Arkisto kategorialle ‘Ei muutosta’

Jälleen kerran muu elämä on vienyt aikaa tältä blogilta, siksi hiljaiselo. Toisaalta mitään suuria ekologisia muutoksia ei ole myöskään tapahtunut, jonka takia mitään kirjoitettavaakaan ei ole ollut.

Jos ei ole aikaa tehdä selvitystyötä, ei synny uutta tietoa miten voisi elintapojaan muuttaa. Siksi on mukava lukea esimerkiksi aikeista saada tuotteisiin merkintä niiden hiilijalanjäljestä. Moni varmasti mielellään valitsee ekologisia tuotteita, jos valitsemista helpotetaan poistamalla juuri tuo aikaa vievä tutkimusosuus.

Vaikka varsinaista takapakkia ei (omasta mielestäni) ole tullut, olen silti hieman pettynyt itseeni. Olen tehnyt aika paljon päätöksiä, joiden olen tiennyt olevan ympäristöystävällisyyden ja eettisyyden kannalta huonoja.

Tunnustuksia

Tässä joitakin esimerkkejä, joita mieleeni tulee:

Keittiövaaka

Tulin ostaneeksi uuden keittiövaa’an, vaikka vanha toimi vielä riittävän hyvin (mutta ei ollut mielestäni riittävän tarkka).

Toisaalta, uusi vaaka toimii sormiparistoilla (voin käyttää akkuja) ja siinä on kymmenen vuoden takuu, joten sitä ei todennäköisesti tarvitse uusia ihan heti.

Kengät

Ostin alennusmyynnistä Kiinassa tehdyt kengät, jotka eivät sitten edes olleet kovin hyvät eli ovat jääneet käyttämättä. Turha ostos, siis.

Toisaalta, siitä ärsyyntyneenä päätin, että jatkossa olen reilusti tarkempi minkälaisia jalkineita ostan, eikä toista samanlaista ostosta ole tiedossa. Sen takia varmaan en ole löytänyt uusia kenkiä, vaikka kohta kaikki kaupungin kaupat on kierretty läpi.

Roskien keräys

En ole talven aikana kerännyt ainuttakaan roskaa, vaikka yritän olla mukana Roska päivässä -kampanjassa.

Toisaalta, olen kuuliaisesti lajitellut omat roskani ja vienyt edelleen kaiken kierrätyskelpoisen muovin muovipussien kierrätyspisteeseen. Kun kesä tulee, jatkan roskien keräilyä, koska se on silloin helpompaa.

Alemania

Olen ostanut alennusmyynneistä paljon kaikenlaista tavaraa, joista juuri mikään ei ollut erityisen ympäristöystävällistä.

Toisaalta, en ole ostanut mitään sellaista mitä en olisi ostanut muutenkaan, enkä usko että olisin etsinyt niille ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Olen myös miettinyt selvästi tarkemmin tekemiäni ostoksia ja niiden tarpeellisuutta, ja jättänyt sen johdosta monta tavaraa ostamatta.

Suklaa

Vaikka olen monesti puhunut Reilun kaupan suklaan puolesta, en ole koskaan ostanut sellaista tämän blogin elinaikana, ihan vain sen kalliimman hinnan takia. Suklaata sekä suklaajäätelöä on vielä tullut ostettua aika paljon, varsinkin tämän vuoden puolella.

Toisaalta, olen ostanut paljon muita Reilun kaupan tuotteita ja käyttämäni kaakaojauhe on Reilun kaupan tuote. Silti, tässä kohtaa toivoisin olevani parempi ihminen, sillä kaakaoviljelmillä käytetään paljon lapsityövoimaa. (Olen kyllä ostanut pääasiassa alennuksessa olevaa suklaata, saako sillä mitään anteeksi?)

Kiireessä tulee oikaistua

Aina ei yksinkertaisesti jaksa miettiä ympäristöasioita ostoksia tehdessä. Kun kello on kuusi illalla ja on nälkä ja väsyttää, haluaa kaupasta vain mahdollisimman nopeasti pois.

