Arkisto kategorialle ‘Askel parempaan’

Löysin yllättäen Prismasta suomalaisia muroja, jotka eivät ole kovin kalliita. Topfoodin valmistamat SunMuro-murot ovat “peräti” 33-prosenttista täysjyväviljaa ja valmistettu neljästä eri viljasta. Kilohinta niillä on reilut 5 euroa.

Murot näyttävät ihan perinteisiltä riisimuroilta, mutta oudosti maistuvat ja tuoksuvat vähän popcornille.

Eivät mitään älytöntä terveysruokaa, mutta ihan ok makuisia ja kelpaavat minulle vaihtoehdoksi sen iänikuisen myslin rinnalle, jota tässä on tullut jo aika pitkään syötyä. (Vaikka repsahdinkin eloveenaan välillä.)

Noin neljä kuukautta sitten naamani kyllästyi parranajon aikana tuntuvaan nipistelyyn ja sitä seuraavaan kirvelyyn ja yleiseen epämukavuuden tunteeseen. Se vaati muutosta.

Ajoin ensimmäiset haituvani Gillette Sensor Excel -höylällä ja sillä jatkoin seuraavat 8-9 vuotta, välillä kokeillen Mach 3:a tai muita, palaten kuitenkin taas Sensor Exceliin. Se vain tuntui paremmalta. Sitten vihdoin päätin ostaa “oikean” partakoneen, Philishave 6832:n. Muistelen, että ensimmäinen ajokokemus ei ollut kovin mukava, mutta ohjekirjassa lohdutettiin, että naamalta kestää pari viikkoa tottua Philipsin ajojärjestelmään. Ja tottuihan se.

Viisi vuotta jaksoin suristella, mitä nyt viikonloppuna pidin mieluusti taukoa kun naama tuntui sellaista kaipaavan. Vähän leukaperissä tuntui aina ajon jälkeen, mutta kai se nyt kun sähkökone ajaa niin paljon tarkemmin. Vaikka sänki jäikin tuntumaan.

Noin neljä kuukautta sitten pakkasin Philishaven pois, ajatellen naaman
oireilun olevan merkki siitä, että kone oli tullut tiensä päähän. Aloin tutkimaan partakonemarkkinoita ja sillä välin käytin Gilletten kertakäyttöhöyliä. Märkäajo tuntui pitkästä aikaa mukavalle, mutta olin silti ostamassa uutta sähkökonetta, koska ajattelin sellaisen olevan parempi. Lisäksi niin mukavaa kuin Gillettellä höyläily noin muuten oli, sen terä ei tuntunut purevan oikein hyvin partaani.

Päädyin ostamaan uudemman Philishaven, johon sijoitin kiitettävän summan rahaa. En halunnut ostaa halpaa, koska halusin varmistaa, että ajo on miellyttävää. Pelkäsin halvemmalla koneella ajamisen vastaavan lähinnä epilointia. Parin päivän kokeilun jälkeen menin takaisin liikkeeseen partakoneen kanssa ja sain purettua kaupan. Jatkoin taas ajamista Gilletten kertakäyttöterillä, joita oli vielä jäljellä.

Uusi, hieno Philishaveni ajoi täsmälleen yhtä huonosti kuin viisi vuotta vanha malli, josta ei oltu kertaakaan vaihdettu teriä. Jotain oli pahasti vialla sähköpartakoneissa.

Merkur Heavy Duty

Jostain palautui mieleeni jutut, joita olin lukenut “klassisesta parranajosta”, samoja välineitä käyttäen “joita isoisäsikin käytti”. Tutustuin aiheeseen tarkemmin ja opin, että monella oli ollut samankaltaisia kokemuksia kuin minulla, mutta wanhoja menetelmiä käyttäen he olivat päässeet kirvelystä, punoituksesta ja sisäänkasvaneista partakarvoista eroon.

Tilasin Miehenkaupasta Merkurin (nyk. DOVO) Heavy Duty -partahöylän, jota monet olivat ehdottaneet ensihöyläksi vasta-alkajille. En ollut vasta-alkaja märkäajossa, mutta en ollut ennen käyttänyt Merkurin kaltaista höylää.

Enää en aio käyttää mitään muuta.

