Arkisto kuukaudelle 4/2009

Sain tassuihini Ecocert-merkkiä kantavaa Dermosilin ekosuihkugeeliä (“Suihkugeeli Luonnonkosmetiikka”, miksi nykyään ei enää taivuteta sanoja?), joten pitihän sitä kokeilla. Pullon koko on 0,25 litraa ja se maksaa 4,90 euroa, eli 19,60 euroa/litra. Vertailun vuoksi esimerkiksi Urtekramin ja Ole hyvän suihkugeeli maksavat noin 21 euroa/litra, riippuen vähän mistä ostaa.

Tämä on sinänsä aika erikoinen tapaus, että minulla ei ole tästä oikein mitään mielipidettä. Tuote ei ole huono, jos ei erityisen hyväkään. Se ei tuoksu liioin hyvälle eikä pahalle, vaan hieman omituiselle. Se ei tunnu olevan muita ekotuotteita riittoisampaa ja hintakin on samoilla paikoilla.

Kaiken kaikkiaan erikoisen mitäänsanomaton ja kasvoton tuote, joka melkein keikkuu keskivertotuotteiden mediaanin keskellä. Ripaus persoonallisuutta ei tekisi tälle pahaa, Ole hyvän tuotteita voi sentään haukkua.

Ehkä vika oli tällä kertaa minussa, mutta jostain syystä tämä tuote ei oikein iskenyt. En ole kuitenkaan ihan varma, että miksi.

(Kokeilin myös ohimennen saman sarjan puhdistusvaahtoa, josta ei myöskään jäänyt oikein mitään mielikuvaa.)

Jälleen kerran muu elämä on vienyt aikaa tältä blogilta, siksi hiljaiselo. Toisaalta mitään suuria ekologisia muutoksia ei ole myöskään tapahtunut, jonka takia mitään kirjoitettavaakaan ei ole ollut.

Jos ei ole aikaa tehdä selvitystyötä, ei synny uutta tietoa miten voisi elintapojaan muuttaa. Siksi on mukava lukea esimerkiksi aikeista saada tuotteisiin merkintä niiden hiilijalanjäljestä. Moni varmasti mielellään valitsee ekologisia tuotteita, jos valitsemista helpotetaan poistamalla juuri tuo aikaa vievä tutkimusosuus.

Vaikka varsinaista takapakkia ei (omasta mielestäni) ole tullut, olen silti hieman pettynyt itseeni. Olen tehnyt aika paljon päätöksiä, joiden olen tiennyt olevan ympäristöystävällisyyden ja eettisyyden kannalta huonoja.

Tunnustuksia

Tässä joitakin esimerkkejä, joita mieleeni tulee:

Keittiövaaka

Tulin ostaneeksi uuden keittiövaa’an, vaikka vanha toimi vielä riittävän hyvin (mutta ei ollut mielestäni riittävän tarkka).

Toisaalta, uusi vaaka toimii sormiparistoilla (voin käyttää akkuja) ja siinä on kymmenen vuoden takuu, joten sitä ei todennäköisesti tarvitse uusia ihan heti.

Kengät

Ostin alennusmyynnistä Kiinassa tehdyt kengät, jotka eivät sitten edes olleet kovin hyvät eli ovat jääneet käyttämättä. Turha ostos, siis.

Toisaalta, siitä ärsyyntyneenä päätin, että jatkossa olen reilusti tarkempi minkälaisia jalkineita ostan, eikä toista samanlaista ostosta ole tiedossa. Sen takia varmaan en ole löytänyt uusia kenkiä, vaikka kohta kaikki kaupungin kaupat on kierretty läpi.

Roskien keräys

En ole talven aikana kerännyt ainuttakaan roskaa, vaikka yritän olla mukana Roska päivässä -kampanjassa.

Toisaalta, olen kuuliaisesti lajitellut omat roskani ja vienyt edelleen kaiken kierrätyskelpoisen muovin muovipussien kierrätyspisteeseen. Kun kesä tulee, jatkan roskien keräilyä, koska se on silloin helpompaa.

