Arkisto kategorialle ‘Sekalaista’

Siwasta tarttui mukaan uusi Me-lehti (8/2008). Siinä mainittiin, että kauppojen pullonpalautusautomaattien viereen on tullut muovipussien kierrätyspisteitä. Suomen muoviteollisuus & co ovat tehneet aiheesta sivustonkin, www.muovikassikiertoon.fi.

Sivuilla listattuja kierrätyspisteitä ei ole vielä kovin paljon, useimmissa kaupungeissa näyttäisi olevan vain yksi tai kaksi. Siinä siis syy yksi syy, miksi en ollut vielä tiennyt siitä.

Kyyninen voisi ajatella, että muoviteollisuudella on pelko siitä, että ihmiset alkavat vähentää muovipussien käyttöä sen saaman huonon maineen takia. Nyt jos ihmiset saadaan vakuuttumaan siitä, että kaupasta voi ottaa muovipussin ja silti olla ympäristötietoinen, kysynnän laskua saadaan ehkä hidastettua (mikäli se edes on ollut laskussa, en tiedä). Yritykset tekevät harvoin sellaisia asioita, joista ei koidu niille voittoa.

Muovipussi on kuitenkin verrattomasti parempi kierrättää kuin heittää roskiin, joten kaiken kaikkiaan tämä on hyvä asia. Tosin heti kun kierrätetystä muovipussista valmistetaan jotain sellaista kulutustavaraa mitä ei voida kierrättää edelleen, muovipussi päätyy kaatopaikalle, mutta toisessa muodossa. Muovijätteen määrä siis lisääntyy vääjäämättä, mutta kierrättämällä muovikassijätteen määrä vähenee.

Kuva: D’Arcy Norman

Sivuilla kerrotaan:

Muovikasseissa uusiomateriaalin osuus on yleensä noin 60 %, mutta Suominen on valmistanut jopa 80-100 % uusiomateriaalista valmistettuja kasseja. Jätesäkeissä uusion osuus on yleensä noin 98 %, koska noin 2 % tulee säkissä käytettävästä mustasta pigmentistä.

Eli jos ostaa säännöllisesti muovikasseja ja normaalisti heittää ne roskiin, kierrätyksellä voisi vähentää omaa muovipussien kulutusta 60 prosentilla.

Nyt kun joku vielä kertoisi, että mihin ne kaatopaikkajätteet sitten voisi laittaa jos ei muovipussiin?

Katsoin jokin aika sitten The Corporation -dokumentin. Siinä tarkastellaan miten nykyajan yritykset toimivat ja minkälainen vaikutus niillä on ihmisten elämään. Dokumentissa paneudutaan lähinnä amerikkalaisiin yrityksiin, mutta erittäin mielenkiintoista katseltavaa ja kuunneltavaa yhtä kaikki. Itse suhtaudun tämän kaltaisiin dokumentteihin aina tietyllä varauksella, mutta kovin vakuuttavasti tekijät maalaavat suuryrityksistä kuvan mistään piittaamattomina psykopaatteina.

Joitakin mieleen jääneitä yksityiskohtia:

• Fox News erotti Steve Wilsonin ja Jane Akren, koska nämä eivät suostuneet vääristelemään erään raporttinsa tuloksia. He haastoivat Foxin oikeuteen, mutta tuomari hylkäsi syytteet, koska "uutisissa valehtelu ei ole laitonta"
• Amerikkalainen Bechtel (yhdessä parin muun yrityksen kanssa) sai haltuunsa Boliviassa sijaitsevan Cochabamba-kaupungin vedenjakelun, ja päätti että myös sadevesi kuuluu heille, eikä maan asukkailla ole oikeutta kerätä sitä. (Tämän paikkansapitävyys on tosin epäselvää.)
• Dominikaanisessa tasavallassa Niken tehdastyöläisest saavat 7 senttiä jokaisesta tekemästään Niken paidasta, eli 0,3 % niiden myyntihinnasta.
• IBM myi toisen maailmansodan aikana tietokoneita natseille ja lähetti teknikkojaan keskitysleireille huoltamaan niitä.
• Monet amerikkalaiset yritykset käyvät aktiivisesti kauppaa sellaisten maiden ja ryhmittymien kanssa, jotka on luokiteltu Yhdysvaltojen vihollisiksi.

