastani vähän enemmän, jos sillä pystytään parantamaan ihmisten oloja muualla maailmassa. En myöskään halua, että muut joutuvat kärsimään siitä, että minä en halua maksaa ruoastani hintaa, joka sillä olisi ilman ihmisoikeuksien polkemista.

Koska olen kuitenkin ihminen, aion edelleen pitää ensisijaisesti huolta omasta hyvinvoinnistani. Siksi aion sitoutua jatkossa ostamaan Reilun kaupan tuotteita ainoastaan tietyin reunaehdoin.

Jos jollekin tuotteelle on olemassa Reilun kaupan vaihtoehto, otan sen mukaani tavallisen sijaan, jos:

1. Reilun kaupan tuotteen hinta ei ole huomattavasti korkeampi kuin tavallisen tuotteen
2. Reilun kaupan tuotteen laatu tai toiminnallisuus ei mainittavasti poikkea tavallisesta tuotteesta
3. Reilun kaupan tuote on sillä hetkellä saatavissa siitä kaupasta, jossa asioin
4. Reilun kaupan tuote on aidosti paras vaihtoehto

Hinta on tapauskohtainen. Esimerkiksi vaikka Reilun kaupan sokeri on kahdesta kolmeen kertaan niin kallista kuin tavallinen sokeri, voin sitä ostaakin, koska sokeria menee vuodessa melko vähän eikä se tee siksi kovin isoa lovea lompakkooni. Toiset Reilun kaupan tuotteet, esimerkiksi jäätelö, ovat taas sen verran tyyriitä, että tällä lottovoittohistorialla ne saavat jäädä toistaiseksi hyllylle.

Sattuneesta syystä varsinkin Reilun kaupan hedelmät saattavat notkua hyllyllä aika pitkään, jonka takia ne voivat olla jokseenkin kypsässä tilassa. Jos mieli tekee viinirypäleitä ja Reilun kaupan versiot ovat jo valmiiksi ylikypsiä, ostan tavallisia. Banaanien suhteen voin olla tiukempi, sillä niitä saa yleensä jostain lähikaupasta, joten jos yhdestä kaupasta ei löydy Reilun kaupan banaaneja, voin jättää banaanit ostamatta. Ruokien laatuerot lienevät lähinnä tottumuskysymyksiä, joista varmaan pääsee ajan kanssa yli, mutta muissa tuotteissa, esimerkiksi Reilun kaupan puuvillasta valmistetuissa tekstiileissä, voi olla jotain ominaisuuksia joiden takia en halua niitä ostaa.

Vaikka Reilun kaupan tuote olisi olemassa, niin sitä ei ole välttämättä juuri sillä hetkellä siinä kaupassa missä asioin. Jos sillä hetkellä todella tarvitsen tuotetta, en aio jättää sen ostamista väliin vaikka se ei olisikaan Reilua kauppaa. Omat tarpeet ensin. Toisaalta, jos tarve ei ole akuutti, niin kyllä sitä tuotetta voi odottaa tai etsiäkin.

En ole täysin varma, onko Reilun kaupan tuote aina se paras vaihtoehto. Jos esimerkiksi laitetaan kotimainen tuote, luomutuote, kotimainen luomutuote ja Reilun kaupan tuote rinnakkain, niin onko Reilun kaupan tuote joka tapauksessa paras vaihtoehto? Kotimaiset tuotteet ja Reilun kaupan tuotteet eivät onneksi kovin usein asetu vastakkain, mutta joitakin ulkomaisia tuotteita saa sekä luomuvaihtoehtona että Reilun kaupan vaihtoehtona. Kumpi tällöin pitäisi ostaa?

Katsotaan nyt sitten, että kuinka paljon parempi mieli tästä tulee. Toivottavasti edes siitä Ahmudin opiskelusta koituu jotain hyvää.

Olen onnistunut vähentämään muovipussien käyttöä vähän lisää.

Teetin äidilläni kankaisia hedelmäpusseja. Kangas on harsomaista, joten siitä näkyy läpi, mutta se on monin verroin kestävämpää kuin muoviset hedelmäpussit. Niihin mahtuu enemmän hedelmiä kuin muovipusseihin, eikä tarvitse pelätä että pussi repeäisi parista kilosta appelsiineja.

