Näiden vastausten pohjalta sitten sain kerättyä melko ison kasan muovipakkauksia (lähinnä erilaisia pusseja), jotka valmistajien mukaan soveltuvat täysin vietäväksi nimenomaan kuluttajille tarkoitettuihin muovipussien kierrätyspisteisiin.

Ennen kuin vein muoveja kierrätyspisteeseen, vastuuntuntoisena ihmisenä lähetin vielä Muovikassi kiertoon -sivustolle (käytännössä L&T:lle) postia ja kysyin, että voihan näin tehdä. Olin aiemmin jo saanut heiltä vastauksen, jonka olin tulkinnut niin, että jos pakkauksen muoviseoksen puhtauden saa varmistettua, minkä tahansa (puhtaan) polyeteenin voi viedä kierrätyspisteeseen. Kysyin asiasta uudestaan lähinnä varmistaakseni ettei mitään väärinymmärrystä ollut käynyt.

Vastaus kuului tiivistettynä: “Jos siinä ei ole kahvoja, sitä ei saa viedä kierrätyspisteeseen.”

Siis mitä? Valmistaja sanoi, että se on sitä samaa muovia kuin kauppakassit ja kelpaa kierrätykseen. “Me emme voi ottaa riskiä, että materiaali ei ole puhdasta. Jos siinä ei ole kahvoja, se ei kelpaa.”

Aha.

Siis ymmärrän toki, ja minulle on moneen kertaan tavattu, että pääohje heillä on, että vain kahvalliset muovit viedään kierrätykseen. Ymmärrän kyllä senkin, että jos ohje ei ole riittävän selkeä, ihmiset vievät sinne kaikkea kengistä ruohonleikkuriin. Ymmärrän vielä senkin, että he tekevät tätä puhtaasti rahan takia, jolloin tärkeämpää on maksimoida materiaalin puhtaus kuin kierrätettävän muovin määrä.

Mutta jos minä olen tuotteen valmistajalta kysynyt asiaa, niin eikö varmistus ole tullut silloin jo melko hyvältä auktoriteetilta? Ilmeisesti ei.

Piru minussa haluaisi pitää pienen askartelutuokion saksien kanssa ja leikata mm. pakastevihannes- ja porkkanapusseihin pienet kahvat, mutta en taida kuitenkaan. Olen itse asiassa ollut hieman huolissani merenelävien ylenpalttisesta lisääntymisestä, joten ehkä on ihan hyvä että pääsen kantamaan korteni Tyynenmeren jätepyörteen kaltaisiin kekoihin*.

Joten mitä ikinä olenkaan täällä sanonut muovin kierrätyksestä, se ei enää pidä paikkaansa ja muovin kierrätyskelpoisuus pitää siis katsoa seuraavan taulukon mukaan:

Ehkä pitäisi ehdottaa tuotevalmistajille, että he lisäävät yleisen hyvän nimissä kaikkiin kierrätyskelpoisiin muovipakkauksiinsa kahvat, oli niille tarvetta eli ei. Kun eivät kuulemma muunlaiset pakkausmerkinnät ole vielä riittävän selkeitä.

* = No joo, ei se välttämättä kaatopaikalta luontoon päädy. Mutta kuitenkin.

1. Tietokoneen merkki on Acer
2. Tietokoneen prosessori on AMD-merkkinen

Acer on sijoittunut melko surkeasti Greenpeacen listalla, ja parempi valinta olisikin ollut Dell. Valitettavasti budjetti saneli ehdot ympäristötietoisuuden vikistessä surkeana vieressä.

AMD-prosessori ei sinällään ole huono vaihtoehto, mutta parempi vaihtoehto olisi ehkä ollut Intel. Intel on nimittäin siirtynyt käyttämään vihreää sähköä Yhdysvalloissa, mutta AMD:n ympäristöteoista en ole kuullut mitään. Toki Intelillä on tehtaita ja toimitiloja muuallakin maailmassa, mutta askelia ne ovat pienetkin. Intelillä on tiettävästi muitakin suunnitelmia tehdä toiminnastaan jonkin verran ympäristöystävällisempää.

Nyt pitää vain sitten yrittää Venyttää tämänkin ostoksen elinkaari mahdollisimman pitkäksi, niin ehkä se edes vähän tasoittaa siitä aiheutuvia haittoja.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa, kuinka hieno juttu Reilu kauppa on ja kuinka mukavaa on, että kyseisellä merkillä varustettuja tuotteita alkaa löytyä kaupoista koko ajan vain enemmän. Olen tähän asti ollut kovasti Reilun kaupan puolella ja aikomuksenani oli vaihtaa kaikki mahdolliset tuotteet Reilun kaupan vaihtoehtoon, jos vain sellainen kaupasta löytyy.