Dokumentin voi ladata ilmaiseksi ja laillisesti torrenttina (lisätietoa julkaisusta) tai katsoa YouTubessa. Dokumentilla on myös www-sivut, joilta löytyy lisätietoa ja dokumenttiin liittyvää lisämateriaalia.

En ole vieläkään ehtinyt kunnolla tutkia luomutuotannon etuja ja haittoja, mutta eteeni sattui pari artikkelia, jotka tuovat esiin joitakin seikkoja, joita en ollut aiemmin tullut ajatelleeksi.

Viljelmien hyvinvointi

Ensimmäinen artikkeli on The New York Timesin verkkolehdessä ilmestynyt Unhappy Meals, jonka on kirjoittanut Michael Pollan (hänen kirjansa Omnivore’s Dilemma on lukulistallani).

Artikkeli ei ole varsinaisesti luomutuotannosta, vaan lähinnä kertoo miten Pollanin mielestä ihmisen pitäisi syödä voidakseen mahdollisimman hyvin. (Oikea tapa voidaan tiivistää kahteen sanaan: syö ruokaa. Mitä se taas tarkoittaa ja miksi se on nykyaikana niin vaikeaa selviää lukemalla tämä erittäin mielenkiintoinen artikkeli.) Mutta hän tuo esille joitakin asioita, jotka lisäävät luomun mielekkyyttä ainakin minun silmissäni. Kannattaa muuten huomata, että teksti kertoo pääasiassa Yhdysvaltain tilanteesta, ei koko maailman. Mutta kuitenkin.

Pollan kirjoittaa, että koska ihminen yleisesti ja ruokateollisuus erityisesti ovat ajan myötä jalostaneet lajikkeita suosimalla jotain tiettyjä ominaisuuksia, kuten parempi säilyvyys, suurempi sato ja kevyempi hampaille, niistä on sivutuotteena tullut kemialtaan yksinkertaisempia ja ravintoarvoltaan köyhempiä. Toisin sanoen, teollisuus on poistanut ruoasta niissä aiemmin luontaisesti olleet ravintoaineet ja nyt lisää niitä jälkeenpäin ruokajalosteisiin, kuten esimerkiksi laittamalla vitamiineja aamiaismuroihin.

Myös kemiallisten lannotteiden käyttö ja saman lajikkeen viljely vuodesta toiseen on köyhdyttänyt maata, joka on Pollanin mukaan johtanut omalta osaltaan lajikkeiden ravintosisällön yksinkertaistumiseen.

Nämä kaksi asiaa ovat sellaiset, jotka jäivät mieleen luomuviljelyn puolestapuhujina. Luomuviljelyssähän käsittääkseni pyritään lajien monimuotoisuuteen ja luonnollisuuteen sekä vuoroviljelyyn, jolloin samalla pellolla ei viljellä peräkkäisinä satokausina samaa lajiketta.

Kuten olen sanonut, en ole erityisen paljon etsinyt tietoa luomusta, mutta en ole aiemmin kuullut näitä perusteluja. Useimmin näkemäni argumentit ovat olleet, että luomuruoka maistuu paremmalta, siinä on vähemmän kemikaaleja ja että järvet eivät rehevöidy niin paljon. Ehkäpä Suomessa asiat ovat paremmin kuin mitä artikkelissa kuvataan, ja “normaalisti” viljellyllä ja luomuviljellyllä ruoalla ei ole niin huomattavaa eroa kuin muissa maissa?

