Arkisto kuukaudelle 11/2008

Ihmisenä elossa on se mielenkiintoinen seikka, että minään päivänä ei voi tuntea itseään niin viisaaksi, etteikö seuraavana voisi katsoa taaksepäin ja todeta: “Tuo mitä tein ei kyllä ollut järin viisasta”. (Nämä päivät sattuvat useimmilla lauantain kohdalle.)

Talouspaperi

Talouspaperi on hirmu kätevää. Sitä voi nyhtää aina kun tarvitsee, ja silloinkin kun ei tarvitse. Jos jotain roiskuu pöydälle, se on mukavampi pyyhkiä talouspaperilla, koska talouspaperin voi heittää roskiin eikä sitä tarvitse huuhdella. Ja jos rättiin ei halua koskea edes siivotessa, voi käyttää nimenomaan rätin korvikkeeksi kehitettyä talouspaperia.

Jossain vaiheessa tajusin, että käytän talouspaperia aika paljon. Jostain oli kehittynyt tapa laittaa kasvisten kuoret ja muut pilkkomisrippeet talouspaperin palaselle, jonka sai sitten kätevästi heitettyä varsinaiseen biojäteastiaan. Käytin paperia myös leivänalusena, koska se oli olevinaan kätevämpi kuin lautanen (ei tarvitse tiskata).

Nyt olen yrittänyt vierottua talouspaperista. Käytän rehellisesti lautasta (se on siistimpääkin!) ja tiskipöydälle on asettunut vanha jäätelörasia, joka toimii väliaikaisena biojäteastiana. Se on yllättävän kätevä, ja toimii oikeastaan paremmin kuin talouspaperin pala.

Nyt siis kulutan ainakin pari palasta talouspaperia vähemmän päivässä, mikä tekee yli 700 paperia vuodessa, johon tarvitaan 14 rullaa, jotka painavat yhteensä noin 1,7 kiloa.

Tuorekelmu

Toinen paha tapa on tuorekelmun käyttö. Taloudessamme on paljon astioita, joihin ei ole kantta. Esimerkiksi kurkku- ja tomaattiviipaleet säilytetään jääkaapissa lasiastiassa, jossa on tuorekelmua päällä. Samoin käy usein seuraavan päivän ruoalle. Lautaselle ja kelmua päälle. Ja niin pois päin.

Olen yrittänyt päästä tästä tavasta eroon laittamalla kasvisleikkeleitä pakasterasioihin, joissa on kansi ja joita on olemassa muutenkin. Jostain syystä tämä ei ole vain oikein hyvin lähtenyt käyntiin. Kai se kelmu on sitten niin kätevää.

Pumpulipuikot

Melkein joka kerta suihkussa käynnin jälkeen putsaan korvani pumpulipuikolla. Tämän te halusitte varmasti tietää. Yhtä kaikki, niistä kertyy reilusti yli 300 pumpulipuikkoa vuoden aikana.

Vaikka eittämättä tämän ansiosta korvat ovat puhtaat ja kuulo on erinomainen, olen miettinyt voisiko myös tästä tavasta luopua.

Se mitä yritän sanoa on, että

Nämä kaikki ovat melko pieniä asioita, eikä millään niistä pelasteta maailmaa, eikä edes tehdä silmin nähtävää muutosta mihinkään. Minulle ne kuitenkin kertovat sen, että on olemassa paljon pieniä asioita, joihin ei tule kiinnitettyä huomiota. Kuinka monta asiaa teen hölmösti vain siksi, että en ole koskaan tullut ajatelleeksi että ne voisi tehdä jotenkin muuten? Pelkästään siksi, että niin on tottunut tekemään?

Entä kuinka paljon on sitten sellaisia pieniä asioita, joilla on oikeasti iso merkitys? Pieniä asioita, joita ei pidä tärkeänä, mutta jotka voisivat muuttaa maailmaa.

Luulen, että yksi isommista haasteistani ei siis olekaan elämäntapamuutoksiin tottuminen, vaan sen ymmärtäminen, että mitä asioita voin muuttaa. Monet oppaat jakavat mielellään neuvoja, mutta jokaisen ihmisen elämä on omanlaisensa, ja ns. perusmuutosten jälkeen (autoile vähemmän, säästä vettä, säästä sähköä jne.) muutoskohteet lienevät yksilöllisiä.

Toki tässäkin mainitut asiat voi niputtaa neuvon “kuluta vähemmän” alle, mutta samalla lailla kaikki asiat voidaan niputtaa neuvon “älä tee väärin” tai “valitse oikein” alle. Joku muu voi piirtää ääriviivat, mutta yksityiskohdat täytyy täyttää itse.

Pitänee vain lukea ohjeita ja oppaita enemmän, sekä kuunnella ja seurata muita ihmisiä. Aina sieltä jotain sellaista tarttuu, mitä ei ole itse tullut ajatelleeksi.

Tarkkana poikana olen huomannut, että Ingmanin jäätelöistä sekä Arla Ingmanin perinteisistä jogurteista on hävinnyt Hyvää Suomesta -merkit. Jäätelöihin on niiden sijaan tullut Avainlippu, jogurtteihin ei mitään.

