Arkisto kategorialle ‘Askel parempaan’

Päädyin investoimaan sähkönkulutusmittariin, ja vaikka mittailuinto on alun jälkeen lopahtanut, oli tuo kaiken kaikkiaan mukava ostos. Olen oppinut, että vanha pakastimenromu kuluttaa sähköä noin 50 euron edestä vuodessa. Pöytätietokoneeni sähkönkulutus on taas noin 100 wattia tunnissa, josta näytön osuus on noin 20 wattia. Siitä viisastuneena olen vähän ahkerammin yrittänyt muistaa sammuttaa näytön, kun en ole koneella. USB-kovalevy kuluttaa noin 10 wattia tunnissa, mutta sillä ei näytä olevan merkitystä kuinka paljon se ruksuttaa.

Läppärin kulutus normaalissa toimistokäytössä on osapuilleen 30 watin tuntumassa, eli aika paljon vähemmän kuin pöytäkoneella. Jos tietokone olisi näyttöineen päivineen vuoden ajan 24 tuntia vuorokaudessa päällä, pöytäkoneen sähkönkulutuksen hinnaksi tulisi noin 70 euroa ja läppärin noin 21 euroa (jos sähkö maksaa 8 senttiä per kilowattitunti ja vuodessa on 365 päivää enkä tumpeloinut laskelmiani).

Käytännössä tästä ei ole muuta apua kuin että se lisää tietoisuutta sähkönkulutuksesta, mutta minun tapauksessani se on iso juttu. Aiemmin minulla ei ollut mitään käsitystä paljon mikäkin laite kuluttaa sähköä. Nyt kun kulutusta on mittaillut, sähkön säästämisestä koituvan hyödyn pystyy laskemaan päässä ja se on jotenkin paljon konkreettisempaa. Toisin sanoen, kun tiedän paljon sähköä (ja rahaa) voin säästää, säästän sitä paljon alttiimmin. “Hahaa! Tuosta kun napsautan tämän pois päältä niin rahaa säästyy kolme euroa! Ja tuosta lähtee kaksi!”

Ja onhan sähkönkulutuksen mittaaminen ihan jännää puuhaa, jos on yhtä lapsenmielinen ja helposti viihdytettävä ihminen kuin minä.

Tampereella asuvat voivat muuten hakea mittarin lainaksi Moreeniasta, mutta jos haluaa ihan oma niin näitä saa reilulla kymmenellä eurolla esimerkiksi Clas Ohlsonilta.

Olen ottanut testimielessä käyttöön mineraalideodorantin. Kyseessä on Vivida 24h Mineral deo stick, jolla on hintaa vajaat kymmenen euroa. Kivi sisältää vettä ja ammoniumalunaa, joka ei ainakaan erään tietolähteen mukaan ole alumiinia, eli deodorantti on siis alumiiniton. Tuote on valmistettu Thaimaassa.

Mineraalideoa käytetään niin, että kivi kostutetaan, jonka jälkeen sitä hierotaan kainaloon. Tämä on yllättävän haastava toimenpide, ainakin minulle. Jos kiveä kastelee liian vähän, se ei kostu riittävästi eikä siitä irtoa kainaloon mitään, jonka lisäksi hankaus tuntuu epämiellyttävältä. Jos kiveä kastelee liikaa, vettä pääsee kotelon sisään, ja sitten sitä valuu pitkin kylkiluita. Ravistelu ja alaspäin pitäminen poistaa vain osan vedestä, tosin en uskalla edes kovin kovaa ravistaa, ettei kivi lennä seinälle (kiinnitys tuntuu vähän huteralta). Kainaloon hierominen ei sentään tuota vaikeuksia.

Kivi ei ole täysin sileä, joten se tuntuu jonkin verran karhealta kainaloa vasten, varsinkin jos sitä ei ole kastellut riittävästi. Tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa, että onko mineraalideo yhtään hellempi kainaloille kuin tavallinen deodorantti, joka ei raavi mutta jonka sisältämät kemikaalit kirveltää ihoa (myös sensitive-tyyliset).

