Tämän ajatuksen pohjalta aloin tekemään pienimuotoista roskainventaariota ja totesin, että suurin osa roskakorin sisällöstä on erilaista pehmopaperia, muistilappuja sekä kuitteja. WC:n roskakorissa taas oli vain pehmopaperia, pumpulia ja hammaslankaa. Keittiön roska-astiaankin näkyi menevän yllättävän paljon talouspaperia. Tiedustelin asiaa Pirkanmaan jätehuollosta, ja he myönsivät, että talous- ja WC-paperit, paperinenäliinat sekä pumpulin todellakin voi (periaatteessa) lajitella biojätteisiin.

Tästä rohkaistuneena teippasin aiemmin mainitun roskakorin sisälaitaan muovipussin sekajätteelle (kuitit, muovit, purukumit yms.) ja sen viereen sanomalehdestä (Jazmanautin ohjeiden mukaan, toiset ohjeet Yhteishyvän sivuilla) tehdyn paperipussin keräyspaperille (muistilaput ja muut paperit). Pehmopaperia tuntui kerääntyvän eniten, joten sille varasin roskakorin itsessään. WC:n roskakori sai toimia kuten aiemmin, paitsi hammaslanka piti tästedes muistaa viedä keittiön roskakoriin. Lisäksi kaikki talouspaperiarkit laitettaisiin jatkossa biojäteastiaan keittiön roskakorin sijaan. Huomasin myös, että voi- ja leivinpaperipaketin kyljissä lukee, että nekin voi lajitella biojätteisiin, eli sinne siis nekin.

Muutama viikko eteenpäin voin todeta, että tämä on toiminut todella hyvin. Erilaista paperijätettä kerääntyy edelleen samassa suhteessa kuin aiemmin, ja omasta mielestäni sekajätettä pitää viedä selvästi harvemmin kuin aiemmin. Kuitteja tulee paljon kirjanpidon vuoksi, ja niiden kohdalla harmittaa, ettei niitä voi laittaa keräyspaperin joukkoon, koska niissä on useimmiten (terveydelle haitallinen) bisfenoli-a:ta sisältävä muovipäällyste. Sekajätteeseen siis.

Jos mietit, miksi paperijätettä ei ole laitettu energiajakeen/-jätteen  joukkoon, niin se johtuu siitä, että taloyhtiössämme ei kerätä sitä. Jos kerättäisiin, olisivat nuo paperit tietenkin menneet sinne, ja sekajätteen määrä olisi muutenkin vain murto-osa siitä mitä se tällä hetkellä on.

Jos pumpulilla pyyhkii meikkejä, niitä ei ole välttämättä hyvä laittaa biojätteeseen, koska monet meikit käsittääkseni sisältävät raskasmetalleja ja muita ympäristölle (ja ihmiselle) haitallisia aineita. Meillä tätä ongelmaa ei kuulemma kuitenkaan ole.

Jutun opetus ei ole se, että pehmopaperi maatuu, vaan se, että joskus sitä voi tuijottaa metsää pitkänkin aikaa ennen kuin ymmärtää katsovansa puita, ja sitten tuntee itsensä vähän hölmöksi kun ei sitä aiemmin tajunnut, mokomaa itsestäänselvää asiaa.

Kotona parempi puoliskoni huomasi, että pakkauksessa lukeekin “ympäristöystävällinen” ilman mitään mainintaa biohajoavuudesta. Koska pussit myös tuntuvat ja näyttävät normaalilta muovilta, päätimme varmistaa asian Biltemalta. He vastasivat, että kuvastossa on virhe ja pussit eivät olekaan biohajoavia. Kyseisiä pusseja ei siis, harmi kyllä, saa laittaa biojätteiden joukkoon.

