Arkisto kuukaudelle 5/2011

Tässä kevään alkaessa, erään räkätaudin jälkimainingeissa, tulin kiinnittäneeksi huomiota siihen, kuinka paljon paperisia nenäliinoja työ-/oleskeluhuoneen roskakorissa oli. Mietin, että eivätkö nuo ole itse asiassa maatuvaa tavaraa? Eikö niitä periaatteessa voisi lajitella biojätteisiin?

Tämän ajatuksen pohjalta aloin tekemään pienimuotoista roskainventaariota ja totesin, että suurin osa roskakorin sisällöstä on erilaista pehmopaperia, muistilappuja sekä kuitteja. WC:n roskakorissa taas oli vain pehmopaperia, pumpulia ja hammaslankaa. Keittiön roska-astiaankin näkyi menevän yllättävän paljon talouspaperia. Tiedustelin asiaa Pirkanmaan jätehuollosta, ja he myönsivät, että talous- ja WC-paperit, paperinenäliinat sekä pumpulin todellakin voi (periaatteessa) lajitella biojätteisiin.

Tästä rohkaistuneena teippasin aiemmin mainitun roskakorin sisälaitaan muovipussin sekajätteelle (kuitit, muovit, purukumit yms.) ja sen viereen sanomalehdestä (Jazmanautin ohjeiden mukaan, toiset ohjeet Yhteishyvän sivuilla) tehdyn paperipussin keräyspaperille (muistilaput ja muut paperit). Pehmopaperia tuntui kerääntyvän eniten, joten sille varasin roskakorin itsessään. WC:n roskakori sai toimia kuten aiemmin, paitsi hammaslanka piti tästedes muistaa viedä keittiön roskakoriin. Lisäksi kaikki talouspaperiarkit laitettaisiin jatkossa biojäteastiaan keittiön roskakorin sijaan. Huomasin myös, että voi- ja leivinpaperipaketin kyljissä lukee, että nekin voi lajitella biojätteisiin, eli sinne siis nekin.

Muutama viikko eteenpäin voin todeta, että tämä on toiminut todella hyvin. Erilaista paperijätettä kerääntyy edelleen samassa suhteessa kuin aiemmin, ja omasta mielestäni sekajätettä pitää viedä selvästi harvemmin kuin aiemmin. Kuitteja tulee paljon kirjanpidon vuoksi, ja niiden kohdalla harmittaa, ettei niitä voi laittaa keräyspaperin joukkoon, koska niissä on useimmiten (terveydelle haitallinen) bisfenoli-a:ta sisältävä muovipäällyste. Sekajätteeseen siis.

Jos mietit, miksi paperijätettä ei ole laitettu energiajakeen/-jätteen  joukkoon, niin se johtuu siitä, että taloyhtiössämme ei kerätä sitä. Jos kerättäisiin, olisivat nuo paperit tietenkin menneet sinne, ja sekajätteen määrä olisi muutenkin vain murto-osa siitä mitä se tällä hetkellä on.

Jos pumpulilla pyyhkii meikkejä, niitä ei ole välttämättä hyvä laittaa biojätteeseen, koska monet meikit käsittääkseni sisältävät raskasmetalleja ja muita ympäristölle (ja ihmiselle) haitallisia aineita. Meillä tätä ongelmaa ei kuulemma kuitenkaan ole.

Jutun opetus ei ole se, että pehmopaperi maatuu, vaan se, että joskus sitä voi tuijottaa metsää pitkänkin aikaa ennen kuin ymmärtää katsovansa puita, ja sitten tuntee itsensä vähän hölmöksi kun ei sitä aiemmin tajunnut, mokomaa itsestäänselvää asiaa.

Ylen Areenalla on kesäkuun alkuun asti nähtävillä ranskalainen dokumentti nimeltä Terveys lautasella. Parituntisessa ohjelmassa kerrotaan ruokateollisuudessa käytetyistä kemikaaleista, kuten hyönteismyrkyistä ja eineksiin laitettavista lisäaineista, sekä erityisesti niiden tutkimisesta ja valvonnasta.

Olen ollut jo vuosien ajan tietoinen siitä, että kaupan hyllyllä olevissa ruokatuotteissa on kaikenlaista epämääräistä. Olen kuitenkin kokenut voivani luottaa siihen, että Evira ja muut EU:n viranomaiset pitävät huolen meille myytävän ruoan turvallisuudesta. Siksi itselleni jäikin hieman traumoja, kun ohjelman myötä selvisi kuinka retuperällä turvallisuusvalvonta on myös EU:ssa. Yhdysvaltojen valvova elin FDA on monen dokumentin perusteella käytännössä pelkkä kumileimasin ja teollisuuden edunvalvoja, mutta olisin toivonut jonkinlaista selkärankaa löytyvän edes Euroopasta.

Oli myös mielenkiintoista nähdä, kuinka tarkastajat tiukkasanaisesti puolustavat karsinogeenina tunnetun Bisfenoli-A:n turvallisuutta, varsinkin kun se on nyttemmin kielletty tuttipulloissa ja Orthex on saamieni tietojen mukaan lopettamassa sen käytön kokonaan. Tämä pistää miettimään, että kuinka paljon tällä hetkellä on käytössä aineita, jotka on hyväksytty mutta jotka tullaan myöhemmin kieltämään niiden vaarallisuuden takia?

Pitääkö kukaan enää meistä kuluttajista huolta, muut kuin me itse?