Merkur Heavy Duty on ns. Safety Razor, joka käyttää kaksipuoleisia (DE, Double Edge) teriä. Terät ovat paljon terävempiä ja kestävämpiä kuin muovihöylien terät. Lisäksi höylä itsessään on huomattavasti painavampi kuin vastaavat muovitikut, sillä se on kokonaan metallia. Nämä kaksi seikkaa yhdistettynä toisiinsa ja painettuna naamaa vasten hermostuttivat ensimmäisellä kerralla — varsinkin kun joidenkin kokemukset olivat olleet varsin hurmeisia, mutta jäin kuin jäinkin henkiin. (Itse asiassa Merkurilla on melkeinpä harmistuttavan vaikea viiltää itseään vahingossa. Jännitysmomentti jää puuttumaan kokonaan.)

Ensimmäinen kerta oli huonoin ajoni koskaan. En kuitenkaan masentunut (pitkäksi aikaa), ja ajojälki alkoi parantua tasaisesti, kun maltoin opetella käyttämään höylää oikein. Kahden viikon jälkeen aloin ymmärtämään joidenkin märkäajon kannattajien fanaattisuutta. Pitkästä aikaa parranajo oli jotain, mistä saatoin nauttia. En voi kuvitella enää käyttäväni sähkökonetta tai marketin höyliä, niin paljon paremmalta Merkurilla ajaminen tuntuu.

Mutta miten tämä liittyy eettiseen kuluttamiseen? Siten, että Merkurilla ajaessa naaman lisäksi jotain muutakin kuluu vähemmän, ja toisaalta jotain enemmän.

Jotain vähemmän…

Rahaa

Jos ostan uuden Philipsin sähkökäyttöisen partakoneen, joudun maksamaan siitä ehkä keskimäärin noin 120 euroa. Halvemmallakin saa, mutta oletan tässä, että ajotuloksella on väliä. Nykyaikaiset sähkölaitteet rakennetaan kestämään kolmisen vuotta. Jos oletetaan, että tämä yksilö kestää viisi vuotta ja siihen vaihtaa sinä aikana kerran terät (kolme kappaletta a 20 euroa), yhden vuoden ajamiselle kertyy hintaa (120 + 3 x 20) / 5 = 36 euroa. Tuohon voi halutessaan laskea vielä sähkön hinnan päälle.

Ennen Merkuria käytin Gillette Sensor Excel -partahöylää. Siihen terät maksavat nykyään noin 7 euroa per viiden kappaleen paketti. Kyseiset terät tylsyvät minulla käyttökelvottomiksi viikossa, eli teräpaketteja joutuu vuoden aikana ostamaan kymmenen. Yhteensä teriin menee rahaa vuoden aikana noin 70 euroa. Mach 3:iin rahaa uppoaisi yli sata euroa.

Merkur käyttää kaksipuoleisia partahöylänteriä. Ne ovat huomattavasti kestävämpiä ja terän yksi puoli pysyy käyttökelpoisena jopa kaksi viikkoa, jonka jälkeen sen voi kääntää ympäri ja ajaa toiset kaksi viikkoa. Yhdellä terällä voi siis ajaa kuukauden päivät. Terät maksavat 50 senttiä kappale, eli vuoden aikana teriin menee rahaa 6 euroa.

Märkäajossa joutuu lisäksi käyttämään partavaahtoa, jonka hinta vaihtelee puolesta eurosta useaan kymmeneen per 100 ml, joten käytännössä Merkur ei tule aivan noin halvaksi.

Jätettä

Parranajokone on sähkölaite, joka pitää viedä kaatopaikalle tai kodinkoneliikkeeseen. Sen sisällä oleva akku on ongelmajätettä, joten sitä ei voi kotona lajitella kaatopaikkajätteisiin. Parranajokoneesta syntyy jätettä harvoin, mutta sitäkin hankalampaa.

Koska Gilletten terät ovat muovia, metallia ja mitä lie vaahtomuovia, ne on laitettava kaatopaikkajätteeseen. Merkurin käyttämät terät ovat kokonaan terästä, ja ne voi siksi lajitella pienmetalleihin. Sen lisäksi että Gilletten teristä tulee enemmän jätettä, ne ovat siis myös hankalampi kierrättää.