Epäselväksi vielä jäi, että mikä pusseista sitten tekee ympäristöystävällisiä. Ilmeisesti se, että kakat eivät jää tienposkeen siltä kymmenykseltä koiranulkoiluttajia, jotka kakkapusseja oikeasti käyttävät…

Näiden vastausten pohjalta sitten sain kerättyä melko ison kasan muovipakkauksia (lähinnä erilaisia pusseja), jotka valmistajien mukaan soveltuvat täysin vietäväksi nimenomaan kuluttajille tarkoitettuihin muovipussien kierrätyspisteisiin.

Ennen kuin vein muoveja kierrätyspisteeseen, vastuuntuntoisena ihmisenä lähetin vielä Muovikassi kiertoon -sivustolle (käytännössä L&T:lle) postia ja kysyin, että voihan näin tehdä. Olin aiemmin jo saanut heiltä vastauksen, jonka olin tulkinnut niin, että jos pakkauksen muoviseoksen puhtauden saa varmistettua, minkä tahansa (puhtaan) polyeteenin voi viedä kierrätyspisteeseen. Kysyin asiasta uudestaan lähinnä varmistaakseni ettei mitään väärinymmärrystä ollut käynyt.

Vastaus kuului tiivistettynä: “Jos siinä ei ole kahvoja, sitä ei saa viedä kierrätyspisteeseen.”

Siis mitä? Valmistaja sanoi, että se on sitä samaa muovia kuin kauppakassit ja kelpaa kierrätykseen. “Me emme voi ottaa riskiä, että materiaali ei ole puhdasta. Jos siinä ei ole kahvoja, se ei kelpaa.”

Aha.

Siis ymmärrän toki, ja minulle on moneen kertaan tavattu, että pääohje heillä on, että vain kahvalliset muovit viedään kierrätykseen. Ymmärrän kyllä senkin, että jos ohje ei ole riittävän selkeä, ihmiset vievät sinne kaikkea kengistä ruohonleikkuriin. Ymmärrän vielä senkin, että he tekevät tätä puhtaasti rahan takia, jolloin tärkeämpää on maksimoida materiaalin puhtaus kuin kierrätettävän muovin määrä.

Mutta jos minä olen tuotteen valmistajalta kysynyt asiaa, niin eikö varmistus ole tullut silloin jo melko hyvältä auktoriteetilta? Ilmeisesti ei.

Piru minussa haluaisi pitää pienen askartelutuokion saksien kanssa ja leikata mm. pakastevihannes- ja porkkanapusseihin pienet kahvat, mutta en taida kuitenkaan. Olen itse asiassa ollut hieman huolissani merenelävien ylenpalttisesta lisääntymisestä, joten ehkä on ihan hyvä että pääsen kantamaan korteni Tyynenmeren jätepyörteen kaltaisiin kekoihin*.

Joten mitä ikinä olenkaan täällä sanonut muovin kierrätyksestä, se ei enää pidä paikkaansa ja muovin kierrätyskelpoisuus pitää siis katsoa seuraavan taulukon mukaan:

Ehkä pitäisi ehdottaa tuotevalmistajille, että he lisäävät yleisen hyvän nimissä kaikkiin kierrätyskelpoisiin muovipakkauksiinsa kahvat, oli niille tarvetta eli ei. Kun eivät kuulemma muunlaiset pakkausmerkinnät ole vielä riittävän selkeitä.

* = No joo, ei se välttämättä kaatopaikalta luontoon päädy. Mutta kuitenkin.

Vastuuvapauslauseke

En ole kemisti, enkä ole kovin hyvin perehtynyt muutenkaan kemianteollisuuteen. Käyttämäni termit ja suomennokset saattavat siis olla täysin vääriä. Tässä mainittujen tuotteiden kohdalla aineen käyttötarkoitus saattaa olla eri kuin mitä olen kirjoittanut, mutta koska en ole löytänyt valmistajien selvityksiä aineiden käyttötarkoituksista, on ollut pakko arvailla.