Olen kuitenkin päättänyt jättää toistaiseksi Reilun kaupan tuotteet sikseen ja siirtyä takaisin tavallisiin tuotteisiin, kunnes saan parempaa tietoa siitä kuinka reilua Reilu kauppa oikeasti on. Syynä tähän on löytämäni kritiikki, joka on saanut ainakin minut ajattelemaan.

Tässä joitakin linkkejä, lisää löytyy Googlen avulla:

• Kierot banaanit
• Reilu kauppa – reilua vai epäreilua?
• Fair Trade… or Foul?
• ‘Fair’ coffee workers paid below minimum wage

Vaikuttaa siltä, että Reilu kauppa -järjestöllä on vaikeuksia (tai haluttomuutta) valvoa sertifioimiensa tuottajien toimintaa. Jotkin tuotteet ovat aivan yhtä epäreiluja kuin muutkin, toisaalla kuluttajan maksama lisähinta menee aivan jonnekin muualle kuin mihin sen mainospuheiden mukaan pitäisi mennä.

Jotkut ovat myös asettaneet koko Reilun kaupan idean kyseenalaiseksi, pitäen sitä vain hyväuskoisten kuluttajien höynäyttämisenä. Pakkohan se on myöntää, että tuollaisella tavalla se olisi nimenomaan helppo tehdä. Kun tarvitsee vain tarkistaa että ostetussa tuotteessa on tietynlainen tarra, voi lopun päivää nauttia hyvästä omasta tunnosta ilman omien aivojen vaivaamista. Ainakin minuun sellainen vetoaa, ja siksi tunnen itseni nyt jollain tavalla uhriksi.

Minulla ei ole vielä riittävästi luotettavaa aineistoa, jotta osaisin tehdä mitään varmaa päätöstä. Kunnes saan selkeämmän mielipiteen muodostettua, aion kuitenkin jättää Reilun kaupan tuotteet kaupan hyllylle.

Entäs luomu?

Tämä kaikki on saanut minut myös miettimään luomun ostamisen järkevyyttä. Se on varmasti tietyssä mielessä eettisempää, mutta onko se niin paljon parempaa kuin annetaan ymmärtää? Kuinka epäeettistä normaali suomalainen maatalous oikeasti on? On todellinen vaihtoehto, että olen luomunkin suhteen propagandan uhri.

Luomun vastustajiakin löytyy, mutta löytämäni kritiikin voisi tiivistää seuraaviin:

• luomumenetelmillä sadot ovat pienempiä eikä ruokaa riitä kaikille
• luomutuotteista ei saa riittävästi seleeniä (jota ei ole Suomen maaperässä luonnostaan kovin paljon, jonka takia sitä on lisätty lannotteisiin)
• kupillisesta kahvia saa enemmän karsinogeenejä kuin vuoden annoksesta tehotuotantokasviksia
• luomu ei maistu paremmalle
• on hölmöä hylätä nykytekniikka ja käyttää muinaisia viljelymenetelmiä

Tiedon etsiminen on minulla vielä vaiheessa, joten muitakin argumentteja varmasti on olemassa.

En aio tässä paneutua tuohon sen enempää, mutta olen kuitenkin päättänyt laittaa myös luomun ostamisen odottamaan tarkempaa tietoa sen hyödyllisyydestä. Poikkeuksen tässä teen luomumunien osalta, sillä luulen (en tiedä) että pienikin muutos parempaan kanojen elämässä voi olla vain hyvä asia. Luomumaitoa pitää vielä harkita, sillä kun kysyin asiaa Valiolta:

Kuinka paljon parempi valinta tuottamanne luomumaito ja -piimä ovat
ympäristön ja eläintensuojelun kannalta? Mistä kaikesta kerääntyy noin
100% kalliimpi hinta tavalliseen maitoon ja piimään verrattuna?

He vastasivat:

Blaa blaa blaa. Blaa blaa bla lainsäädäntö blaa bla blaba blaa. Tietoa löytyy http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/luomu/ bla bla blaa. Bla blaa tuotantokustannukset bla. Blah.

Tunnelmallista joulun odotusta!

En oikein saanut tyhjentävää vastausta, mutta en oikeasti sellaista odottanutkaan. Se mitä pohdin itsekseni on, että kuinka paljon huonommat olot tavallisilla suomalaisilla lypsylehmillä on luomulehmiin verrattuna? Pitänee ottaa tästäkin asiasta itse selvää.

On se kumma, kun kukaan ei tässä maailmassa tee asioita valmiiksi puolestani, ei ainakaan niin kuin ne haluaisin tehtävän. Toivottavasti aivoni eivät kulu, kun niitä näköjään joutuu käyttämään enemmän kuin oikeasti pitäisi olla tarpeen.

Lisäys 24.1.2008: Olen nyt kuitenkin ostanut luomumaitoa, perusteluna sama kuin luomumunille.