Sen olen huomannut, että tämä ei ole ihan yhtä tehokas kuin tavallinen deodorantti. Jos päivän aikana liikkuu hikoiluun saakka, niin dödö pettää ennemmin kuin myöhemmin. Toisaalta jos ei sen kummemmin hikoile niin illalla on osapuilleen yhtä raikkaan tuoksuinen kuin aamullakin. Tai niin raikas kuin itse luonnostaan on. Mineraalideo ei nimittäin haise millekään. Se ei myöskään tahraa eikä jää tuntumaan tai näkymään iholle. Kun roll-on rexonan voi levittää silmämääräisesti, mineraalideon käyttäminen on enemmän uskon asia.

Ajatuksena oli, että tämä olisi ympäristöystävällisempi, koska sen luvataan kestävän vuoden verran. Silloin sen käytöstä tulisi vähemmän jätettä kuin tavallisesta deodorantista, joita pitää ostaa vuoden aikana useampi. En osaa kuitenkaan sanoa kumman valmistus kuormittaa enemmän ympäristöä, joten tämä voi päätyä olemaan huonompi valinta.

Toistaiseksi olen kuitenkin ihan tyytyväinen ja pidättäydyn siinä uskossa, että tämä on parempi valinta.

Olen päättänyt antaa Reilun kaupan tuotteille mahdollisuuden. En ole pitkään aikaan törmännyt artikkeleihin, jossa kritisoitaisiin Reilun kaupan toimivuutta, muuten kuin ekonomiselta kannalta. Oletan siis, että toiminnan valvonta on nykyään parempaa, ja että kaikki tuotteet ovat oikeasti tuotettu Reilun kaupan periaatteita noudattaen ja Reilun kaupan lisä menee oikeaan osoitteeseen.

Yksi erityinen sulka Reilun kaupan hattuun on, että tietääkseni Reilun kaupan suklaa on ainoaa suklaata, josta pystytään takaamaan, että siihen käytettävän kaakaon valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa. Eli jopa se hyllyllä makaava Fazerin sininenkin saattaa olla yksi lenkki likaisessa lapsiorjaketjussa. Hakusanoilla blood chocolate tai cocoa child labour löytyy paljon artikkeleita aiheesta.

En osaa sanoa, onko Reilun kaupan tuotteiden ostaminen oikea tapa edistää vähempiosaisten asemaa, mutta haluan ainakin yrittää antaa sellaisen kuvan viestin, että olen valmis maksamaan ruoastani vähän enemmän, jos sillä pystytään parantamaan ihmisten oloja muualla maailmassa. En myöskään halua, että muut joutuvat kärsimään siitä, että minä en halua maksaa ruoastani hintaa, joka sillä olisi ilman ihmisoikeuksien polkemista.

Koska olen kuitenkin ihminen, aion edelleen pitää ensisijaisesti huolta omasta hyvinvoinnistani. Siksi aion sitoutua jatkossa ostamaan Reilun kaupan tuotteita ainoastaan tietyin reunaehdoin.

Jos jollekin tuotteelle on olemassa Reilun kaupan vaihtoehto, otan sen mukaani tavallisen sijaan, jos:

1. Reilun kaupan tuotteen hinta ei ole huomattavasti korkeampi kuin tavallisen tuotteen
2. Reilun kaupan tuotteen laatu tai toiminnallisuus ei mainittavasti poikkea tavallisesta tuotteesta
3. Reilun kaupan tuote on sillä hetkellä saatavissa siitä kaupasta, jossa asioin
4. Reilun kaupan tuote on aidosti paras vaihtoehto

Hinta on tapauskohtainen. Esimerkiksi vaikka Reilun kaupan sokeri on kahdesta kolmeen kertaan niin kallista kuin tavallinen sokeri, voin sitä ostaakin, koska sokeria menee vuodessa melko vähän eikä se tee siksi kovin isoa lovea lompakkooni. Toiset Reilun kaupan tuotteet, esimerkiksi jäätelö, ovat taas sen verran tyyriitä, että tällä lottovoittohistorialla ne saavat jäädä toistaiseksi hyllylle.