Olen kuitenkin yrittänyt tehdä mahdollisimman huolellista selvitystyötä ja mahdolliset virheet eivät ole tarkoituksellisia. Korjaukset otetaan erittäin mielellään vastaan. Aion myös itse tehdä jatkotutkimusta sellaisten ainesosien kohdalla, joiden käyttötarkoitus on minulle epäselvä.

Mutta itse asiaan…

Dove Beauty Care Shower Cream Oil

Sisältää neljänneksen kosteusvoidetta, mikä voi osaltaan vaikuttaa monimutkaiseen koostumukseen.

Aqua

Vesi.

Helianthus Annuus Seed Oil

Auringonkukansiemenöljyä. Uskoisin, että käytetään tässä kosteuttavana aineena.

Sodium Laureth Sulfate

Natriumlauryylieetterisulfaatti. Varsinainen pesuaine, saa aikaan pesuaineen vaahtoamisen. Voi ilmeisesti aiheuttaa joillekin ihmisille allergisia oireita, mutta tätä ei voi juurikaan korvata millään.

Glycerin

Glyseroli. Kuuluu alkoholeihin. Wikipediassa sanotaan, että “Glyserolia käytetään esimerkiksi ihovoiteissa, hammastahnoissa ja tupakassa kosteutta sitovana aineena.”

Cocamidopropyl Betaine

Kookosöljystä saatavien rasvahappojen amidien ja trimetyyliglyseenin sekoitus. Käytetään tensidinä, eli pienentämään nesteen pintajännitettä, mikä tekee siitä helpommin levitettävää.

Lauric Acid

Dodekaanihappo. Tyydyttynyt rasvahappo, jota saadaan mm. kookosöljystä ja palmuöljystä. Sitä löytyy myös ihmisen ja lehmän maidosta. Sen avulla
saadaan rasva liukenemaan veteen.

Cocamide MEA

Cocamide monoethanolamine. Tuotetaan kookosöljyn rasvahapoista. Käytetään vaahtoa muodostavana aineena.

Parfum

Hajustetta. Voi sisältää käytännössä mitä vain.

Petrolatum

Vaseliinia. Yleinen glyserolin korvike (halvemmissa) kosteusvoiteissa. Myös vaseliinin tarkoitus on sitoa kosteutta.

Prunus Amygdalus Dulcis Oil

Manteliöljyä. Käytetään kosteuttavana aineena.

Lanolin Alcohol

Lanoliini on villaeläinten (kuten lampaat) tuottamaa rasvaa, ja lanoliinialkoholi on sen johdannainen. Käytetään kosmetiikkatuotteissa sakeuttamaan koostumusta ja tekemään siitä kermaisempaa ja kiiltävämpää.⁽¹

Isostearic Acid

Iso-oktadekaanihappo tai isosteariinihappo. Steariinihappo on rasvahappo, jota käytetään yleisesti kosmetiikkatuotteissa. Suihkusaippuassa sen todennäköisin käyttötarkoitus on toimia liukastavana ja/tai puhdistavana aineena.

Guar Hydroxypropyltrimonium Chloride

Guarkumi, 2-hydroksi-3-(trimetyyliammonio)propyylieetteri. Vesiliukoinen guarkumin johdannainen, jota käytetään yleisesti “hoitavana” aineena shampoissa (esim. kampaamista helpottamaan ). Sitä käytetään myös sakeuttavana aineena kosmetiikassa ja ruokatuotteissa, kuten kastikkeissa.

BHT

Butyloitu hydroksitolueeni, antioksidantti. Käytetään ruokateollisuudessa säilöntäaineena, tarkka käyttötarkoitus kosmetiikassa ei ole minulla tiedossa.

Citric Acid

Sitruunahappo. Käytetään saippuoissa kelatoimaan veden metalleja, jolloin vaahtoa muodostuu helpommin ja puhdistavat aineet toimivat paremmin.

Disodium EDTA

Dinatriumedetaatti. Sama käyttötarkoitus kuin sitruunahapolla.

Benzophenone-4

Sulisobentsoni. Suojaa ihoa ultraviolettisäteilyltä (miksi sitä on suihkusaippuassa?).

