Arkisto kuukaudelle 2/2010

Luomulihaa

Ostin kokeeksi viime syksynä luomujauhelihaa, kun sitä oli tullut vakikauppaamme tarjolle. Nyttemmin sitä ei enää ole näkynyt, ilmeisesti ei mennyt toivotulla tavalla kaupaksi.

Jauheliha käytettiin makaronilaatikkoon, enkä siinä huomannut mitään makueroa tavalliseen verrattuna (ihme se olisikin minun ketsupinkäytölläni). Paistaessanikaan en huomannut, että liha eroaisi jotenkin tavallisesta, joten minun kannaltani ostamista puoltavat ainoastaan eettiset seikat.

Luomujauhelihan kilohinta oli muistaakseni noin 14 euroa/kilo, mikä on aika paljon enemmän verrattuna tavalliseen paistijauhelihaan, jota saa yhdeksällä eurolla kilon (tai tarjouksessa seitsemällä eurolla). Jos tavallisen jauhelihan vaihtaisi luomuun, hintaeroa tulisi meidän taloudessa kuukaudessa 8 euroa ja vuodessa 96 euroa, kun jauhelihaa menee keskimäärin yksi 400 gramman pakkaus viikossa. Kokonaisruokakustannuksia se nostaisi noin 2 prosentilla.

(Hinnat eivät ole ehkä ihan täysin kohdallaan, tarkistan ja korjaan jos ovat väärin.)

Juuri tuon hinnan takia sitä ei tullut ostettua enempää, vaikka asia ehkä pitäisikin nähdä niin, että normaali jauheliha on alihinnoiteltu. Toisaalta en voi olla ajattelematta, että luomussa on aina vähän ekstraa sen takia, että sitä ostavat ihmiset ovat valmiita sen maksamaan. Rehellinen hinta lienee jossain noiden kahden välimaastossa.

Yhtä kaikki, toistaiseksi luomuliha jäi tuohon kokeiluun. Ehkä joskus kun tulot lisääntyvät sitä voi taas miettiä, mutta juuri nyt saa olla.

Soijarouhetta

Sen sijaan olemme alkaneet jatkamaan joissakin ruoissa jauhelihaa soijarouheella, joka on huomattavasti lihaa halvempaa mutta ravintosisällöltään vastaa sitä aika hyvin.

Soijarouhe on kuivattua ja sitä pitää ensin keittää, jotta se turpoaa käyttökelpoiseksi. Noin 50 grammasta kuivaa rouhetta tulee noin 200 grammaa valmista tavaraa. Olemme nykyään keittäneet isomman satsin kerralla ja laittaneet ylimääräisen pakastimeen, jossa se säilyy valmistajan mukaan pari-kolme kuukautta. Ohjeessa käsketään laittamaan kaksi osaa vettä ja yksi soijarouhetta, mutta meidän kokemuksemme mukaan siinä on vettä liikaa. Jos ei halua valuttaa rouhetta, kannattaa laittaa vähemmän vettä (1,5-1,75:1) ja/tai keittää seosta pidempään kuin ohjeistetut viisi minuuttia.

Varsinaiseen ruokaan laitamme puolet jauhelihaa ja puolet soijarouhetta. Tähän asti rouhetta on käytetty vain ruoissa, joihin liha murustetaan, mutta tarkoitus on laajentaa repertuaaria, ja ehkä kokeilla pelkän soijarouheenkin käyttöä.

Rouhetta keitettäessä se haisee aivan koiranruoalle (=pahalle). Rouhe ei taas vastaavasti maistu (onneksi?) juuri miltään, jonka takia olemme laittaneet keittovaiheessa sekaan lihaliemikuution tai puolikkaan vähän makua antamaan. Valmiissa ruoassa ei kuitenkaan kovin helposti huomaa, että pureskeleeko rouhetta vai lihaa, niin samanlaista se lopulta on.

Soijarouhe maksaa pyöristäen 4,5 euroa/kilo. Kun ottaa huomioon painon lisäyksen keittämisen jälkeen, todellinen kilohinta on noin 1,12 euroa/kilo. Täten jauheliha-soijarouhemössön kilohinnaksi tulee noin 5 euroa/kiloa, melkein puolet vähemmän kuin pelkän jauhelihan. Kerrankin ekoruoalla säästää rahaa!