Luulen, että Merkur kestää koko elinikäni, sillä se on tehty kokonaan ruostumattomasta teräksestä. Gilletten höylä taitaa olla jo kymmenen vuotta vanha, mutta hyvin sekin on kestänyt. En kuitenkaan uskaltaisi ennustaa sille yhtä pitkää elinkaarta kuin Merkurin tuotteelle, koska se on muovia ja sen mekaniikka ei ole yhtä kestävän oloista.

En osaa arvioida, minkä verran mistäkin ajolaitteesta syntyy jätettä sitä valmistettaessa, mutta kuvittelisin Merkurin olevan tässäkin suhteeessa parempi sen yksinkertaisuuden vuoksi.

Jotain enemmän…

Vettä

Jos jotain kuluu selvästi enemmän märkäajossa, se on vesi, ja nimenomaan kuuma tai lämmin vesi. Jos kaikki mahdollinen otetaan huomioon, vettä tarvitaan

• sudin kasteluun
• parran ja naaman kastelemiseen
• terän putsaukseen ajon aikana
• höylän puhdistukseen ajon lopuksi
• partasudin puhdistukseen
• vaahtoastian puhdistukseen
• partahöylän säännölliseen puhdistukseen

Olen onnistunut kuitenkin minimoimaan veden käytön niin, että käytän juoksevaa vettä ainoastaan pikaiseen naaman kasteluun sekä partasudin, höylän ja käyttämieni kippojen loppuhuuhteluun.Muuten toimin niin, että lasken ensin yhteen astiaan vettä ja kastelen partasudin siinä. Ajon aikana huuhtelen terää samaisessa astiassa.

Joissakin ohjeissa neuvottiin laveeraamaan naamaa vedellä vähintään 30 sekuntia ennen ajoa, mutta en huomannut siitä olevan mitään hyötyä (kuten en myöskään kuumasta pyyhkeestä), joten kastelen naamaani vain sen verran että se kastuu.

En ole laskenut, mutta luulen vettä säästyvän ainakin sen kymmenisen litraa per ajo verrattuna siihen, että tekisin kaiken juoksevan veden alla. Siltikin, vettä kuluu selvästi enemmän kuin sähkökoneella ajettaessa.

Partavaahtoa

Tosimiehet ajavat partansa Bowie-veitsellä ilman partavaahtoa taisteltuaan ensin krokotiilin tai susilauman kanssa (tai molempien).

Minulle partavaahto on välttämättömyys, ja sen tärkein ominaisuus on partakarvan pehmittäminen. Tämän takia kaupasta saatavat partavaahdot ja -geelit eivät kelpaa, sillä kuten niiden kyljissä mainostetaan, niiden pääasiallinen tarkoitus on liukastuttaa. Liukastukseen kelpaa aivan yhtä hyvin rypsi- tai vauvaöljy. Jos partavaahto ei pehmitä karvaa, sen leikkaamisesta ei tule minulla mitään.

Suomesta on hankala löytää perinteistä partavaahtoa/saippuaa, ilmeisesti markettien tarjonta riittää useimmille. Tunnetummat ulkomaiset merkit, kuten Art of Shaving, Crabtree & Evelyn sekä Truefitt & Hill, loistavat poissaolollaan. Ainoat varteenotettavat vaahdot jotka olen löytänyt ovat Man-ü:n, Lancômen ja The Body Shopin partavaahdot.

Koska tässä yritetään olla kovasti eettisiä, olen päätynyt Body Shopin partavaahtoon. Olen käyttänyt sitä jo kuukauden päivät, mutta en vieläkään osaa sanoa onko se hyvää
vai ei. Joinakin päivinä se toimii loistavasti, toisina päivinä tuntuu, että paremmin saisi ajettua kun levittäisi sinappia naamaan. Viime aikoina olen onnistunut paremmin kuin alkuaikoina, mutta silti tuntuu, että oikeanlaisen vaahdon saaminen on enemmän onnesta kuin taidosta kiinni. Aika näyttää, ostanko sitä toisenkin purkin vai kokeilenko jotain toista merkkiä.

Partasuteja

Marketin geeleissä ja vaahdoissa on se hyvä puoli, että niitä voi levittää naamaan kädellä. Ns. oikeat vaahdot eivät ole valmista vaahtoa, vaan ne tarvitsee ensin vaahdottaa, ja tähän tarkoitukseen paras väline lienee partasuti.