Sodium Benzoate

Natriumbentsoaatti. Säilöntäaine. (Joutuessaan tekemisiin
askorbiinihapon kanssa saattaa muodostaa bentseeniä, joka on karsinogeeni.)

Alpha-Isomethyl Ionone

Hajuste.^{(2, 3}

Benzyl Salicylate

Bentsyylisalisylaatti. Mahdollisesti joko UV-säteilyä absorboiva aine tai hajusteiden liuotin.

Butylphenyl Methylpropional

2-(4-tert-butyylibentsyyli)propionaldehydi. Hajua tai makua peittävä aine. Olettaisin, että käytetään peittämään jonkin muun ainesosan ominaishajua.

Coumarin

Kumariini. Hajua tai makua peittävä aine. Käytetään myös rotanmyrkkynä, ei kuitenkaan ole ihmiselle myrkyllinen näin pienissä määrin.

Hexyl Cinnamal

Hajuste.

Limonene

Eräs hiilivety. Haisee voimakkaasti appelsiinille, jonka takia sitä käytetään hajusteena kosmetiikkatuotteissa.

Linalool

Linaloli. Käytetään kosmetiikkateollisuudessa hajusteena. Voidaan käyttää myös mm. hyönteismyrkkynä.

CI 16255

Väriaine.

CI 42053

Väriaine.

Body Shop Almond Shower Gel

Aqua

Vesi.

Sodium Laureth Sulfate

ks. edellä. (tarkoitan tällä nyt ja jatkossa edellistä tuotetta)

Glycerin

ks. edellä.

Cocamidopropyl Betaine

ks. edellä.

Cocamide DEA

Cocamide diethanolamine. Vastaava kuin Cocamide MEA (ks. edellä), mutta tuotetaan yhdistämällä kookosrasvoja eri aineeseen kuin MEA:ssa.

Coco-Glucoside

ks. edellä.

PEG-40 Hydrogenated Castor Oil

Hydrattu risiiniöljy. Käytetään lähinnä liukasteena sekä pintakäsittelyaineena.⁽⁴ En ole aivan varma mihin tätä tarvitaan suihkusaippuassa.

Phenoxyethanol

2-fenoksietanoli. Liuotin, jolla on myös antibakteerisia ominaisuuksia. Kemianteollisuus käyttää sitä moneen tarkoitukseen. Luulen, että tässä sen tarkoitus on poistaa likaa iholta.

Parfum

Hajuste.

Sodium Benzoate

ks. edellä.

Citric Acid

ks. edellä.

Hexyl Cinnamal

Hajuste.

Linalool

ks. edellä.

Benzephenone-4

ks. edellä.

Prunus Amygdalus Dulcis Extract

ks. edellä.

Butylphenyl Methylpropional

ks. edellä.

Disodium EDTA

ks. edellä.

Limonene

ks. edellä.

Coumarin

ks. edellä.

CI 15985

Väriaine (auringonlaskun keltainen).

CI 17200

Väriaine.

CI 42053

Väriaine.

Urtekram Aloe Vera Shower Gel

Aqua

Vesi.

Aloe Barbadensis Gel

Aloe Vera -geeliä. Käyttötarkoitus tuntematon.

Cocamidopropyl Betaine

Ks. edellä.

Sodium Coco-sulfate

Oletan, että tämän suomenkielinen nimi on natriumkookossulfaatti. Sen alkuperä on kookospähkinät ja sitä käytetään puhdistavana aineena, kuten natriumlauryylieetterisulfaattia, mutta on ilmeisesti turvallisempi ja luonnonmukaisempi vaihtoehto.⁽⁵

Glycerin

Ks. edellä.

Coco Glucoside

Glukosidi on glukoosista johdettu glykosidi. En ymmärrä mitä tämä aine tarkkaan ottaen on (veikkaan, että kookossokerin (jos sellaista on) johdannainen), mutta sitä käytetään vaahtoavana aineena.

