Arkisto kategorialle ‘Lyhyesti’

Olin kirjoittamassa, että nyt olisi taas kestohedelmäpusseja saatavilla valikoiduista K-ryhmän kaupoista ja että pitäkää kiirettä ennen kuin ne loppuvat. Aloin kuitenkin tutkimaan, että onko tästä tempauksesta mitään tiedotetta ja näyttää siltä, että pusseja on jatkossa tarkoitus olla koko ajan saatavilla. Hyvä juttu.

Pussit ovat Suomen Punaisen Ristin ekologisia hedelmä- ja vihannespusseja, ja niiden kappalehinta näkyy liikkuvan kaupasta riippuen parin euron kummallakin puolen. Tähän asti ne ovat kestäneet käyttöä hyvin, tosin hintalappuja varten olen joutunut askartelemaan paperista tai kartongista pienen kiristysnauhaan kiinnitettävän läpyskän, koska tarrat eivät pysy pussin kyljessä kovin hyvin.

Kestohedelmäpussien puolesta puhuvalla Facebook-ryhmällä on tätä kirjoittaessa vasta tuhatkunta fania, eikä kovin monella ruokakaupassa asioivalla näytä kestopusseja olevan, mutta ehkäpä tämäkin aate saa jossain vaiheessa tuulta purjeisiinsa. Luonnon säästämisen lisäksi pussien kestävyydestä on kuitenkin myös käytännön hyötyä, kun ei tarvitse pelätä että puolitoista kiloa appelsiineja karkaa pussin pohjan läpi kaupan lattialle pyörimään.

Ehkäpä S-ryhmää suosivat voisivat ehdottaa Keskon mallia myös sinne päin?

Lähikauppaan tuli viimein Pirkan Reilun kaupan suklaajäätelöä, joten pitihän sitä maistaa.

Pakko sanoa, että ei ollut kyllä hintansa väärti. Suklaata oli juuri sen verran sekoitettu joukkoon, että jäätelöä voi sanoa suklaiseksi, mutta minun makuuni suklaa maistui aivan liian vähän.

Eniten jäi kuitenkin harmittamaan eräs toinen seikka:

Jäätelön ainesosaluettelo on seuraavanlainen: Vesi, kerma, sokeri, rasvaton maitojauhe, suklaa 5 % [sokeri, kaakaomassa, kasvirasva, kaakaovoi, emulgointiaineet (E322 soijalesitiini, E476), aromi (vaniliini)], kaakaojauhe, herajauhe, voi, stabilointiaineet (E410, E412, E407), emulgointiaineet (E471).

Listalla mainituista aineista Reilun kaupan raaka-aineita ovat sokeri ja kaakaojauhe.

Itse koen, että jäätelön pääraaka-aine olisi tuo suklaa, joten odotin että se ainakin olisi ollut Reilun kaupan tavaraa, mutta ei. Ilmeisesti Reilun kaupan merkin saamiseksi ei ole kovin tiukkoja kriteerejä raaka-aineiden määrän suhteen. Tai sitten tuossa on vain suhteettoman paljon sokeria.

Oli miten oli, niin vähän tässä jäi huijattu olo.

Bilteman kuvastossa (Kevät ja kesä 2010) mainostetaan edullisia, biohajoavia koirankakkapusseja. Hinnan puolesta (1,19 euroa/50 kpl) nämä olisivat paljon halvempia kuin kaupassa myytävät varsinaiset biojätepussit, joten ostin testimielessä yhden paketin.

Kotona parempi puoliskoni huomasi, että pakkauksessa lukeekin “ympäristöystävällinen” ilman mitään mainintaa biohajoavuudesta. Koska pussit myös tuntuvat ja näyttävät normaalilta muovilta, päätimme varmistaa asian Biltemalta. He vastasivat, että kuvastossa on virhe ja pussit eivät olekaan biohajoavia. Kyseisiä pusseja ei siis, harmi kyllä, saa laittaa biojätteiden joukkoon.

Epäselväksi vielä jäi, että mikä pusseista sitten tekee ympäristöystävällisiä. Ilmeisesti se, että kakat eivät jää tienposkeen siltä kymmenykseltä koiranulkoiluttajia, jotka kakkapusseja oikeasti käyttävät…

Jos joku ei ole vielä kyseistä dokumenttia nähnyt, Katastrofin aineksia on ainakin toistaiseksi oli hetken aikaa katsottavissa YLE Areenalla (nyt se on jo valitettavasti poistunut).

Itse olin hieman pettynyt dokumentin tietosisältöön, mutta muutoin se oli oikein viihdyttävä ja mielenkiintoinen.