Tässä kohtaa kuitenkin asioiden oppiminen kantaa hedelmää. Kun on oppinut tekemään tietynlaisia valintoja (esim. vähän kaloreita, kotimaisuus, aiemmin hyväksi havaittu merkki), niitä ei tarvitse enää tietoisesti miettiä, vaan tuotteet valitsee miltei automaattisesti.

Vastaavasti sellaiset perusteet jotka vaativat enemmän miettimistä (pakkauksen ympäristöystävällisyys, tuotantomaa jos muu kuin Suomi, tuotteen mahdollinen hiilijalanjälki jne.) jäävät kiireessä tekemättä, ja yleensä myös vaikka ei olisi kiirekään.

Ehkä ensi kerralla paremmin

Vaikka siis edistyminen on ollut hidasta, vaikuttaa kuitenkin siltä että niin kauan kuin olen halukas oppimaan, ympäristöystävällisten sekä eettisten valintojen tekeminen lisääntyy vääjäämättä. Toisin sanoen, niin kauan kuin jaksan välittää, en voi välttyä tulemasta eettisesti tietoisemmaksi kuluttajaksi, ilman että minun tarvitsee erityisesti yrittää tulla sellaiseksi.

Sinänsä ihan lohdullinen tulevaisuudennäkymä. Ehkä myös jossain vaiheessa opin olemaan tuijottamatta omaan napaani ja olen valmis tekemään enemmän uhrauksia muiden hyväksi.

Sillä välin yritän kirjoitella tänne pidemmän tekstin kerran viikossa tai kahdessa, jonka lisäksi lyhyempiä juttuja sitä mukaa kun niitä ilmaantuu. Kun ei se runosuoni pulppua niin turha sitä on yrittää väkisin kupata.

Pirkalta on tullut Reilun kaupan banaanijogurttia, joka kantaa myös Hyvää Suomesta -merkkiä. Lähikaupassa 150 gramman purkki maksaa 59 senttiä, eli vajaa kaksi noin puolitoista kertaa niin paljon kuin tavallinen banaanijogurtti.

Jogurtti maistuu vähän samalta kuin Valion jogurtit, joista en pidä yhtään. Niissä on jokin outo sivumaku jonka lisäksi ne tuntuvat suussa omituiselta, kuin niissä olisi jonkinlaista jauhetta seassa. Kun aikoinaan kysyin asiaa Valiolta, he eivät osanneet selittää mistä jauheen tuntu voisi johtua. Ehkä olen vain tottunut Ingmanin (nyk. Arla Ingman) jogurtteihin, mutta en aio tuota kuitenkaan enempää ostaa.

Jogurtin valmistaja on Juustoportti.

Ostin jo alkuvuodesta — ennen kuin olin ehtinyt kokeilla muita Ole hyvän tuotteita — pullon Ole hyvän aloe vera shampoota, samalla kun ostin muitakin ekotuotteita. Olisin ottanut sen jo aiemmin käyttööni, mutta Urban Culturen shampoot (“tested only on party animals”) ovat yllättävän riittoisia.

Näin ei valitettavasti ole Ole hyvän shampoon kohdalla, eli sillä on tarkalleen sama vaiva kuin kokeilemillani Ole hyvän vartaloshampoilla. Oikeastaan vielä pahemmin, sillä tuntuu että shampoolla ei missään vaiheessa saa pestyä päänahkaa kunnolla, vaan kaikki shampoo häviää jonnekin matkalla hiusten läpi (jotka nyt parturikäynnin jälkeen ovat peräti 2-3 sentin mittaisia).

Pettymyksestä pettymykseen matkani käy.

Kun Urtekramin suihkugeeli loppui, ostin sen tilalle Ole hyvä Aloe vera vartaloshampoota ajatellen, että ei se ainakaan huonompaa voi olla.

Olinpas väärässä.

Kun valitin Urtekramin tuotteesta, että se ei vaahtoa, niin tämä vartaloshampoo ei vaahtoa sitäkään vähää. Ihmettelin asiaa ja he vastasivat:

Hajusteettomat Aloe vera-tuotteet vaahtoavat aina suhteellisen vähän koska niissä aktiiviainetta kaikista vähiten. Sinänsä pesutehoon vaahto ei vaikuta. Vaahtoaminen on lähinnä esteettinen asia. Vartaloshampoo kyllä pesee ja hoitaa ihoa ilman liikaa vaahtoamistakin mutta toki sitä helposti yliannostelee ja käyttää tarpeettoman paljon kun vaahtoamista ei ikään kuin ole tarpeeksi.