Citric Acid

Ks. edellä.

Melissa Officinalis Extract

Sitruunamelissauute. Käytetään tässä hajusteena.

Mentha Piperita Extract

Piparminttu-uute. Käytetään tässä hajusteena.

Citrus Aurantium Dulcis Oil

Appelsiinista tai sen kuoresta uutettua öljyä. Käytetään tässä hajusteena.

Geraniol

Kasveissa esiintyvä yhdiste. Käytetään sekä hajusteena että “ihoa piristävänä aineena”.

Linalool

Ks. edellä.

Limonene

Ks. edellä.

Lähteet

Olen käyttänyt tiedonhankintaan pääasiassa englannin- ja suomenkielistä Wikipediaa, sekä ainesosien nimien suomentamiseen Euroopan komission INCI-listaa. Olen käyttänyt INCI-listaa myös joidenkin ainesosien käyttötarkoitusta selvittäessä.

Tiettyjen ainesosien kohdalla lähteinä olen käyttänyt myös seuraavia www-sivuja:

1. http://en.mimi.hu/beauty/lanolin_alcohol.html
2. http://www.cosmeticsdatabase.com/ingredient.php?ingred06=700295
3. http://www.cosmeticsinfo.org/ingredient_details.php?ingredient_id=1788
4. http://www.realself.com/ingredient/peg-40-hydrogenated-castor-oil
5. http://www.mnn.com/lifestyle/health/stories/safe-shampoo

Ongelma Avainlippu-merkissä on se, että se ei ota mitään kantaa raaka-aineiden kotimaisuuteen. Jos riittävän suuri osaa tuotteen valmistuskustannuksista syntyy Suomessa, raaka-aineet voivat olla kokonaan jostain muualta, ja tuote on silti oikeutettu Avainlippuun. Lähinnä se siis kuvaakin sitä, missä tuote on valmistettu, eikä se itse asiassa muuta väitäkään tekevänsä.

Tästä huolestuneena tiedustelin asiaa Ingmanilta, ja pienen tivaamisen jälkeen sain asiallisen vastauksenkin.

Syy Hyvää Suomesta -merkin poistumiseen on heidän mukaansa se, että suomalaista maitoa ei aina riitä raaka-aineeksi, joten välillä joudutaan turvautumaan ruotsalaiseen maitoon. Pääasiassa he kuitenkin käyttävät aina suomalaista maitoa sikäli kun sitä on saatavilla.

Jotain tällaista ounastelinkin, mutta en oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.

Kuten olen aiemmin todennut, minulle on tärkeää että eläinperäisissä tuotteissa käytetään kotimaisia eläimiä, koska siten minulla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa näiden eläinten kohteluun. Toisaalta minulla ei ole mitään käsitystä tuotantoeläinten hyvinvoinnista Ruotsissa, ehkä niillä on siellä paremmat olot kuin täällä?

Kai niitä on sitten edelleen soveliasta ostaa, mutta harmittaa vähän kun tällä tavalla heitetään kapuloita eettisen valinnan rattaisiin.

Mors grisar

Asiaa sivuten olen todennut, että leikkeleiden kanssa pitää olla myös tarkkana. Ainakin HK harrastaa sellaista, että välillä paketissa on Hyvää Suomesta -merkki ja välillä ei. Ilmeisesti siis possutkin ovat välillä suomalaisia ja välillä jostain muualta. Siipikarja varsinkin on aika usein ulkomaista.

Niiden kanssa aion kuitenkin olla tiukkana ja jätän sellaiset paketit kauppaan josta merkkiä ei löydy. Vaikka PETAn taannoin julkaisema video kertoi karua kieltään lihatuotantoeläinten kohtelusta Suomessa, uskon että suomalainen on silti parempi valinta. Varsinkin jos eläin joudutaan kuljettamaan elävänä ulkomailta.