Partasuti on ehkä perinteisen ajomenetelmän epäekologisin osa, sillä alan asiantuntijoiden mukaan parhaat sudit tehdään mäyränkarvasta. Nämä mäyrät ovat ymmärtääkseni melkein poikkeuksetta kiinalaisia, ja väitetään, että mäyrät ovat siellä tuhoeläimiä, joista on paljon riesaa paikallisille viljelijöille. He siis pyydystäisivät niitä siitä huolimatta vaikka niistä ei tehtäisikään partasuteja länsimaihin, mutta partasutiteollisuuden ansiosta siitä saa rahaakin.

Kun ostin ensimmäisen sutini, en löytänyt mitään muita kuin mäyränkarvasta tehtyjä, joten päädyin ostamaan sellaisen. Myöhemmin löysin Body Shopista keinokuitusudin, joka on mielestäni aivan yhtä hyvä kuin mäyränkarvasutikin, ehkä jopa parempi. Nykyään käytän vain sitä.

Aikaa

Minulta meni noin pari viikkoa ennen kuin opin käyttämään Merkuria oikein. Aikaa menee terän oikean kulman hakemiseen, parran kasvusuunnan vaikutuksen ymmärtämiseen ja partavaahdon oikean sekoitussuhteen löytämiseen. Suun ympäristö vaatii yksilöllisen tekniikan opettelun, jotta jäljestä saa tasaista.

Lisäksi ajamiseen menee, ajotavasta riippuen, jonkin verran enemmän aikaa kuin perushöylällä ajamiseen ja reilusti enemmän aikaa kuin sähkökoneella ajamiseen.

Mutta se aika on hyvin käytetty.

Ja paljon parempaa

Olen nyt pari kuukautta käyttänyt Merkurin höylää, ja olen ajanut partani joka päivä (paitsi yksi jäi väliin). Kertaakaan ei ole tuntunut samanlaista kirvelyä kuin muiden ajotapojen jälkeen. Naama ei punoita eikä sisäänkasvaneita karvoja ole näkynyt.

Nykyään odotan, että pääsen aamulla ajamaan partani. Se on eräänlaista meditaatiota, jota tehdessä joutuu keskittymään vain siihen. Se on hauskaa, rentouttavaa ja erittäin tyydyttävää. Se tuntuu hyvälle.

Jos ei tule ilmi, että märkäajo olisi epäekologisempaa tai muulla tavalla huonompi vaihtoehto kuin sähkökoneella ajaminen, niin tämä on ehkä yksilötasolla kokonaisvaltaisesti tyydyttävin muutos kohti eettisempää kuluttamista, minkä olen tehnyt.

Olen vaihtanut kasvopesuaineen The Body Shopin For Men Face Washiin. Aiemmin käytin mitä milloinkin, mutta nyt tämän eettiseen kuluttamiseen pyrkimisen myötä ajattelin Body Shopin arvojen olevan lähempänä tavoitteitani kuin esimerkiksi Unileverin arvot.

Ajatuksena oli vaihtaa kaikki vastaavanlaiset tuotteet — suihkusaippua, shampoo, kosteusvoiteet yms. — Body Shopin tuotteisiin, mutta ne mokomat ovat aika kalliita. Jos vertaa markettien hyllyillä oleviin rexonoihin ja doveihin, Body Shopin tuotteista saa pulittaa neljän tai viisinkertaisen hinnan. Kasvopesusta tuon vielä voin maksaa, koska sitä kuluu sen verran vähän, mutta jos yhtäkkiä kaikki kemikaalikustannukset viisinkertaistuvat, leipäjono ei ole kaukana.

Body Shopille on tietenkin vaihtoehtoja. Esimerkiksi Dermosilin tuotteet ovat ainakin heidän omien väittämiensä mukaan ympäristöystävällisiä ja niitä ei ole testattu eläimillä. Lisäksi ekokaupoista saa vastaavia tuotteita, mutta jokin niissä epäilyttää. Pitäisi varmaan joskus uskaltaa testata, sitten sen tietäisi. Pikaisen tutkailun perusteella ne ovat kalliimpia kuin marketin tuotteet, mutta halvempia kuin Body Shopin.