Ongelma Avainlippu-merkissä on se, että se ei ota mitään kantaa raaka-aineiden kotimaisuuteen. Jos riittävän suuri osaa tuotteen valmistuskustannuksista syntyy Suomessa, raaka-aineet voivat olla kokonaan jostain muualta, ja tuote on silti oikeutettu Avainlippuun. Lähinnä se siis kuvaakin sitä, missä tuote on valmistettu, eikä se itse asiassa muuta väitäkään tekevänsä.

Tästä huolestuneena tiedustelin asiaa Ingmanilta, ja pienen tivaamisen jälkeen sain asiallisen vastauksenkin.

Syy Hyvää Suomesta -merkin poistumiseen on heidän mukaansa se, että suomalaista maitoa ei aina riitä raaka-aineeksi, joten välillä joudutaan turvautumaan ruotsalaiseen maitoon. Pääasiassa he kuitenkin käyttävät aina suomalaista maitoa sikäli kun sitä on saatavilla.

Jotain tällaista ounastelinkin, mutta en oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.

Kuten olen aiemmin todennut, minulle on tärkeää että eläinperäisissä tuotteissa käytetään kotimaisia eläimiä, koska siten minulla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa näiden eläinten kohteluun. Toisaalta minulla ei ole mitään käsitystä tuotantoeläinten hyvinvoinnista Ruotsissa, ehkä niillä on siellä paremmat olot kuin täällä?

Kai niitä on sitten edelleen soveliasta ostaa, mutta harmittaa vähän kun tällä tavalla heitetään kapuloita eettisen valinnan rattaisiin.

Mors grisar

Asiaa sivuten olen todennut, että leikkeleiden kanssa pitää olla myös tarkkana. Ainakin HK harrastaa sellaista, että välillä paketissa on Hyvää Suomesta -merkki ja välillä ei. Ilmeisesti siis possutkin ovat välillä suomalaisia ja välillä jostain muualta. Siipikarja varsinkin on aika usein ulkomaista.

Niiden kanssa aion kuitenkin olla tiukkana ja jätän sellaiset paketit kauppaan josta merkkiä ei löydy. Vaikka PETAn taannoin julkaisema video kertoi karua kieltään lihatuotantoeläinten kohtelusta Suomessa, uskon että suomalainen on silti parempi valinta. Varsinkin jos eläin joudutaan kuljettamaan elävänä ulkomailta.

(puhutaan lihansyönnin eettisyydestä joskus toiste)

Alkuvuonna Ruohonjuuressa oli Laveran partavaahto tarjouksessa ja tulin ostaneeksi sitä silloin yhden tuubin. Pari viikkoa sitten otin sen vihdoin käyttöön, kun Body Shopin partavaahto pääsi loppumaan.

Laveran partavaahto tulee 75 ml tuubissa ja maksaa 6,40 euroa (silloin alennuksessa 5,50), eli se on halvempaa kuin Body Shopin tuote (85 e/litra vs. 98 e/litra). En osaa vielä varmuudella sanoa onko se yhtä riittoisaa, mutta näin alustavasti vaikuttaa siltä kuin se vaahtoaisi heikommin, tai sitten en osaa vielä annostella vettä oikein. Aine on myös selkeästi löysempää, joten sitä pruuttaa helposti enemmän kuin oli tarkoitus (ja silti on vaikea saada kunnon vaahtoa…). Tuoksu on pirteän sitruunainen, ei kuitenkaan liian.

Jostain syystä parta ei ole viime aikoina leikkaantunut kunnolla, joten nyt on vaikea arvioida miten tämä pehmittää partaa tai muilla tavoin edistää parranajoa. Kun partaterä sekä -vaahto pysyvät samana mutta ajotulos vaihtelee, syy lienee kuitenkin jossain muussa kuin vaahdossa.

Ehkäpä olen viisaampi sitten kun olen käyttänyt tuubin loppuun, mutta tähän mennessä vaikuttaa ihan ok tuotteelta. Samankaltaisia alkuvaikeuksia oli kuitenkin aikoinaan myös Body Shopin partavaahdon kanssa.

Tiedoksenne: Olen siirtämässä valintoja.net-domainia uudelle palveluntarjoajalle, ja samalla vaihtuu palvelinalustakin. Tästä voi aiheutua pahimmillaan muutaman päivän katkos sivuston toimintaan tulevan parin viikon aikana, mutta sen jälkeen kaiken pitäisi toimia taas normaalisti.

Tulin testanneeksi aikoinaan (muistaakseni Ruohonjuuresta) saamiani testipakkauksia, joissa oli Laveran suihkusaippuaa. Ne olivat positiivinen yllätys. Tuote on riittoisaa (yhdestä näytepussista riitti kolmeen tai neljään kertaan) ja tuntuu muutenkin toimivan kuten pitääkin.

Ainoa miinuspuoli on melkoisen kova hinta: 8,10 euroa/puteli, mikä tekee 54 euroa/litra. Urtekramin 20 euroa/litra näyttää siinä valossa jo aika halvalta.

Jos kuitenkin pätäkkää riittää ja kaipaa vaihtelua, niin tuo on ihan hyvä vaihtoehto.