Hankin myös lisää kangaskasseja muita ostoksia varten. Nyt niitä on sen verran, että voin ostoksilla käydessäni laittaa kaikki ostokset niihin. Jos tavaraa jostain syystä tulee niin paljon, että ne eivät mahdu kasseihin, niin sitten tuskin jaksan kantaakaan niitä. Nyt ei siis tarvitse enää kaupoista ottaa muovipusseja mukaan.

Tämän lisäksi otin testimielessä käyttöön biohajoavat pussit jätepusseiksi. Ne ovat hieman pienempiä kuin muovipussit (25 l vs. 30 l), mutta kyllä niihin riittävästi mahtuu. Näyttää siltä, että ne eivät päästä kosteutta läpi eivätkä repeä kovin helposti, toisin kuin pelkäsin. Tietysti pussin itsensä sisälle joutuu muovia, mutta onpahan yksi pussi vähemmän. Pitää vielä katsoa, kuinka kalliiksi tuo tulee pidemmän päälle. 30 pussia maksaa 4,10 euroa. (ks. lisäys alla)

Tarvitsen muovipusseja vielä nesteiden ja muiden kosteiden asioiden — kuten kaupasta ostettujen suolakurkkujen ja punajuurten — kuljettamiseen. Samoin perunoita en viitsi kangaskasseihin laittaa, koska en halua olla pesemässä niitä koko ajan. (Lisäys 1.8.2008:) Lisäksi pakastepusseina menee vielä muovipusseja, tietysti.

Ehkä tuohonkin löytyy ajan kanssa jokin hyvä ratkaisu, mutta nyt muovipussien käyttö alkaa muuten olla jo suhteellisen vähissä.

Lisäys (24.7.2008)

Kiitos nimimerkin trngb tarkan huomion, en otakaan käyttöön biohajoavia pusseja jätepusseina.

Biohajoavien kassien ongelma on siinä, että hajotessaan kaatopaikkajätteen joukossa hapettomassa tilassa biojätteestä syntyy metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Normaalissa kompostissa biojäte maatuu "oikein", jolloin metaania ei synny. Tämän takia siis biojäte pitäisi erotella kotona kaatopaikkajätteistä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi siis pitänyt ymmärtää, että biohajoava kassi on biojätettä samalla lailla kuin muutkin, eikä sen laittaminen tavallisen jätteen sekaan ole hyvä idea.

Kysyin asiasta varmuudeksi vielä Pirkanmaan Jätehuollolta ja he vahvistivat, että juuri metaanin takia muovipussi on parempi vaihtoehto kaatopaikkajätteelle kuin biohajoava pussi. Mitään muuta vaihtoehtoakaan ei kuulemma tällä hetkellä ole, joten enpä sitten päässytkään muovipusseista niin hyvin eroon kuin luulin.

Jatkossa pitää selvästi miettiä vähän tarkemmin, ennen kuin lähtee suin päin tohottamaan. No, virheistä oppii, eikä tässä vielä pahasti metsään ehditty mennä.

(Aiheeseen liittyen voi lukea Tiede-lehden artikkelin jätteenpoltosta, jossa kerrotaan myös kaatopaikkojen metaanipäästöistä ja muovipusseista.)

Urtekramin suihkugeeli loppui, ja niin loppui Urtekramin hammastahnakin. Olin ehtinyt käyttää sitä jo toisenkin tuubin, mutta nyt päädyin ostamaan Kingfisherin minttuhammastahnaa (fluoripitoista). 100 ml:n tuubi maksaa 3,95 euroa Punnitse & Säästä -liikkeessä, eli ei itse asiassa kovin paljon kalliimpaa kuin Sensodynen tahnat joita aiemmin käytin.

Kun aiemmin valitin, että Ole Hyvän vartaloshampoo ei vaahtoa, niin Kingfisherin hammastahna vaahtoaa niin paljon että pelottaa. Mikään aiemmin käyttämäni hammastahna ei ole vaahdonnut näin paljon. Eli tämän hammastahnan kanssa ei ainakaan pääse tulemaan sellaista tunnetta, että tahna haihtuisi jonnekin pesun aikana ja päätyisi pesemään pelkällä vedellä.

Tahnapaketissa on British Dental Health Foundationin merkki, joka Kingfisherin nettisivujen mukaan on merkki siitä, että tahna on oikeasti hyvä ja toimiva, vaikka ekotahnaa onkin. Samaisilla nettisivuilla mainitaan myös, että tahnassa on natriumlauryylisulfaattia (sodium lauryl sulfate), koska vaikka siitä liikkuu monenlaisia huhuja, missään tutkimuksissa ei ole todettu siitä olevan haittaa ihmisille.