Sattuneesta syystä varsinkin Reilun kaupan hedelmät saattavat notkua hyllyllä aika pitkään, jonka takia ne voivat olla jokseenkin kypsässä tilassa. Jos mieli tekee viinirypäleitä ja Reilun kaupan versiot ovat jo valmiiksi ylikypsiä, ostan tavallisia. Banaanien suhteen voin olla tiukempi, sillä niitä saa yleensä jostain lähikaupasta, joten jos yhdestä kaupasta ei löydy Reilun kaupan banaaneja, voin jättää banaanit ostamatta. Ruokien laatuerot lienevät lähinnä tottumuskysymyksiä, joista varmaan pääsee ajan kanssa yli, mutta muissa tuotteissa, esimerkiksi Reilun kaupan puuvillasta valmistetuissa tekstiileissä, voi olla jotain ominaisuuksia joiden takia en halua niitä ostaa.

Vaikka Reilun kaupan tuote olisi olemassa, niin sitä ei ole välttämättä juuri sillä hetkellä siinä kaupassa missä asioin. Jos sillä hetkellä todella tarvitsen tuotetta, en aio jättää sen ostamista väliin vaikka se ei olisikaan Reilua kauppaa. Omat tarpeet ensin. Toisaalta, jos tarve ei ole akuutti, niin kyllä sitä tuotetta voi odottaa tai etsiäkin.

En ole täysin varma, onko Reilun kaupan tuote aina se paras vaihtoehto. Jos esimerkiksi laitetaan kotimainen tuote, luomutuote, kotimainen luomutuote ja Reilun kaupan tuote rinnakkain, niin onko Reilun kaupan tuote joka tapauksessa paras vaihtoehto? Kotimaiset tuotteet ja Reilun kaupan tuotteet eivät onneksi kovin usein asetu vastakkain, mutta joitakin ulkomaisia tuotteita saa sekä luomuvaihtoehtona että Reilun kaupan vaihtoehtona. Kumpi tällöin pitäisi ostaa?

Katsotaan nyt sitten, että kuinka paljon parempi mieli tästä tulee. Toivottavasti edes siitä Ahmudin opiskelusta koituu jotain hyvää.

Olen onnistunut vähentämään muovipussien käyttöä vähän lisää.

Teetin äidilläni kankaisia hedelmäpusseja. Kangas on harsomaista, joten siitä näkyy läpi, mutta se on monin verroin kestävämpää kuin muoviset hedelmäpussit. Niihin mahtuu enemmän hedelmiä kuin muovipusseihin, eikä tarvitse pelätä että pussi repeäisi parista kilosta appelsiineja.

Hankin myös lisää kangaskasseja muita ostoksia varten. Nyt niitä on sen verran, että voin ostoksilla käydessäni laittaa kaikki ostokset niihin. Jos tavaraa jostain syystä tulee niin paljon, että ne eivät mahdu kasseihin, niin sitten tuskin jaksan kantaakaan niitä. Nyt ei siis tarvitse enää kaupoista ottaa muovipusseja mukaan.

Tämän lisäksi otin testimielessä käyttöön biohajoavat pussit jätepusseiksi. Ne ovat hieman pienempiä kuin muovipussit (25 l vs. 30 l), mutta kyllä niihin riittävästi mahtuu. Näyttää siltä, että ne eivät päästä kosteutta läpi eivätkä repeä kovin helposti, toisin kuin pelkäsin. Tietysti pussin itsensä sisälle joutuu muovia, mutta onpahan yksi pussi vähemmän. Pitää vielä katsoa, kuinka kalliiksi tuo tulee pidemmän päälle. 30 pussia maksaa 4,10 euroa. (ks. lisäys alla)

Tarvitsen muovipusseja vielä nesteiden ja muiden kosteiden asioiden — kuten kaupasta ostettujen suolakurkkujen ja punajuurten — kuljettamiseen. Samoin perunoita en viitsi kangaskasseihin laittaa, koska en halua olla pesemässä niitä koko ajan. (Lisäys 1.8.2008:) Lisäksi pakastepusseina menee vielä muovipusseja, tietysti.

Ehkä tuohonkin löytyy ajan kanssa jokin hyvä ratkaisu, mutta nyt muovipussien käyttö alkaa muuten olla jo suhteellisen vähissä.

Lisäys (24.7.2008)

Kiitos nimimerkin trngb tarkan huomion, en otakaan käyttöön biohajoavia pusseja jätepusseina.