Tiedostan, että hinta on aina suhteellista. Olen yrittänyt ajatella tätä niin, että ns. kalliimmat tuotteet ovat itse asiassa sen hintaisia kuin niiden pitääkin olla, mutta halvemmissa tuotteissa joistakin asioista on tingitty, jotta niiden hinta saataisiin alemmaksi. Vähän sama kuin jos jostakin ruoasta olisi jätetty oikeat mausteet pois ja kokki olisi sen sijaan räkinyt siihen oman spesiaalinsa. Harvemmin tuo ajattelumalli kuitenkaan puree, koska olen niin tottunut vertailemaan hintoja ja tekemään hinta-laatusuhdeanalyysejä, joissa eettisyys on kovin harvoin mukana. Ainakaan vielä.

Yhtä kaikki, Body Shopin kasvopesuaine on testattu ja hyväksi havaittu. Pieni askel eteenpäin.

Olen sen kaltainen henkilö, joka mielellään käyttää askel askeleelta -oppaita. Ei siinä ettenkö pitäisi ajattelusta, mutta mitä pienemmiksi paloiksi asiat pureskelee, sitä helpompi niitä on tehdä sellaisina päivinä kun aivotoimintaa ei jaksa uhrata tai sitä ei ole.

Pohtimisen jälkeen olen saanut pilkottua itselleni vastuullisen kuluttamisen keinot neljään kohtaan:

1. Kuluta vähemmän
2. Valitse eettisiä tuotteita eettisiltä valmistajilta
3. Tuota jätettä vähemmän
4. Anna jotain takaisin

Olen suunnitellut, että kun noita ohjenuoria seuraan, niin maailma pelastuu. Tai ainakin olen menossa oikeaan suuntaan. Ne ovat minulle selkeitä ja yksinkertaisia, ja pystyn niiden avulla hyvin arvioimaan, olenko toiminut vastuullisella tavalla.

Tuossa listassa on myös se hyvä puoli, että ainakin kolmea ensimmäistä kohtaa voin soveltaa suoraan valitessani tuotteita. Antakaahan kun selitän.

Kuluta vähemmän

Yksinkertaisin tapa kuluttaa vähemmän on jättää ostoksia tekemättä. Eli kun valitsen tuotetta voin miettiä, että tarvitsenko tätä todella.

Toinen tapa kuluttaa vähemmän on ostaa tuotteita, jotka kestävät pidempään tai jotka voi tarvittaessa korjata. Laadukasta metallia tai puuta halvan muovin sijaan, uudelleenladattavia akkuja paristojen sijaan, riittoisampi saippua valmiiksi ohennetun sijaan, se kalliimpi sähkölaite halpamarketista ostetun kiinalaisen sijaan.

Kolmas tapa on valita tuotteita, joiden valmistus on kuluttanut vähemmän luonnonvaroja kuin muiden vastaavien tuotteiden. Kestävien valintojen taito -oppaassa (pdf) esimerkiksi kerrotaan, että yhden kultasormuksen valmistamiseen kuluu 2 tonnia luonnonvaroja (sivu 14). Kierrätetystä materiaalista valmistetut tuotteet ovat siksi hyvä valinta, joten yritän siis esimerkiksi ostaa uusiopaperia suoraan männystä revityn sijaan.

Valitse eettistä

Tämä ei varmaan tarvitse selvitystä? Oma hankaluutensa on eettisyyden selvittäminen. Mielestäni valmistajan eettisyys on helpompi tarkistaa kuin tuotteen, ja voin sen jälkeen tarkistaa tuotteesta ainoastaan valmistajan ja olla siinä uskossa, että tuotteen itsensä eettisyys on ainakin jotain sinne päin.

Asia erikseen on erilaiset merkit joita tuotteiden kylkiin on lätkitty, mutta ne ovat viime aikoina kokeneet inflaation minun arvomaailmassani. Ehkäpä vielä opin taas luottamaan niihin.

Tuota jätettä vähemmän

Helpoimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että valitsen tuotteita, jotka on pakattu yksinkertaisesti ja joiden pakkausmateriaali on kierrätettävissä. Monimutkaisemman asian tästä saa, kun ottaa huomioon tuotteen valmistuksen, käytön ja hävityksen tuottamat jätteet. Tässä ajattelen, että myös saasteet ovat eräänlaista jätettä.