Tiedän kyllä, että vaahto ei ole se mikä puhdistaa, mutta mielestäni se vaikuttaa aika lailla tuotteen riittoisuuteen. Tai ehkä sitten olen vain poikkeuksellisen karvainen ja likainen yksilö, mutta yhtä kaikki ainetta pitää kaataa aika tolkuton määrä, että saan pestyä sillä itseni.

Kun olin jonkin aikaa käyttänyt Urtekramin tuotetta, tuntui että se jotenkin alkoi riittämään paremmin. Samoin on käynyt Ole hyvän vartaloshampoon kanssa, mutta ei merkittävissä määrin. Sitä kuluu edelleen paljon. Kun hintaa on 15 e/litra ja sitä joutuu käyttämään nelinkertaisen määrän, niin yhtäkkiä käytännön hinta on kymmenkertainen markettituotteeseen verrattuna. Liian tyyristä minun makuuni.

Ehkä pitäisi vain luottaa siihen, että aine puhdistaa vaikka tuntuu että se häviää jonnekin jo ensimmäisellä hieraisulla ja levitän pelkkää vettä, ja vaikka iho ei tunnu puhtaalta niistä kohdista mihin en saanut tätä yliarvostettua vaahtoa levitettyä. Todetaanhan Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoarkioppaassakin (sivu 4), että

Saippua kuivattaa turhaan ihoa, ja sen käyttö on tarpeetonta, ellei iho ei ole erityisen likainen. … Iho voi kuitenkin paremmin eikä voiteita juurikaan tarvita, kun saippuaa käytetään vain harvoin. Myös hiukset pitävät siitä, ettei niitä pestä liian usein, eikä aina ole tarpeen käydä kokovartalosuihkussa. Puhtaudesta ei toki tässäkään tarvitse tinkiä. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että liiallinen peseytyminen ja saippuoiminen voi olla turha tapa, josta luopuminen ei merkitse henkilökohtaisen hygienian heikkenemistä.

Kieltämättä pelkällä vedellä peseytyminen säästäisi ajan kuluessa paljon rahaa. Ja kyllä ystävät ja naapurit varmasti tottuisivat hajuun ajan kanssa.

Tuotteen hyvänä puolena on se, että se on suomalainen tuote. Sitä saa myös ostettua omaan pulloon, ts. liikkeeseen voi mennä tyhjän pullon kanssa ja täyttää sen, jolloin pakkausjätettä syntyy vähemmän.

Koska huono vaahtoavuus/riittoisuus saattaa johtua enimmäkseen siitä, että tuote on hajustamaton ja muutenkin allergikkoystävällinen, aion vielä kokeilla jotain toista Ole hyvä -tuotetta. Jos sekään ei vaahtoa kunnolla, niin sitten annan mokomien olla.

Tänään on maailman vesipäivä, tosin Suomessa sitä vietettiin jo viime tiistaina 18. päivä. Tällä kertaa teemana on sanitaatio, ja lisää tietoa vesipäivästä saa Suomen ympäristökeskuksen sivuilta tai maailman vesipäivän sivuilta.

Olen itse kovasti miettinyt omaa vedenkäyttöäni ja tullut siihen tulokseen, että käytän ehkä liikaa vettä. Vettä kuluu jokapäiväisessä elämässä mm.

• peseytymiseen
• ruoanlaittoon
• juomiseen
• tiskaamiseen
• vessaan

Olen kovasti miettinyt erilaisia tapoja vähentää veden käyttöä, mutta juuri nyt ei ole oikein mitään sellaista käytännöllistä asiaa, mitä voisin tehdä. En voi vaihtaa vähemmän vettä kuluttavaan vessaan tai tiskikoneeseen. En voi juoda vähemmän, ja ruokaan menee sen verran vettä kuin menee. Käsiä pesen reilusti useammin kuin keskiverto ihminen, mutta pistän terveyteni osittain hyvän käsihygienian piikkiin.