Vielä vähemmän lihaa?

Hattumitalla arvioiden ja hieman yläkanttiin pyöristäen olen laskenut omaksi lihan (johon tässä lasken myös kanan, kalan ja leikkeleet) kulutuksekseni noin 45 kiloa vuodessa. Soijarouhetta käyttämällä olemme saaneet lihankulutusta pienennettyä arviolta vajaalla viidellä kiloa vuodessa henkeä kohti, eli minulla se olisi nykyään noin 40 kg/vuosi.

Tämän lisäksi olemme lämmitelleet ajatusta, että söisimme kerran viikossa puhtaan kasvisaterian. Pidämme nyt jo noin kerran pari kuukaudessa salaattipäivän — lähinnä siksi, ettemme jaksa tehdä tai miettiä muuta ruokaa — joten sinänsä kasvisruoka kerran viikossa ei ole mikään periaatteellinen ongelma. Ongelma on se, että toistaiseksi ei ole löytynyt reseptiä joka maistuisi kummallekin.

Kalansyöntiä on yritetty myös lisätä, mutta myös tässä on tullut vastaan em. ongelma (+ ruotofobia) sekä monen kalalajin vielä korkeampi kilohinta. Lohtakaan ei jaksa aina syödä.

Maistuvien vaihtoehtoruokien etsintä kuitenkin jatkuu kokeilunhaluisena ja toiveikkaana. Eiköhän viimeistään ensi vuonna lihankulutus ole tippunut toisen viisi kiloa.

Ostin pitkästä aikaa bussikortin. Sen jälkeen kun pääsin oman auton makuun olen käyttänyt julkista paikallisliikennettä vain satunnaisesti. Nyt osittain kylmän talven kannustamana päätin, että teen jatkossa (ainakin kesään saakka) reissut keskustaan bussilla, paitsi jos pitää kuljettaa jotain isoa. Jos jonnekin muualle pitää mennä, niin bussireittien rajoittuneisuus tulee yleensä vastaan ja henkilöauto on verrattoman paljon nopeampi ja vaivattomampi kulkutapa.

Tarkemmat syyt, joiden takia päätin aloittaa bussimatkustamisen uudestaan:

1. Jos viivyn asioilla yli kaksi tuntia, bussimatka tulee halvemmaksi kuin pysäköintimaksut.
2. Jos auto on lumen ja jään peitossa, olen bussilla jo perillä siinä vaiheessa kun olen saanut oman auton vasta ajokuntoon. (Eikä se raappaaminen ole kivaa muutenkaan.)
3. Bussilla pääsee ihan keskustaan saakka, kun taas auton jättää mieluummin vähän kauemmaksi, ellei halua tuhlata aikaa parkkipaikan etsimiseen. Bussilla voi siis päästä perille nopeammin, vaikka lähtisi liikkeelle samaan aikaan.
4. Bussilla liikkuminen saastuttaa vähemmän (vaikka ei tämä kyllä paljon painanut, jos rehellisiä ollaan).

Syyt, joiden takia aikoinaan luovuin bussimatkustamisesta palasivat myös mieleen:

1. Odottelu. Kun pakkasta on yli 20 astetta, tuulee kovaa ja bussi on myöhässä, omaa, parkkihallissa lämpimänä pysyvää autoa kaipaa ihmeen paljon.
2. Muut ihmiset. Kun kello on vähän yli neljä ja joutuu seisomaan kahden hajuvesiaddiktin välissä kuskin leikkiessä Ari Vatasta, omaa, pehmeäpenkkistä ja tilavaa autoaan kaipaa kovasti.

Yllä olevista huolimatta bussilla matkaaminen on ollut yllättävän mukavaa ja leppoisaa. On vaihteeksi ihan kiva, kun matka etenee eikä tarvitse keskittyä liikenteeseen vaan voi miettiä ihan muita asioita, tai vaikka torkkua.

Vaikka pääasialliset syyt siis olivat kaikkea muuta kuin ekologiset, kirjaan tämän kuitenkin hyvällä omatunnolla ekoteoksi, kun niitä on tullut muuten tehtyä niin vähän viime aikoina.