Sivuhuomatuksena: Artikkelissa mainitaan, että muinoin ihminen käytti ravinnokseen 80 000 eri lajiketta, joista 3 000 oli yleisessä käytössä. Tänä päivänä kaksi kolmasosaa (yhdysvaltalaisten) ihmisten syömistä kaloreista on peräisin neljästä eri lajikkeesta: maissista, soijapavuista, vehnästä ja riisistä.

Melkoinen muutos.

Viljelijöiden hyvinvointi

Yhteishyvä-lehden numerossa 5/2008 kerrottiin luomupuuvillan viljelystä Intiassa. Kun artikkelin mukaan Amarsingh Malsingh siirtyi viljelemään luomupuuvillaa, muutoin karut pellot ovat alkaneet voimaan paremmin. Sen seurauksena myös itse puuvilla kasvaa elinvoimaisemmin.

Amarsinghille maksetaan luomupuuvillan viljelystä 20 % enemmän kuin tavallisesta puuvillasta, jonka lisäksi sen viljely tulee halvemmaksi. Aiemmin hän joutui ottamaan kovakorkoisia lainoja ostaakseen lannotteita ja kemiallisia torjunta-aineita, mutta luomuviljelyssä niitä ei enää tarvita. Torjunta-aineet aiheuttivat Amarsinghille monenlaisia terveydellisiä haittoja, joten luomuviljelyn ansiosta pellon ja puuvillan lisäksi myös hän voi paremmin, ja parempien ansioiden johdosta niin myös koko perhe.

Melkoista suitsutusta luomun puolesta.

Artikkeli kuitenkin toi hyvin esille erään seikan: oli luomutuotannon edut Suomessa mitkä hyvänsä, vaikuttaa siltä, että ne ovat erittäin merkittäviä köyhemmissä maissa. Ulkomaisia luomutuotteita ostamalla ei siis saa ainoastaan vähemmän kemikaaleja lautaselle, vaan sillä voi myös parantaa ihmisten hyvinvointia samalla tavalla kuin Reilun kaupan tuotteita ostamalla.

Monet niistä yrityksistä jotka ostavat luomutuottajien sadon pyrkivät myös Reilun kaupan tapaiseen eettisyyteen (ei lapsityövoimaa, työntekijöiden hyvät olot) ja reilun hinnan maksamiseen, joten parhaimmassa tapauksessa siinä yhdistyvät kummankin hyvät puolet.

Yhteenvetona

Näiden kahden artikkelin perusteella yritän jatkossa suosia ulkomaisten tuotteiden osalta enemmän luomua. Monet luomutuotteista ovat valitettavasti kirpaisevan kalliita, mutta eivät kaikki. Toivon, että se pieni panostus mitä raaskin luomun suuntaan tehdä edes vähän parantaa asioita jossain päin maailmaa.

Valokuvat: editorgirl: Corn field, TeeBeeWee: Hamburger and French Fries, asifthebes: Cotton Flower

Urtekramin suihkugeeli loppui, ja niin loppui Urtekramin hammastahnakin. Olin ehtinyt käyttää sitä jo toisenkin tuubin, mutta nyt päädyin ostamaan Kingfisherin minttuhammastahnaa (fluoripitoista). 100 ml:n tuubi maksaa 3,95 euroa Punnitse & Säästä -liikkeessä, eli ei itse asiassa kovin paljon kalliimpaa kuin Sensodynen tahnat joita aiemmin käytin.

Kun aiemmin valitin, että Ole Hyvän vartaloshampoo ei vaahtoa, niin Kingfisherin hammastahna vaahtoaa niin paljon että pelottaa. Mikään aiemmin käyttämäni hammastahna ei ole vaahdonnut näin paljon. Eli tämän hammastahnan kanssa ei ainakaan pääse tulemaan sellaista tunnetta, että tahna haihtuisi jonnekin pesun aikana ja päätyisi pesemään pelkällä vedellä.