Helpoin ja selkein tapa olisi käydä nopeammin suihkussa, mutta tähänkin minulla on sellainen syy, että en yksinkertaisesti halua. Suihkussa on mukavaa ja rentouttavaa olla. Olen huomannut, että jos joudun aamulla käymään kiireessä suihkussa, olen enemmän tai vähemmän kireä koko loppupäivän. Suihkussa oleminen on minulle meditaatiota, enkä halua kiirehtiä sitä. Lisäksi koska Suomessa ei ole tällä hetkellä pulaa vedestä, lyhyemmän suihkun ottaminen säästäisi vain vesilaskussa.

Eri asia on sitten yrittää vähentää epäsuoraa vedenkulutusta. Eri teollisuuden alat käyttävät suuria määriä vettä hyödykkeiden (ja turhakkeiden) valmistukseen, ja esimerkiksi tavallisen puuvillapaidan tekemiseen kuluu järkyttävät määrät vettä. Tämä vesi kuluu luonnollisesti siinä maassa missä tuote valmistetaan.

Maalaisjärki sanoo, että jos jossain maassa on vesipula, niin ei pitäisi ostaa sellaisia tuotteita, jotka on valmistettu siinä maassa ja joiden valmistukseen tarvitaan paljon vettä. Nimenomaan sellaista vettä, joka kelpaisi muuten juomavedeksi. Lisäksi teollisuuden käyttämä vesi usein likaantuu, ja tämä jätevesi saattaa liata muuta vesistöä, joka on edelleen oma ongelmansa. Eli yhden paidan ostamisella saattaa olla yllättävän kauaskantoisia seurauksia.

Tähänkään minulla ei ole kuitenkaan sen kummoisempaa tapaa kuin ostaa sellaisia tuotteita, jotka ovat muutenkin ympäristöystävällisiä. Juuri nyt ainakin tuntuu, että ei riitä motivaatiota alkaa selvittämään, minkälaisten tuotteiden valmistukseen kuluu minkäkin verran vettä.

Eli juuri nyt ei ole rahkeita säästää vettä. Ehkäpä mietin asiaa uudemmin sitten, kun asia tulee jollakin tavalla ajankohtaisemmaksi. Viimeistään sitten, kun Suomessa on vesipula tai joku antaa minulle selkeän toimintamallin, jonka avulla voin tehdä kehitysmaiden vettä säästäviä ostopäätöksiä.

Ilotulitteet jakavat ihmiset tehokkaasti kahteen leiriin. On niitä, jotka keräävät addresseja niiden kieltämiseksi ja niitä, joiden mielestä kyseessä on vuosisatainen perinne jota pitää kunnioittaa. Eläinten omistajat osaavat kertoa kuinka vauhkoina heidän hauvansa on joka kerta kun pamahtaa, toisten mielestä eläin kyllä kestää sen yhden ainoan päivän vuodessa. Jotkut ovat kovin huolestuneita kaikesta siitä raskasmetallista ja muista myrkyistä mitä ilmaan lennätetään, toisten mielestä pahemmin saastuttaa kun polttaa pesällisen halkoja. Monia mietityttää kaikki ne silmä- ja käsivammat joita tulitteiden huolimaton käyttö aiheuttaa, monen mielestä jokainen on itse vastuussa omista silmistään.

En aio ottaa tässä kantaa perinteisiin, eläinten oikeuksiin tai terveyshuollon kustannuksiin, mutta ilotulitteiden aiheuttamat saasteet ovat minua askarruttaneet. Joka vuosi ympäri maailmaa ammutaan suunnattomat määrät — yhteensä satojen miljoonien eurojen edestä — räjähteitä taivaalle. Jotenkin sitä kuvittelisi, että tuo määrä aiheuttaisi edes jotain.

Varsinaisia tutkimuksia aiheesta on hankala löytää. Ulkomaisia en löytänyt yhtään, mutta YTV on teettänyt Suomessa tutkimuksen, jossa tutkittiin vuosituhannen vaihteen ilotulituksesta peräisin olevien hiukkasten koostumusta. Tutkimusraportin perusteella sain sellaisen käsityksen, että vaikka hiukkaset ovat riittävän pieniä päästäkseen ihmisen keuhkorakkuloihin saakka ja niiden pitoisuus nousee
merkittävästi ilotulituksen aikana, pitoisuudet ovat suuria vain muutaman tunnin ajan, jonka jälkeen ne palaavat normaaliksi. 