Biohajoavien kassien ongelma on siinä, että hajotessaan kaatopaikkajätteen joukossa hapettomassa tilassa biojätteestä syntyy metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Normaalissa kompostissa biojäte maatuu "oikein", jolloin metaania ei synny. Tämän takia siis biojäte pitäisi erotella kotona kaatopaikkajätteistä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi siis pitänyt ymmärtää, että biohajoava kassi on biojätettä samalla lailla kuin muutkin, eikä sen laittaminen tavallisen jätteen sekaan ole hyvä idea.

Kysyin asiasta varmuudeksi vielä Pirkanmaan Jätehuollolta ja he vahvistivat, että juuri metaanin takia muovipussi on parempi vaihtoehto kaatopaikkajätteelle kuin biohajoava pussi. Mitään muuta vaihtoehtoakaan ei kuulemma tällä hetkellä ole, joten enpä sitten päässytkään muovipusseista niin hyvin eroon kuin luulin.

Jatkossa pitää selvästi miettiä vähän tarkemmin, ennen kuin lähtee suin päin tohottamaan. No, virheistä oppii, eikä tässä vielä pahasti metsään ehditty mennä.

(Aiheeseen liittyen voi lukea Tiede-lehden artikkelin jätteenpoltosta, jossa kerrotaan myös kaatopaikkojen metaanipäästöistä ja muovipusseista.)

Muovi on hankala aine luonnon kannalta, sillä se maatuu todella hitaasti ja ehtii elinaikanaan kulkeutua moneen paikkaan. Yksi pahimmista muoviteollisuuden tuomista vitsauksista on muovipussit, ja siksi en ole enää useaan kuukauteen ostanut muovipusseja ruokakaupasta, ja muidenkin liikkeiden pusseja olen vältellyt.

Kauppakassit kankaasta 

Olen teettänyt äidilläni neljä kankaista kauppakassia, jotka ovat muovikasseja tilavammat ja huomattavasti kestävämmät. Kangas on tukevaa ja sen voi pestä pesukoneessa, joten odotan niiden kestävän useamman vuoden. Aiemmin tulin ostaneeksi viikottaisella kauppareissulla kahdesta neljään muovikassia, joten käyttämällä kangaskasseja jätän vuoden aikana ostamatta noin 100-150 muovikassia.

Hedelmäpussit voi käyttää uudestaan…

Olen myös alkanut uusiokäyttämään hedelmäpusseja. Pussit ovat tosin valitettavan heikkoja, joten niihin tulee yleensä toinen suuaukko pohjaan viidennen käyttökerran jälkeen. Päärynät tuntuvat olevan pahimpia pussien rei’ittäjiä.

Muoviset pussit ovat kuitenkin kestävämpiä kuin paperiset ja käytännöllisempiä kuin kankaiset, joten en toistaiseksi yritä korvata niitä muilla. Kuitenkin uusiokäytöllä jätän ostamatta vuoden aikana arviolta 250 hedelmäpussia (yhdellä kerralla täyttää yleensä kuutisen pussia).

Yritän kyllä kehitellä jossain välissä näihin jonkin toisen ratkaisun, sillä pusseja kuluu silti paljon ja joskus niiden heikko kestävyys kypsyttää.

…samoin muutkin pussit

Yritän nykyään muistaa ottaa muovikasseja mukaan kun lähden ostoksille. Oli kasseja mukana tai ei, jos saan vain tavarat jonnekin mahtumaan, en ota kaupasta uutta pussia. On vaikea arvioida kuinka monta pussia jää näin ostamatta, mutta kyllä se vähäkin merkitsee. Myös muita ostoksia varten olen suunnitellut kangaskassien ostamista/teettämistä, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

Edellä mainitun lisäksi aina kun joudunkin ostamaan/ottamaan pussin, laitan sen talteen jotta voin käyttää sen uudestaan. Olen jopa mennyt niin pitkälle, että olen merkannut osaan pusseista minkälaista tavaraa niissä on kuljetettu, jotta en laita ruokatavaroita kenkäpussiin tms. Tämä on aiheuttanut lievää naljailua lähipiirissä, mutta on myös helpottanut paljon pussien uusiokäyttämistä.