Mukavana yllätyksenä paketin kyljessä olevassa aineosaluettelossa on myös ilmoitettu, että mistä aine on peräisin ja mihin sitä käytetään:

Tuollaisen soisi olevan useammassakin tuotteessa.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo tahna, ja kestänee pidempään kuin Urtekramin. Kova vaahtoaminen vain jostain syystä epäilyttää, ja varmaan sen takia Urtekramin tahna tuntuu luonnonmukaisemmalta. Eli kun olen tähän asti vaahdonnut vaahtoamisen puolesta, nyt vaahtoa pitäisi olla vähemmän. Koskaan ei ole hyvin.

Kun Urtekramin suihkugeeli loppui, ostin sen tilalle Ole hyvä Aloe vera vartaloshampoota ajatellen, että ei se ainakaan huonompaa voi olla.

Olinpas väärässä.

Kun valitin Urtekramin tuotteesta, että se ei vaahtoa, niin tämä vartaloshampoo ei vaahtoa sitäkään vähää. Ihmettelin asiaa ja he vastasivat:

Hajusteettomat Aloe vera-tuotteet vaahtoavat aina suhteellisen vähän koska niissä aktiiviainetta kaikista vähiten. Sinänsä pesutehoon vaahto ei vaikuta. Vaahtoaminen on lähinnä esteettinen asia. Vartaloshampoo kyllä pesee ja hoitaa ihoa ilman liikaa vaahtoamistakin mutta toki sitä helposti yliannostelee ja käyttää tarpeettoman paljon kun vaahtoamista ei ikään kuin ole tarpeeksi.

Tiedän kyllä, että vaahto ei ole se mikä puhdistaa, mutta mielestäni se vaikuttaa aika lailla tuotteen riittoisuuteen. Tai ehkä sitten olen vain poikkeuksellisen karvainen ja likainen yksilö, mutta yhtä kaikki ainetta pitää kaataa aika tolkuton määrä, että saan pestyä sillä itseni.

Kun olin jonkin aikaa käyttänyt Urtekramin tuotetta, tuntui että se jotenkin alkoi riittämään paremmin. Samoin on käynyt Ole hyvän vartaloshampoon kanssa, mutta ei merkittävissä määrin. Sitä kuluu edelleen paljon. Kun hintaa on 15 e/litra ja sitä joutuu käyttämään nelinkertaisen määrän, niin yhtäkkiä käytännön hinta on kymmenkertainen markettituotteeseen verrattuna. Liian tyyristä minun makuuni.

Ehkä pitäisi vain luottaa siihen, että aine puhdistaa vaikka tuntuu että se häviää jonnekin jo ensimmäisellä hieraisulla ja levitän pelkkää vettä, ja vaikka iho ei tunnu puhtaalta niistä kohdista mihin en saanut tätä yliarvostettua vaahtoa levitettyä. Todetaanhan Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoarkioppaassakin (sivu 4), että

Saippua kuivattaa turhaan ihoa, ja sen käyttö on tarpeetonta, ellei iho ei ole erityisen likainen. … Iho voi kuitenkin paremmin eikä voiteita juurikaan tarvita, kun saippuaa käytetään vain harvoin. Myös hiukset pitävät siitä, ettei niitä pestä liian usein, eikä aina ole tarpeen käydä kokovartalosuihkussa. Puhtaudesta ei toki tässäkään tarvitse tinkiä. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että liiallinen peseytyminen ja saippuoiminen voi olla turha tapa, josta luopuminen ei merkitse henkilökohtaisen hygienian heikkenemistä.

Kieltämättä pelkällä vedellä peseytyminen säästäisi ajan kuluessa paljon rahaa. Ja kyllä ystävät ja naapurit varmasti tottuisivat hajuun ajan kanssa.

Tuotteen hyvänä puolena on se, että se on suomalainen tuote. Sitä saa myös ostettua omaan pulloon, ts. liikkeeseen voi mennä tyhjän pullon kanssa ja täyttää sen, jolloin pakkausjätettä syntyy vähemmän.

Koska huono vaahtoavuus/riittoisuus saattaa johtua enimmäkseen siitä, että tuote on hajustamaton ja muutenkin allergikkoystävällinen, aion vielä kokeilla jotain toista Ole hyvä -tuotetta. Jos sekään ei vaahtoa kunnolla, niin sitten annan mokomien olla.