Tutkimuksessa ei kuitenkaan otettu kantaa siihen, mihin nämä mm. raskasmetalleista koostuvat hiukkaset joutuvat sen jälkeen kun ne ovat poistuneet ilmasta ja mitä ne siellä aiheuttavat. Kuvittelisin, että valtaosa kuitenkin laskeutuu maahan ja sieltä sitten siirtyy luonnon kiertokulkuun.

Ilotulitteiden haittoja on pohdittu myös eduskunnassa, jossa todettiin:

Lyhytaikaisesti tulitteiden käyttö aiheuttaa vuodenvaihteessa ilmaan pöly- ja savupitoisuuksia, jotka saattavat aiheuttaa oireita herkistyneille ihmisille. Tilanne ei kuitenkaan kestä kuin muutaman tunnin. [...] Kieltojen antamiseen ei kuitenkaan näytä olevan tällä hetkellä tarvetta ja perusteita, koska Suomessa käytettävissä ilotulitteissa ei Turvatekniikan keskukselta saatujen tietojen mukaan ole todettu ympäristön kannalta hankalimpia raskasmetalleja.

Toisaalta kuitenkin esimerkiksi Turun Sanomien artikkelissa sanotaan, että

Ympäristöministeriö arvioi, että raketeista irtoaa vuodessa jopa 2 000 lyijykiloa. Lentoliikenne puolestaan tuottaa “vain” 1 070 kiloa lyijyä.

www.ymparisto.fi sivustolla todetaan samansuuntaisia asioita, valitettavasti en kuitenkaan onnistunut mistään löytämään Ympäristöministeriön virallista tiedonantoa tai tutkimusta asiasta.

Löytämäni lähteet ovat jo 8-9 vuotta vanhoja ja on mahdollista, että ilotulitteissa käytettyjen aineiden koostumus on muuttunut parempaan päin.Sen verran avoimia kysymyksiä kuitenkin jäi, että pitänee jossain välissä selvittää asiaa tarkemmin.

Itse aion tänäkin vuonna tyytyä katselemaan muiden raketteja ja käyttää sen muutaman kymmenen euroa johonkin kestävämpään. Mutta paukutelkaa te rauhassa, sillä kun suurimmalla osasta ihmisiä asenne tuntuu olevan

Haistakaa jo saatana, vittu! Kerran vuodessa paukkutelemisessa ei oo mitään pahaa ja tää ilmansaastuttaminen on silkkaa paska puhetta.

niin turha siihen on kenenkään mennä mitään sanomaan.

Hyvää uutta vuotta itse kullekin.

Vaikka ostan myös luomuleipää, en ole antanut enkä aio antaa leivän luomupitoisuuden vaikuttaa ostopäätöksiini.

Ensinnäkin, luomuleipä on kallista, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka paljon leipää tulee syötyä. Ainoan näkemäni poikkeuksen tähän tekee Oululaisen luomu jälkiuunileipä, joka maksaa saman verran kuin tavallinenkin. Muuten liikutaan yli kuuden euron kilohinnoissa. On myös yhtä kalliita ja kalliimpia tavallisia leipiä, mutta jokapäiväiseksi käntyksi suosin halvempaa.

Toinen syy miksi en ole suosinut luomuleipää on heikko valikoima. Jos ostaisin vain luomua, joutuisin syömään päivästä toiseen em. jälkiuunileipää. Kun kerran kohtalaisesti varustetussa kaupassa on runsas valikoima supisuomalaista, ravitsevaa, terveellistä ja ennen kaikkea hyvän makuista leipää, tuntuisi hölmöltä olla ostamatta sitä vain sen takia kun se ei ole luomua.

Tässä kohtaa en siis ole muuttamassa ostokäyttäytymistäni, eikä edes tunnu siltä että pitäisi. Hyvän leivän synti ei ole se että se ei ole luomua, vaan se jos sitä ei syödä.