Tällä hetkellä roskapussit (biojätepussia lukuunottamatta) ovat muovisia, mutta ajatuksena on alkaa käyttämään biohajoavia pusseja niiden tilalla. Odotan vain, että niiden hinta vähän laskee, jotta niitä raaskisi ostaa roskia varten.

Olen myös alkanut säästämään leipäpusseja, mutta en vielä tiedä mihin niitä käyttäisin, muuhun kuin leivän säilyttämiseen. Ehkäpä niillekin vielä jotain käyttöä löytyy. 

Vaihdoin tänään kännykkäliittymän laskutuksen suoraveloituksesta e-laskuun. En ollut aiemmin ottanut sen kohdalla e-laskua käyttööni, koska minusta oli mukavampaa kun (verrattain pieni) kännykkälaskuni hoiti itse itsensä ilman sen kummempia hyväksymisiä. Ainoa huono puoli siinä on ollut se, että jostain syystä Soneran on ollut pakko lähettää laskun yhteenveto paperilla kotiini.

Nyt kuitenkin huomasin, että myös e-laskun saa automaattiseen maksuun, eli halutessa tuon hyväksyntäruljanssin voi jättää väliin. Käytännössä en siis tule huomaamaan kovin suurta eroa, paitsi että tuo em. yhteenveto jää tulematta. Minun kännykkälaskuillani tämä muutos säästää ehkä yhden puun sadassa vuodessa, mutta on se vähäkin jotain.

Tällä hetkellä ei ole muita säännöllisiä laskuja joita voisin muuttaa e-laskuksi, mutta sitä mukaa kun niitä tulee aion ottaa niissäkin e-laskun käyttöön, sikäli kuin mahdollista.   

Olen päättänyt, että en enää osta kertakäyttöisiä paristoja, vaan niiden sijaan aion ostaa ladattavia akkuja. Tämän tarkoitus on vähentää paristoista syntyvää ongelmajätettä, sekä siinä sivussa säästää rahaa.

Akuista saa nykyään sellaisia malleja, joiden varaus pysyy jopa vuoden päivät. Tämä on ainakin minulle ollut suurin ongelma akkujen kanssa: niissä ei ole koskaan virtaa kun niitä tarvitsee, eikä niitä yleensä ole aikaa juuri sillä hetkellä ladata.

Yhden akun pystyy (mallista riippuen) lataamaan noin tuhat kertaa, eli yhden akun ostamisella välttyy ostamasta ja heittämästä pois tuhat paristoa. Se on iso määrä rahaa ja vielä isompi määrä erilaisia luonnolle haitallisia kemikaaleja.

Yksi hyväksi havaitsemani akkumalli on Sanyon Eneloop, jota myy esimerkiksi Verkkokauppa.com.

Pari päivää sen jälkeen kun aloin käyttämään Urtekramin suihkugeeliä, aloin myös käyttämään Urtekramin hammastahnaa. Tuubi on kooltaan 75 ml ja se maksoi 3,75 euroa (norm. 4,20 e). Tahna on ainakin olevinaan mintun makuista ja se sisältää fluoria.

Kolmisen viikkoa olen siis tahnaa käyttänyt, ja vastoin pelkoani, vielä ei ole alkanut henki haisemaan mädälle tai hampaita tippunut. Jostain syystä luottamus luonnonmukaisiin hammastahnoihin hampaiden terveyden ylläpitäjänä ei ole aivan yhtä vahva kuin luottamus luonnottomiin kemikaalipommeihin.

Ehkä epäluottamus johtuu osittain siitä, että tietyllä tavalla hammastahnan mieltää eräänlaiseksi lääkkeenomaiseksi tuotteeksi, ja siinä mielessä “Cocamidopropyl Betaine” kuulostaa paljon tehokkaammalta kuin “liitu”. Hampaat ovat minulle rakas osa suutani, enkä niistä siksi mielelläni luovu, joten niiden kanssa en halua ottaa turhia riskejä.