Tahnapaketissa on British Dental Health Foundationin merkki, joka Kingfisherin nettisivujen mukaan on merkki siitä, että tahna on oikeasti hyvä ja toimiva, vaikka ekotahnaa onkin. Samaisilla nettisivuilla mainitaan myös, että tahnassa on natriumlauryylisulfaattia (sodium lauryl sulfate), koska vaikka siitä liikkuu monenlaisia huhuja, missään tutkimuksissa ei ole todettu siitä olevan haittaa ihmisille.

Mukavana yllätyksenä paketin kyljessä olevassa aineosaluettelossa on myös ilmoitettu, että mistä aine on peräisin ja mihin sitä käytetään:

Tuollaisen soisi olevan useammassakin tuotteessa.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo tahna, ja kestänee pidempään kuin Urtekramin. Kova vaahtoaminen vain jostain syystä epäilyttää, ja varmaan sen takia Urtekramin tahna tuntuu luonnonmukaisemmalta. Eli kun olen tähän asti vaahdonnut vaahtoamisen puolesta, nyt vaahtoa pitäisi olla vähemmän. Koskaan ei ole hyvin.

Tein pitkästä aikaa Ekotallaajan testin, jossa mitataan ekologinen jalanjälki. En muista mitä aiemmalla kerralla sain, mutta tällä hetkellä ekologinen jalanjälkeni on 4,4 globaalihehtaaria, eli elämäntapojeni ylläpitämiseen tarvittaisiin 2,4 maapalloa.

Yllätyin hieman sekä tuloksen pienuudesta että siitä, miten jalanjälki koostuu. Olisin odottanut, että liikenne luo aika suuren osan jalanjäljestä, mutta se jääkin suhteellisen pieneksi. Sen sijaan isoimmat siivut haukkaa ruoka ja kulutuksesta riippumaton osuus.

Mutta palastellaanpa asiaa hieman tarkemmin.

Asuminen (6 %)

Asumisesta puolet kuluu lämmitykseen ja puolet sähkönkulutukseen. Sähkönkulutusta lisää tietokoneen runsas käyttö, mutta toisaalta vähentää televisiovapaa ilmapiiri. Asun kerrostalossa, mikä on positiivista, mutta toisaalta talo ei ole kovin uusi ja huonelämpötilaa ei pidetä talvisin ihan niin pienellä kuin voisi.

Lisäksi sähköä kuluu myös veteen. Kun aiemmin kirjoitin, etten koe veden säästämistä niin hirveän tärkeänä, en ollenkaan tullut ajatelleeksi, että kulutan lämmintä vettä. Vesi ei lämpene itsekseen vaan sen lämmittämiseen kuluu sähköä, eli mitä enemmän kuluttaa lämmintä vettä, sitä enemmän kuluttaa sähköä. Jos käyttäisin vain kylmää vettä, vaikutukset jäisivät varmaan pääasiassa jäteveden aiheuttamiin ongelmiin.

Tässä saisi helpoiten kavennettua vaihtamalla norppasähköön, laittamalla tietokoneen komeroon ja lotraamalla vähemmän. Yritetään.

Liikkuminen (6 %)

Liikennepäästöistä noin puolet koostuu henkilöautoilusta ja toinen puoli julkisesta liikenteestä. Julkista liikennettä käytän melko harvoin, lähinnä siksi että säästän omalla autolla liikkuessa minulle tärkeää aikaa, jonka voin taas käyttää jotenkin muuten hyödyllisemmin.

Autoilu jää kuitenkin keskimäärin reilusti alle sataan kilometriin viikossa. En joudu työni puolesta käyttämään autoa, ja noin periaatteesta kaikki alle kahden kilometrin matkat kävellään/pyöräillään ilman harkintaa. Sitä pidemmät mietitään tapauskohtaisesti.