(puhutaan lihansyönnin eettisyydestä joskus toiste)

Kingfisher-hammastahnojen hinta on noussut Ruohonjuuressa sen verran, että ne maksavat jo yli 9 euroa. Tämä on niin hurja hinta hammastahnasta, että oli pakko kysellä miksi hintaa on nostettu. Ruohonjuuresta vastattiin, että

Kingfisherin maahantuoja Makrobios on nostanut Kingfisher-hammastahnojen tukkuhintoja kahteen kertaan huhtikuun 2008 jälkeen, joten myös me olemme joutuneet näin menettelemään. Maahantuoja on perustellut hinnannostojaan tavarantoimittajansa hinnannostolla sekä kuljetus yms. logististen kustannusten jyrkällä nousulla (polttoaineen hinta yms.)

Ihmetyttää kyllä, että kuinka monien käsien kautta hammastahnat kulkevat, jotta niiden hinta kasvaa noin suureksi. Punnitse & Säästä -ketju tuo hammastahnat itse maahan, ja siellä saman kokoinen tuubi maksaa edelleen 3,95 euroa.

RDA

Kun aikoinaan kysyin hammaslääkäriltä mielipidettä Urtekramin hammastahnasta, hän ei sanonut siitä juuta eikä jaata, mutta mietti ääneen mikä mahtaa olla tahnan hankausarvo. En silloin ajatellut sitä sen kummemmin, mutta jokin aika sitten törmäsin termiin nimeltä RDA.

RDA on lyhenne sanoista Relative Dentin Abrasivity tai Radioactive Dentin Abrasivity. Lyhyesti selitettynä se on luku, joka kertoo kuinka paljon hammastahna kuluttaa hampaita. Yotuelin esitteen mukaan sen pitäisi kuulemma olla alle 100, toisten lähteiden mukaan taas korkeintaan 200.

Eli juuri tämä oli se asia mietitytti hammaslääkäriä, ja nyt se alkoi mietityttämään minuakin. Siksi kysyin asiaa sekä Kingfisheriltä että Urtekramilta.

Urtekramilta vastattiin, että heidän hammastahnansa RDA on noin 50. Kingfisherin (äärimmäisen ystävällinen) asiakaspalvelu osasi pienen selvittelyn jälkeen kertoa vain sen, että juuri sitä asiaa he eivät ole hammastahnoistaan tutkineet. Luulen kuitenkin, että siinäkin RDA on korkeintaan 50, koska Urtekramin tahna tuntuu paljon karkeammalta ja kummassakin tahnassa on samankaltaisia aineksia.

Eli voin jatkaa ko. ekotahnojen käyttöä hyvillä mielin ilman pelkoa siitä, että kohta on vain juuret jäljellä.

Kiitos tyhjentävästä vastauksesta. Vielä jäi kuitenkin vähän epäselväksi, että voinko kierrättää pakastepussit, jotka ovat HD-polyeteeniä (PE-HD, 02)? Entä voiko tuorekelmua, joka on polyeteeniä (PE) kierrättää? Lisäksi, voiko tuosta muovin numeromerkinnästä päätellä sen, että soveltuuko muovi kierrätykseen?

Meidän taloudessa nimittäin menee melko paljon pakastepusseja ja tuorekelmua, kun leipää pakastetaan ja pilkottuja vihanneksia ja salaattia säästetään seuraaville päiville. Joka kerta ei oteta uutta pussia ja kelmua, mutta olen silti yrittänyt keksiä tuohon jonkin ratkaisun joka ei toisaalta nostaisi tiskimäärää kovin paljon. Vielä ei ole tullut mitään sopivaa mieleen. Niin, vielä kun tässä nykyisessä taloyhtiössä ei lajitella energiajaetta/jätettä erikseen, eli kaikki muovi menee sekajätteeseen.

