Jos ei ole aikaa tehdä selvitystyötä, ei synny uutta tietoa miten voisi elintapojaan muuttaa. Siksi on mukava lukea esimerkiksi aikeista saada tuotteisiin merkintä niiden hiilijalanjäljestä. Moni varmasti mielellään valitsee ekologisia tuotteita, jos valitsemista helpotetaan poistamalla juuri tuo aikaa vievä tutkimusosuus.

Vaikka varsinaista takapakkia ei (omasta mielestäni) ole tullut, olen silti hieman pettynyt itseeni. Olen tehnyt aika paljon päätöksiä, joiden olen tiennyt olevan ympäristöystävällisyyden ja eettisyyden kannalta huonoja.

Tunnustuksia

Tässä joitakin esimerkkejä, joita mieleeni tulee:

Keittiövaaka

Tulin ostaneeksi uuden keittiövaa’an, vaikka vanha toimi vielä riittävän hyvin (mutta ei ollut mielestäni riittävän tarkka).

Toisaalta, uusi vaaka toimii sormiparistoilla (voin käyttää akkuja) ja siinä on kymmenen vuoden takuu, joten sitä ei todennäköisesti tarvitse uusia ihan heti.

Kengät

Ostin alennusmyynnistä Kiinassa tehdyt kengät, jotka eivät sitten edes olleet kovin hyvät eli ovat jääneet käyttämättä. Turha ostos, siis.

Toisaalta, siitä ärsyyntyneenä päätin, että jatkossa olen reilusti tarkempi minkälaisia jalkineita ostan, eikä toista samanlaista ostosta ole tiedossa. Sen takia varmaan en ole löytänyt uusia kenkiä, vaikka kohta kaikki kaupungin kaupat on kierretty läpi.

Roskien keräys

En ole talven aikana kerännyt ainuttakaan roskaa, vaikka yritän olla mukana Roska päivässä -kampanjassa.

Toisaalta, olen kuuliaisesti lajitellut omat roskani ja vienyt edelleen kaiken kierrätyskelpoisen muovin muovipussien kierrätyspisteeseen. Kun kesä tulee, jatkan roskien keräilyä, koska se on silloin helpompaa.

Alemania

Olen ostanut alennusmyynneistä paljon kaikenlaista tavaraa, joista juuri mikään ei ollut erityisen ympäristöystävällistä.

Toisaalta, en ole ostanut mitään sellaista mitä en olisi ostanut muutenkaan, enkä usko että olisin etsinyt niille ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Olen myös miettinyt selvästi tarkemmin tekemiäni ostoksia ja niiden tarpeellisuutta, ja jättänyt sen johdosta monta tavaraa ostamatta.

Suklaa

Vaikka olen monesti puhunut Reilun kaupan suklaan puolesta, en ole koskaan ostanut sellaista tämän blogin elinaikana, ihan vain sen kalliimman hinnan takia. Suklaata sekä suklaajäätelöä on vielä tullut ostettua aika paljon, varsinkin tämän vuoden puolella.

Toisaalta, olen ostanut paljon muita Reilun kaupan tuotteita ja käyttämäni kaakaojauhe on Reilun kaupan tuote. Silti, tässä kohtaa toivoisin olevani parempi ihminen, sillä kaakaoviljelmillä käytetään paljon lapsityövoimaa. (Olen kyllä ostanut pääasiassa alennuksessa olevaa suklaata, saako sillä mitään anteeksi?)

Kiireessä tulee oikaistua

Aina ei yksinkertaisesti jaksa miettiä ympäristöasioita ostoksia tehdessä. Kun kello on kuusi illalla ja on nälkä ja väsyttää, haluaa kaupasta vain mahdollisimman nopeasti pois.

Tässä kohtaa kuitenkin asioiden oppiminen kantaa hedelmää. Kun on oppinut tekemään tietynlaisia valintoja (esim. vähän kaloreita, kotimaisuus, aiemmin hyväksi havaittu merkki), niitä ei tarvitse enää tietoisesti miettiä, vaan tuotteet valitsee miltei automaattisesti.