Valmistus

Tuotteen valmistuksessa syntyvän jätteen määrää on kuluttajan vaikea mitata, mutta nyrkkisääntönä pidän itselläni: mitä pidemmälle jalostettu tuote, sitä pidempi sen tuotantoketju ja sitä enemmän sen valmistaminen saastuttaa ja tuottaa jätettä. Uskon, että tähän löytyy kyllä paljon poikkeuksiakin ja tuotteen jalostuneisuutta voi olla joskus vaikea arvioida. Esimerkiksi tältä kannalta muovipussi saattaa olla parempi vaihtoehto kuin paperikassi, vaikka olemattoman maatumisen takia se on huonompi.

Vaikka tuotteen valmistus synnyttäisikin paljon jätettä, tärkeämpää on mihin se jäte joutuu ja miten se käsitellään. Tässä kohtaa yrityksen vastuullisuus punnitaan. Greenpeacen vertailun mukaan Samsung pärjää teknologiayrityksistä hyvin, kun taas Applella on vielä paljon parannettavaa. Tämä on eräs tekijä, joka on estänyt minua hankkimasta Macbookia (mutta iPodin olen ostanut).

Myös valmistusmaan ympäristölainsäädäntö pakottaa tiettyjen maiden tuotannon olemaan ympäristöystävällisempää kuin toisten. Itse yritän välttää Kiinassa valmistettuja tuotteita mm. tästä syystä, kun taas suomalaista suosin. Suomalaisen paremmuutta lisää se seikka, että valmistukseen on hyvä ottaa huomioon myös tuotteen kuljetus myyntipaikalle, joka saastuttaa sekin, sitä enemmän kuta kauempaa tuote tuodaan.

Mutta johtopäätöksenä em. nyrkkisäännöstä: yritän valita tuotteita, jotka ovat mahdollisimman lähellä alkuperäistä raakamateriaalia ja tuotettu lähellä asuinpaikkaani.

Käyttö

Tuotteen käytön aikana syntynyt jäte voisi olla vaikkapa auton päästöt. Epäsuorasti myös paljon sähköä kuluttavat laitteet synnyttävät enemmän jätettä kuin energiapihit. Ekologisen pesuaineen käyttö vähentää pesun myötä vesistöihin siirtyvien ympäristömyrkkyjen määrää. Ja niin edelleen.

Hävitys

Jos tuote on ehjä, paras tapa hankkiutua siitä eroon on myydä tai antaa se jollekin. Hyvä tuote kestää ostajansa eliniän ja pidempään, mutta jossain vaiheessa kaikki tulee elon tiensä päähän.

Yritän miettiä (jos muistan) tuotetta ostaessani, että mitä tuotteelle tulee tehdä kun se menee rikki tai en tarvitse sitä enää. Minun silmissäni hävittämisen kannalta hyvä tuote on sellainen, jonka pystyy kierrättämään sataprosenttisesti. Käytännön kannalta helpointa on, jos pystyn uusiokäyttämään tuotteen tai lajittelemaan sen kotona sellaisenaan johonkin muuhun kuin kaatopaikkajäteastiaan. Tulevat ongelmajätteet ja PVC:n pystyy tunnistamaan jo kaupassa, joten niitä yritän välttää.

Monimutkaisemmat tuotteet, kuten sähkölaitteet, pitää arvioida tapauskohtaisesti, eikä minulle ole kasaantunut vielä riittävästi tietoa että olisin voinut luoda itselleni mitään tarkistuslistaa. En siis vielä tiedä, miten voisin tunnistaa sähkölaitteen jonka voi kierrättää tehokkaasti sellaisesta, joka on viittä vaille ongelmajätettä. Tämä asia on työn alla.

Eri jätteiden lajittelusta on netissä runsaasti tietoa ja tarkoitukseni on jossain välissä laittaa linkkejä ko. sivuihin. Hyvä paikka aloittaa on oman kunnan jätehuollon sivut.

Anna jotain takaisin

Yleisesti kuluttajana toimiessa olen ajatellut tämän tarkoittavat aktivoitumista, järjestöihin liittymistä, roska päivässä -aatteen seuraamista ja muuta sellaista toimintaa, jolla pystyn paikkaamaan sitä vahinkoa minkä muulla toiminnallani aiheutan ympäristölle. Tuotetta valitessa tämä on hankalampi tapaus. Yksi keino olisi ehkä valita tuotteita, joiden hinnasta osa menee esimerkiksi ympäristönsuojeluun tai muuhun sellaiseen.