Aamulehti (23.11.2008) kertoi, että viime satokaudella käytettiin bioenergian tuotantoon 100 miljoonaa tonnia viljaa, mikä vastaa 650 miljoonan ihmisen vuotuista viljan kulutusta. Onneksi maailmassa ei ole nälänhätää, koska muutenhan tuo vaikuttaisi silkalta tuhlaukselta.

Tällä menolla viljantuotannon tärkeysjärjestys näyttäisi kuitenkin siis olevan:

1. Lehmät
2. Peltilehmät
3. Ihmiset

Mikäköhän ihme siinä on, että aina kun teollisuus on ottavinaan osaa ympäristönsuojeluun, se kykenee jotenkin löytämään tavan tehdä asiat väärin? Aiemmassa kirjoituksessani annoin linkin Time-lehden artikkeliin biopolttoaineista, joka oikeasti kannattaa lukea.

Sitä sähköautoa odotellessa…

Ilmankos-projektin puitteissa on Tampereella tiedossa mielenkiintoisen kuuloisia luentoja, joiden teemana on ilmasto ja arki. Sarjan ensimmäinen luento pidetään jo ensi viikolla 28. päivä tiistaina, mutta 12. marraskuuta on tiedossa ensimmäinen, jossa — ainakin kuvauksen mukaan — saattaisi olla tiedossa ihan konkreettisia neuvoja, miten tavallinen ihminen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Kaikki luennot pidetään vanhan kirjastotalon musiikkisalissa. Pitänee poiketa jos sattuu olemaan aikaa.

Bongasin eilen Lidlin mainoksessa, että he myyvät oman Fairglobe-merkkinsä alaisia Reilun kaupan tuotteita. Näitä on tiettävästi ollut myynnissä jo puolentoista vuoden verran, mutta sen verran harvoin tulee asioitua Lidlissä, ettei ole aikaisemmin sattunut silmään.

On sinänsä huvittavaa, että yritys, jota on parjattu työntekijöiden huonosta kohtelusta myy tuotteita, joiden päämääränä on mm. parantaa työntekijöiden olosuhteita muualla maailmassa.

Ironiasta huolimatta heidän Reilun kaupan suklaansa kieltämättä houkuttelee. Alle 18 euron kilohinnalla se on paljon edullisempaa kuin useimmissa muissa paikoissa, joissa sen kilohinta lähtee yleensä 25 eurosta. Saatan joku päivä ostaakin.

Keskon kuluttajapalvelu kertoo, että

Pirkka-pakastuspussien (1 – 5 l), Pirkka vahvojen pakastuspussien (2 – 3 l) sekä Pirkka-tuorekelmun materiaali on polyeteeni PE. Muovit ovat siis kierrätyskelpoisia.

Hyvä juttu.

Ostin jo alkuvuodesta — ennen kuin olin ehtinyt kokeilla muita Ole hyvän tuotteita — pullon Ole hyvän aloe vera shampoota, samalla kun ostin muitakin ekotuotteita. Olisin ottanut sen jo aiemmin käyttööni, mutta Urban Culturen shampoot (“tested only on party animals”) ovat yllättävän riittoisia.

Näin ei valitettavasti ole Ole hyvän shampoon kohdalla, eli sillä on tarkalleen sama vaiva kuin kokeilemillani Ole hyvän vartaloshampoilla. Oikeastaan vielä pahemmin, sillä tuntuu että shampoolla ei missään vaiheessa saa pestyä päänahkaa kunnolla, vaan kaikki shampoo häviää jonnekin matkalla hiusten läpi (jotka nyt parturikäynnin jälkeen ovat peräti 2-3 sentin mittaisia).

Pettymyksestä pettymykseen matkani käy.

Viime kirjoituksesta on pitkä aika, kiitos hitaan kirjoitustyylini ja vähäisen vapaa-aikani, joka ei ole hyvä yhdistelmä tekstin tuottamisen kannalta. Yritän taas raportoida ahkerammin, ettei jompi kumpi teistä luule, että olen luopunut koko hommasta.

Mutta asiaan.

Sain haltuuni lappusen, jolla sain ostettua tölkin luomucolaa Ruohonjuuresta normaalia halvempaan hintaan. Samaa juomaa olen nähnyt myös Citymarketeissa, joten mitään eksoottista herkkua tämä ei ole.

En erota Pepsiä ja Coca-Colaa toisistaan, mutta tämän kohdalla huomasin kyllä eron. Cola oli aika vetisen makuista, ja siitä tuntui puuttuvan se jokin (varmaan lisäaineet). Ei siis tehnyt vaikutusta, vaan enpä ole koskaan ollutkaan limonadien suurkuluttaja.

(Noin tunnin kuluttua tölkin juomisesta oli muuten vatsa melkoisen kipeä, en tiedä johtuiko juomasta. Saattoi se siis jonkinlaisen vaikutuksen tehdä…)