On ollut tarkoitus etsiä jostain tutkimustietoa siitä, kuinka hyviä nämä ekotahnat oikeasti ovat, tai päinvastoin, kuinka monelle kemikaalille on oikeasti tarvetta hammastahnassa. Muistelen joskus jonkun hammaslääkärin sanoneen, että hammastahnan pääasiallinen tarkoitus on fluorin levittäminen hampaisiin, ja että varsinaisen puhdistamisen tekee mekaaninen harjaus. Eli sinänsä hammastahnan ei tarvitsisi olla kovin kummoista, että se ajaisi asiansa.

Yhtä kaikki, ihan hyvin tämä on tähän asti toiminut. Suuta ei ole kuivanut yhtä paljon ja ihan puhtaan tuntuiset hampaat ovat, eli ajaa asiansa. Halvempaa ekotahnaa olisi tosin löytynyt Punnitse ja Säästä -liikkeestä, jossa tuubi Kingfisher-tahnaa maksaa 3,5 euroa.

Kolme viikkoa sitten otin käyttöön Ruohonjuuresta ostamani suihkugeelin, joka on nimeltään Urtekram Aloe Vera Shower Gel. Se sisältää vettä, aloe veraa, saippuoitua kookosöljyä ja maissiglukoosia, kasvisglyseriiniä (luomu), sitruunahappoa, sitruunamelissa- ja piparminttuvesiuutetta (kummatkin luomua), eteeristä appelsiiniöljyä (luomu). Hintaa puolen litran pönikällä on 9,25 euroa.

Geelissä on mukavan sitruunainen tuoksu, mutta sen ongelmana on, että se ei vaahtoa kunnolla, ellei sitä annostele runsaasti. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että tuotteessa ei ole käytetty natriumlauryylieetterisulfaattia, joka on yleisesti pesuaineissa käytetty pesu- ja vaahdotusaine. Sinänsä mukava juttu, mutta mitä paremmin saippua vaahtoaa, sitä riittoisampaa se on. Tämän takia geeliä kuluu paljon enemmän kuin jotain vastaavaa tuotetta, mikä tekee siitä vieläkin kalliimpaa käyttää.

Geelillä on lisäksi outo tapa haihtua melko nopeasti, joten esimerkiksi pesusientä käyttäessä päädyn ennemmin kuin myöhemmin hankaamaan pelkällä sienellä ja vedellä, koska pesuainetta ei yksinkertaisesti enää ole sienessä. Mielenkiintoisesti Body Shopin partavaahdolla on sama ärsyttävä ominaisuus, eli jos liikaa unelmoi partaa ajaessa, ei vaahtoa ole naamassa ajon loppuvaiheessa.

Yhtä kaikki, en ole kovin tyytyväinen ostokseeni, ja ensi kerralla kokeilen jotain toista. Eettisesti tämä on kuitenkin parempi valinta, joten ehkä tämä on kuitenkin askel parempaan, joskin vastentahtoinen sellainen.

Olen laajentanut jätteiden lajittelua niin, että ota nykyään erikseen myös pienmetallin sekä kartongin. Aiemmin lajittelin jätteet vain kaatopaikkajätteisiin, energiajätteisiin, biojätteisiin, lasiin ja keräyspaperiin.

Metallin kierrätys on erityisen hyödyllistä, sillä sitä pystytään käyttämään uudestaan laadun kärsimättä, toisin kuin esimerkiksi paperia. Kartonkia kertyy myös yllättävän paljon erilaisista pakkauksista, joten katsoin aiheelliseksi lajitella senkin.

Kun useimmiten käytetyt jäteastiat ovat vierekkäin, lajittelu on aivan yhtä vaivatonta kuin jos heittäisi kaiken sekajätteeseen. Monille suurin kynnys onkin varmaan se, että aluksi joutuu vähän miettimään, että mihinköhän tämän nyt sitten laittaisi. Hyvin pian jätteen kuitenkin heittää oikeaan astiaan automaattisesti, eikä koko lajittelua joudu enää edes ajattelemaan.

Koska lajittelu ei mitenkään lisää jätteen määrää, ei lajittelua varten tarvitse edes kovin paljon ylimääräistä tilaa.