Lisään tähän jos keksin jotain parempaa, mutta tällä haavaa en mieti ostopäätöstä tehdessäni “Miten tämän tuotteen ostaminen auttaa ympäristöä sen kuormittamisen sijaan?”. Luulen, että yleinen vastaus olisi “Ei mitenkään.”.

En ole vielä ehtinyt arvioida erilaisten aamiaistuotteiden eettisyyttä sen kummemmin, mutta olen yrittänyt kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: kotimaisuuteen ja luomuun.

Murot

Ainoat luomumurot joihin olen törmännyt ovat olleet luomumaissihiutaleita. Ne maistuivat kamalilta ja jäivät syömättä. En tiedä mitä muihin maissihiutaleisiin laitetaan, mutta paljon paremmilta ne maistuvat. Nekin, joiden painosta neljäsosa ei ole sokerikuorrutetta.

Ainoat suomalaiset murot jotka olen kaupasta löytänyt ovat olleet jotain talkkunamuroja. Ne olivat vielä pahemman makuisia kuin luomuhiutaleet. Hämäväästi monen suomalaisen yrityksen markkinoimat murot ovat vähintäänkin ruotsalaista alkuperää, kuten esimerkiksi Elovena kauramurot. Hyviltä maistuvat, mutta eivät se paras valinta.

Kunnes olen löytänyt jotain hyvänmakuista suomalaisen valmistamaa muroa, aion jättää ne suosiolla väliin. Ellen sitten jossain vaiheessa itse kokeile sokerihuurruttaa luomumaissihiutaleita.

Lisäys: löysin kaupasta sittenkin suomalaisia Rölli-muroja, mutta 10,50 euron kilohintaan saivat jäädä hyllylle.

Myslit

En tiedä onko mysleillä jotenkin vihreämpi imago, mutta niistä löytyy huomattavasti paremmin luomuvaihtoehtoja. Siksi murokipostani on viime aamuina löytynyt Sysmän Luomuherkkujen valmistamaa Pirkka-luomumysliä. Se on luomua, se on suomalaista, se on terveellistä ja se maistuu hyvälle. Se on myös verrattain edullista. Sitä saa muistakin kuin Keskon kaupoista valmistajan omassa paketissa, mutta se on jonkin verran kalliimpaa.

Jos kyllästyn tuohon jossain vaiheessa, kaupan hyllyllä näyttäisi olevan muitakin luomuvaihtoehtoja, tosin suurin osa niistä ulkomaisia. Tässä suhteessa kuitenkin paremman valinnan tekeminen ei ole vaihtoehtojen puutteesta kiinni.

Puurot

Tai oikeastaan puurohiutaleet, sillä en ole koskaan tainnut syödä minkäänlaisia valmispuuroja. Hiutaleista saan itsekin tehtyä muutamassa minuutissa kelpo puuron mikrossa, ja olen myös paljon paremmin perillä siitä mitä suuhuni laitan.

Perinteinen eloveena sai jäädä kaupan hyllylle kun tälle tielle lähdin, sillä en ole nähnyt siitä luomuversiota. Pirkka-tuotemerkin valikoimaan sen sijaan kuuluu useampikin luomuhiutalevaihtoehto, joista itse olen nyt ostanut 4-viljan hiutaleita. Ne ovat hiukan kalliimpia kuin tavalliset hiutaleet, mutta eivät niin paljon etten olisi sitä luomun takia valmis maksamaan.

Muitakin vaihtoehtoja on, myös muilta kuin Pirkalta, mutta nuo ovat kelvanneet minulle.

Yhteenvetona…

Olen alkanut ostamaan myös luomumaitoa. Se on selvästi kalliimpaa kuin tavallinen maito, mutta en laita sitä muuhun kuin aamupalamyslien sekaan sekä joskus kaakaoon, joten tuonkin hinnan maksaa. Sen myötä kuitenkin iso osa tyypillisestä aamupalastani on nyt luomua. Tämä on selvä askel parempaan ja siitä on hyvä jatkaa.

Pirkka ei muuten maksa minulle tuotteidensa mainostamisesta, valitettavasti. Teen vain tällä hetkellä valtaosan ostoksista K-ryhmän kaupoissa, joten tietyt tuotemerkit saavat väkisinkin enemmän huomiota.