Alemania

Olen ostanut alennusmyynneistä paljon kaikenlaista tavaraa, joista juuri mikään ei ollut erityisen ympäristöystävällistä.

Toisaalta, en ole ostanut mitään sellaista mitä en olisi ostanut muutenkaan, enkä usko että olisin etsinyt niille ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Olen myös miettinyt selvästi tarkemmin tekemiäni ostoksia ja niiden tarpeellisuutta, ja jättänyt sen johdosta monta tavaraa ostamatta.

Suklaa

Vaikka olen monesti puhunut Reilun kaupan suklaan puolesta, en ole koskaan ostanut sellaista tämän blogin elinaikana, ihan vain sen kalliimman hinnan takia. Suklaata sekä suklaajäätelöä on vielä tullut ostettua aika paljon, varsinkin tämän vuoden puolella.

Toisaalta, olen ostanut paljon muita Reilun kaupan tuotteita ja käyttämäni kaakaojauhe on Reilun kaupan tuote. Silti, tässä kohtaa toivoisin olevani parempi ihminen, sillä kaakaoviljelmillä käytetään paljon lapsityövoimaa. (Olen kyllä ostanut pääasiassa alennuksessa olevaa suklaata, saako sillä mitään anteeksi?)

Kiireessä tulee oikaistua

Aina ei yksinkertaisesti jaksa miettiä ympäristöasioita ostoksia tehdessä. Kun kello on kuusi illalla ja on nälkä ja väsyttää, haluaa kaupasta vain mahdollisimman nopeasti pois.

Tässä kohtaa kuitenkin asioiden oppiminen kantaa hedelmää. Kun on oppinut tekemään tietynlaisia valintoja (esim. vähän kaloreita, kotimaisuus, aiemmin hyväksi havaittu merkki), niitä ei tarvitse enää tietoisesti miettiä, vaan tuotteet valitsee miltei automaattisesti.

Vastaavasti sellaiset perusteet jotka vaativat enemmän miettimistä (pakkauksen ympäristöystävällisyys, tuotantomaa jos muu kuin Suomi, tuotteen mahdollinen hiilijalanjälki jne.) jäävät kiireessä tekemättä, ja yleensä myös vaikka ei olisi kiirekään.

Ehkä ensi kerralla paremmin

Vaikka siis edistyminen on ollut hidasta, vaikuttaa kuitenkin siltä että niin kauan kuin olen halukas oppimaan, ympäristöystävällisten sekä eettisten valintojen tekeminen lisääntyy vääjäämättä. Toisin sanoen, niin kauan kuin jaksan välittää, en voi välttyä tulemasta eettisesti tietoisemmaksi kuluttajaksi, ilman että minun tarvitsee erityisesti yrittää tulla sellaiseksi.

Sinänsä ihan lohdullinen tulevaisuudennäkymä. Ehkä myös jossain vaiheessa opin olemaan tuijottamatta omaan napaani ja olen valmis tekemään enemmän uhrauksia muiden hyväksi.

Sillä välin yritän kirjoitella tänne pidemmän tekstin kerran viikossa tai kahdessa, jonka lisäksi lyhyempiä juttuja sitä mukaa kun niitä ilmaantuu. Kun ei se runosuoni pulppua niin turha sitä on yrittää väkisin kupata.

• Ekoteot eivät enää innosta suomalaisia (Iltalehti 19.4.2009)
• Lähes puolet suomalaisista valmiita maksamaan ilmastoveroa (Helsingin Sanomat 19.4.2009)
• Tomaateista pahin ilmastorikollinen on suomalainen luomu (Helsingin Sanomat 19.4.2009)

Jos joku ei ole vielä kyseistä dokumenttia nähnyt, Katastrofin aineksia on ainakin toistaiseksi oli hetken aikaa katsottavissa YLE Areenalla (nyt se on jo valitettavasti poistunut).

Itse olin hieman pettynyt dokumentin tietosisältöön, mutta muutoin se oli oikein viihdyttävä ja mielenkiintoinen.