Lajittelupäiväkirja

Pidin (itse asiassa jo pari kuukautta sitten) mielenkiinnosta jonkin aikaa kirjaa eri jätteistä ja siitä mihin jäteastiaan tulen niitä laittaneeksi. Tässä tulokset:

Biojäte

• hedelmien kuoria
• ruoan jätteitä
• kananmunakennoa (revitty kuivikkeeksi)
• kananmunan kuoria
• talouspaperia

Energiajäte

• hammaslankapurkin muoviosa
• talouspaperia
• wc-paperia
• hammaslankaa
• pumpulia
• jugurttipurkki
• raejuustopurkki
• henkarisetin käärepahvi (en ollut varma sopiiko kartonkikeräykseen)
• muovipullon korkin jämät
• muovipusseja
• kuitteja
• pieniä määriä lankaa
• sukkapaketin muovinen ripustuskoukku
• jumppakuminauhapaketin muoviosat
• almanakan kannet
• silmätippapipetti
• muovikääre
• paperinenäliina
• aurinkorasvapurkki
• kasvovoidepurkki
• piilolinssinestepurkki
• muovihenkareita
• hiuksia
• kynsiä
• huulirasvapaketin muoviosa
• lahjapaperia
• raaputusarpoja
• lahjakortin pakkauspahvi (voimakkaasti värjätty)
• liimateippiharjan teippipala
• kosteusvoidepullo

Pienmetalli

• hammaslankapurkin leikkuriosa
• partaterä
• jogurttipurkin kansi
• raejuustopurkin kansi
• kissanruokapurkki
• almanakan kierreselkä
• ananassäilykepurkki

Keräyspaperi

• kirjekuoria
• mainoslehtisiä
• mainoskirjeitä
• almanakan sivut

Kartonki

• hammaslankapaketti
• pakkauspahvia
• sukkapaketin pahvit
• jumppakuminauhapaketin pahviosat
• huulirasvapaketin pahviosa

Kaatopaikkajäte

• purukumi
• kosteudenkeräyspussi
• aurinkorasvaa
• kasvovoidetta
• lahjapakettinarua
• raaputusarvan raaputusjätteet

(samanlaiset jätteet on merkitty vain kerran, eli kissaa on kyllä ruokittu säännöllisesti)

Mielenkiintoista tuossa on, että

1. varsinaista kaatopaikkajätettä syntyy todella vähän
2. suurin osa energiajätteesta on muovia

Jos muovia ei voisi hyödyntää energiajätteenä, se menisi kaatopaikalle. Toisaalta nyt kun se voi (vaikkakin se poltetaan, joten sitä ei kait voi laskea todelliseksi kierrätykseksi), kaatopaikka-astia täyttyy todella hitaasti. Lajittelemalla jätteitä noinkin suurpiirteisesti, saan lajiteltua yli 90 % jätteistä jonnekin muualle kuin sekajätteeseen.

Harmi vain, että nykymaailmassa muovia syntyy niin paljon ja että se on niin hankalasti käsiteltävää. Jos paikkakunnalla ei kerätä energiajätettä, kaikki muovi menee kaatopaikalle. Ja muovihan ei tunnetusti kovin nopeasti maadu.

Kierrätys- ja lajitteluoppaita

Valitettavasti täysin yleispäteviä lajitteluohjeita ei voi jakaa, sillä eri kuntien jätehuolto pystyy hyödyntämään eri jätteitä eri tavalla. Esimerkiksi keräyspaperin sisältö tuntuu poikkeavan aika paljon eri kunnisa. Energiajäte on toinen, ja esimerkiksi Turun seudulla CD-levyt koteloineen voi laittaa energiajätteeseen, mutta Päijät-Hämeessä ne kuuluvat kaatopaikkajätteeseen. Monissa kunnissa taas energiajätettä ei edes kerätä.

Kannattaa siis pääasialliseti tutustua oman kunnan lajitteluohjeisiin ja epäselvissä tapauksissa kysyä jätehuollolta, miten asia on.

• L & T: kierrätysopas: http://www.lassila-tikanoja.fi/kierratysopas/kieratysohjeet.html
• Turun seudun jätehuollon Jätteiden ABC-luettelo: http://www.tsj.fi/fi/jatteidenabc/
• YTV:n lajitteluopas: http://www.ytv.fi/FIN/jatehuolto/lajittelu/kodeissa/
• http://www.osmonkallio.net/lajitteluopas.htm