Käymme myös vain kerran viikossa autolla ostoksilla. Jos viikon aikana jokin ruoka loppuu, yritetään pärjätä lähikaupan tarjonnalla. Syynä tähän ei kuitenkaan ole pyrkimys autoilla mahdollisimman vähän, vaan isojen markettien stressaava ilmapiiri. Jos lähikaupan ruokatarjonta olisi kattavampi — erityisesti hedelmien osalta — ei supermarkettiin olisi asiaa lainkaan, ja olisin siksi paljon onnellisempi ihminen.

Lennän myös todella harvoin minnekään, ja hyvä niin. Tämän kesän Espanjan matkasta syntyvät päästöt eivät ole ihan pienet.

Ravinto (37 %)

Olin yllättynyt, että ravinnolla on näin suuri merkitys. Omalla kohdallani lihansyönti kasvattaa tätä, testin puitteissa todennäköisesti enemmän kuin todellisuudessa (ks. alla). Eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen rasittaa luontoa niin paljon, että ravinnon aiheuttamasta 1,6 globaalihehtaarin jalanjäljestä 91 % syntyy niistä. Jos siis ryhtyisin täysvegaaniksi, saisin pienennettyä ekologista jalanjälkeäni kolmanneksella (37 x 0,91 = 33,67).

Tiesin toki, että lihankasvatus rasittaa ympäristöä, mutta jotenkin rasituksen suuruus ei ole aiemmin konkretisoitunut minulle. (Suurin pohdinnan kohde tähän asti oli ollut se, että kaikki maailman ihmiset saataisiin kevyesti ruokittua sillä määrällä viljaa, mikä länsimaissa syötetään karjalle. Ja tietysti koko lihatalouden eettisyys noin muuten.)

Tavarat, palvelut ja harrastukset (15 %)

Tästä 30 % aiheutuu palveluista ja 70 % tavaroista, eli palveluita pitäisi käyttää enemmän ja tavaroita ostaa vähemmän. En ole yrittänyt lisätä palveluiden käyttöä, mutta olen miettinyt viime aikoina paljon tarkemmin, että tarvitsenko jotain tavaraa. Usein päädyn siihen, että en tarvitse. Yllättävän hyvin pärjää joko vanhalla tai ilman, ja siitä on ollut se mieluinen etu, että rahaa ei ole kulunut niin paljon, kuin jos olisi päätynyt senkin värkin ostamaan.

Kovasti myös puhuvat, kuinka tavaroita pitäisi enemmän ostaa yhteiseksi tai lainata. Minulle suurin este yhteisten tavaroiden käytölle on se, että kun kaikki ovat yhdessä vastuussa jostakin, kukaan ei ota vastuuta. Eli jos tavara ei ole herran oma, herraa ei kiinnosta pätkän vertaa miten herra sitä kohtelee. Siksi kaikki yleisessä käytössä olevat tavarat menevät niin nopeasti huonoksi: ei siksi että niitä käytettäisiin niin paljon, vaan siksi että niitä käytetään niin välinpitämättömästi. Siinä eräs ihmisluonnon kukkasista, jonka kanssa en välittäisi elää.

Joten jos laitan kerran rahaa tavaraan Y, niin aion kyllä pitää huolen siitä että kyseinen tavara pysyy hyvänä niin pitkään kuin mahdollista, enkä siksi mielelläni päästä muita sabotoimaan sitä tavoitetta. Kutsukaa itsekkääksi, mutta pidempään siitä on silloin iloa.

Muut (36 %)

Tämä on suomalaisuuden kiro. Eli tämä on kulutuksesta riippumaton osuus, joka tulee pelkästään siitä että asuu Suomessa ja on osallisena suomalaisessa yhteiskunnassa. Se koostuu rakentamisesta, puunjalostusteollisuudesta ja viljelemättömistä pelloista.

Yhteenveto

Testissä jäi harmittamaan se, että joihinkin kysymyksiin ei pysty antamaan oikeaa vastausta. Esimerkiksi lihan syömisessä on vaihtoehtoina:

• ei syö ollenkaan
• syö vain pari kertaa viikossa
• syö joka aterialla

Syön tällä hetkellä lihaa noin kerran päivässä, eli useammin kuin pari kertaa viikossa mutta en läheskään joka aterialla. Vuoden aikana on myös paljon päiviä, jolloin en syö lihaa lainkaan.