Yhtä kaikki, vastaukseksi sain: 

Muovin numeromerkinnästä ja kirjainkoodista voi päätellä millä tavoin muovituotetta voi kierrättää. Kaikki muovikassit ovat polyeteeniä eli PE-HD:tä (02) tai PE-LD:tä (04). Mainitsemanne pakastepussit ja tuorekelmukin on siis samaa muovia kuin muovikassit, eli periaatteessa vastaus on kyllä eli nämä voisi kierrättää muovikassien kanssa. Emme kuitenkaan voi mennä takuuseen, että kaikki pakastepussit ovat samaa muovia, joten laadun varmentamiseksi olemme tehneet selkeän lajitteluohjeen: muovikassien keräykseen vain muovikassit. Tämä on erityisen tärkeää, sillä varsinkin elintarvikemuoveissa on usein käytetty monia eri muovilaatuja, joten mikäli sellaista muovia päätyisi muovikassien keräykseen, olisi vaarana, että keräyserän laatu menisi pilalle. Näin ollen pidämme lajitteluohjeen selkeänä, jolloin lajittelukin onnistuu paremmin.

Energiajakeeseen voi lajitella kaikki muut muovit paitsi PVC:n, jonka numero on 03.

Eli tuon perusteella uskaltanen laittaa Pirkan pakastepussit ja tuorekelmut kierrätettävien muovipussien joukkoon. Pitää kuitenkin vielä Keskolta varmuuden vuoksi kysyä, että onhan heidän muovinsa varmasti riittävän puhdasta kierrätettäväksi. Olisi kurja jälkeenpäin kuulla, että siinä onkin jotain sellaista miksi sitä ei voi kierrättää ja että olisin pilannut niillä useammankin muovipussikuorman.

Muita muoveja en kuitenkaan ala omin päin kierrättämään, vaikka ne olisivatkin oikeanlaista tyyppiä, ennen kuin joku auktoriteetti sanoo että se on ok.

(Huomatkaa oikein kirjoitetut yhdyssanat)

Muovikassien keräyspisteet on tarkoitettu muovikasseilla ja -pusseille sekä jätesäkeille. Näin ollen esimerkiksi ruokakauppojen vihannes- ja hedelmäosastojen hedelmäpussit voi keräykseen laittaa (hintatarra ei haittaa) mutta ei elintarvikepusseja. Myöskään muita muovituotteita (rasiat, purkit, putkilot ym) ei keräykseen voi laittaa. 

Elintarvikepussit (leipä-, pulla-, makaroni- ym pussit) sekä pakkausmateriaalina käytetyt muovit ovat rakenteeltaan erilaisia kuin muovikassit, jonka johdosta niitä ei voi laittaa muovikassien kierrätyspisteeseen. Elintarvikepusseissa on eri kerroksia sekä niissä käytetään erilaisia valmistusaineita kuin muovikasseissa. Muovi on kierrätysmateriaalina aika arka materiaali eli eri muovilaatujen sekoittaminen keskenään on uusiokäytön kannalta haasteellista.

Pääsääntönä voi käyttää, että kierrätykseen voi laittaa kaikki muovikassit ja -pussit, joissa on kahvat, poikkeuksena siis jätesäkit.

Melkein kaikki muovit (paitsi PVC-muovit) voi kierrättää energiajakeen joukossa. Esimerkiksi lähes tulkoon kaikki elintarvikkeiden pakkaamiseen käytetyt muovipakkaukset ja -pussit sopivat energiajakeen joukkoon. Muovin hyödyntäminen energiajakeena on parempi vaihtoehto kuin sekäjätteenä, sillä silloin muovi ei päädy kaatopaikalle vaan energiaksi teollisuudelle. Energiajae keräysastian voi hankkia paikkakunnasta riippuen esimerkiksi omaan taloyhtiöön, jolloin taloyhtiön jätemaksut voivat jopa alentua. 

Eli hartaasti keräämäni leipäpussit pitää vielä varastoida, mutta nurkissa pyörivät hedelmä- ja pakastepussit voi viedä keräykseen. Mukava tietää.

Kiitokset siis Chiralle vastauksesta.