Vastaavasti sellaiset perusteet jotka vaativat enemmän miettimistä (pakkauksen ympäristöystävällisyys, tuotantomaa jos muu kuin Suomi, tuotteen mahdollinen hiilijalanjälki jne.) jäävät kiireessä tekemättä, ja yleensä myös vaikka ei olisi kiirekään.

Ehkä ensi kerralla paremmin

Vaikka siis edistyminen on ollut hidasta, vaikuttaa kuitenkin siltä että niin kauan kuin olen halukas oppimaan, ympäristöystävällisten sekä eettisten valintojen tekeminen lisääntyy vääjäämättä. Toisin sanoen, niin kauan kuin jaksan välittää, en voi välttyä tulemasta eettisesti tietoisemmaksi kuluttajaksi, ilman että minun tarvitsee erityisesti yrittää tulla sellaiseksi.

Sinänsä ihan lohdullinen tulevaisuudennäkymä. Ehkä myös jossain vaiheessa opin olemaan tuijottamatta omaan napaani ja olen valmis tekemään enemmän uhrauksia muiden hyväksi.

Sillä välin yritän kirjoitella tänne pidemmän tekstin kerran viikossa tai kahdessa, jonka lisäksi lyhyempiä juttuja sitä mukaa kun niitä ilmaantuu. Kun ei se runosuoni pulppua niin turha sitä on yrittää väkisin kupata.

On omituista, kuinka näinkin pienestä asiasta saa itselleen huonon omantunnon, mutta jäätelönhimo voitti ja kohta pääsen lusikoimaan Liettualaista suklaajäätelöä. Tosin enemmän ympäristöä olisi varmaan vahingoittanut, jos olisin ajanut autolla supermarkettiin ja ostanut sieltä kotimaista jäätelöä.

Eh, ensi kerralla paremmin.

(Valion jäätelöissä on muuten niin ärsyttävä pakkaus, että niin paljon ei voi jäätelöä tehdä mieli että niitä ostaisin.)

Vähän mutta harkiten

Minulle tämä joulu ei tarjoa kulutuksen suhteen hirveästi parannettavaa, sillä olen jo jonkin aikaa pyrkinyt antamaan pieniä, vaatimattomia mutta käyttökelpoisia lahjoja ja vain lähipiirille. Osan lahjoista olen välillä tehnyt itse. Tuotteiden kotimaisuuden asteeseen tai ympäristöystävällisyyteen en ole useinkaan kiinnittänyt niin paljon huomiota, mutta ainakaan mitään turhaa krääsää ei ole tullut annettua. Viime aikoina siis. Joskus oli toisinkin.

Tämä joulu on oikeastaan siinä mielessä paljon parempi kuin aiemmat, että kotimaisia tuotteita taitaa olla suurin osa. Löysin myös jotain annettavaa Kirkon ulkomaanavun kaupasta, ja sinne menevät rahat käytetään melko varmasti hyvään tarkoitukseen.

Ylipaketointia voi tehdä kotonakin

Eräs asia, minkä olisin voinut tehdä paremmin, on lahjojen paketointi. Uuden Pirkka-lehden mukaan suomalaiset onnistuvat tuottamaan vuosittain hyödyntämätöntä pakkausjätettä 420 miljoonaa kiloa, eli yli 80 kiloa henkeä kohden. Jouluna luonnollisesti enemmän.

Koska paketeissa on usein teippejä sekä tarroja ja paperi on voimakkaasti värjättyä, sitä ei voi laittaa paperinkeräykseen. Energiajätteeseen se kyllä sopii, vaan eivät pakkausnarut, jotka pitää laittaa sekajätteeseen. Parempi olisikin joko käyttää kierrätettävää paperia tai lahjapusseja, jotka lahjan saaja voi uusiokäyttää. Nuuka ottaa perheen saamien pakettien kääreet talteen ja käyttää ne seuraavana jouluna, mutta itse en moiseen ryhtyisi.

Ensi kerralla viisaampana

Ensi jouluna aion jatkaa lahjojen suhteen samalla linjalla, paitsi että kiinnitän enemmän huomiota tuotteiden ympäristöystävällisyyteen. Paketteja varten aion etsiä jotain parempaa käärettä, ja kenties narunkin voisi yrittää korvata jollain. Ehkäpä perinteinen ruskea pakettinaru antaisi oman Wanhan Ajan leimansa?