Kuten sanoin, lennän myös harvoin, tähän asti ehkä kerran viidessä vuodessa. Testissä lähimmät vaihtoehdot olivat, että ei lennä koskaan tai lentää alle kymmenen kertaa vuodessa, joka on jälleen aika iso haarukka. Tietysti olisin voinut valita, että en lennä koskaan, mutta eihän se olisi ollut rehellinen vastaus.

Ymmärrän, että tämän kaltaiset testit ovat vain suuntaa antavia, eikä niiltä voi odottaa kovin suurta tarkkuutta. Toisaalta jäi kuitenkin sellainen tunne, että ihan pienet elämäntapamuutokset eivät heiluta tulosta suuntaan eikä toiseen. Hain testissä erilaisia vaihtoehtoja, ja vasta kun suostuin muuttamaan viiden muun ihmisen kanssa alle 40 neliön kämppään, syömään pelkkää itse tuottamaani kasvisruokaa, kävelemään tai pyöräilemään joka paikkaan, luopumaan tietokoneen käytöstä ja muista harrastuksista ja korvaamaan ne metsässä käyskentelyllä, sekä luvattuani pyhästi käyttää vain lainatavaroita ja -vaatteita kalsareita myöten, sain tulokseksi 1,3 maapalloa.

Eli — mikäli testiin on luottamista — vaikuttaa siltä, että ihminen yksinään ei pysty muuttamaan elämäntapojaan riittävästi ilman (minun näkökulmastani) erittäin radikaaleja toimenpiteitä, joita on tässä yhteiskunnassa hankala toteuttaa ja ylläpitää. Sen sijaan koko yhteiskunnan olisi muututtava ja ryhdyttävä aktiivisesti tukemaan ekologisempaa elämistä, jotta yksittäisellä ihmisellä olisi mahdollisuuksia elää ylittämättä maapallon kestokykyä.

Sitä päivää odotellessa.

Viime aikoina on näkynyt paljon mainoksia vihreämmistä elektroniikkatuotteista. Ensin oli Nokian ekokännykkä, sitten Electroluxin ekoimuri ja nyt Fujitsu-Siemensin ekotietokone. Tämä kaikki on hyvää ja iloista, mutta kyynistä minua mietityttää hieman.

1. Kuinka paljon tuotteiden hinnoissa on "ekolisää"?
2. Valmistetaanko tuotteita aidosta ympäristön suojelun halusta, vai ainoastaan halusta rahastaa tämän hetkisellä ilmastonmuutosbuumilla?
3. Kuinka kauan vielä kestää, ennen kuin tuotteen ympäristöystävällisyys ei ole erikoisominaisuus, vaan ei-ympäristöystävälliset tuotteet ovat niitä poikkeavia?

Olen jotenkin tottunut siihen, että isot yritykset ovat vastuussa vain osakkeenomistajilleen, eivät ympäristölle. Näissäkin tuotteissa suurin ekologisuus näyttäisi olevan siinä, että ne on valmistettu enimmäkseen kierrätetyistä materiaaleista. Nokian kännykkä ei ole muuten kovin kummoinen, eli sen korvaa todennäköisesti pian uudella jos uusinta uutta haluaa. Electroluxin imuri säästää kymmenessä vuodessa saman verran sähköä kuin hehkulamppu kuluttaa vuodessa, mikä ei kuulosta kovin suurelta määrältä (vaikka lamppu olisikin koko ajan päällä). Fujitsu-Siemensin tietokone on sentään saanut ympäristömerkin, mikä tekee siitä minun silmissäni heti hieman vakavammin otettavan tuotteen.

Ehkä pitäisi kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että jotain positiivistakin tapahtuu tällä rintamalla. Pieniä askelia…

Vaihdoin tänään kännykkäliittymän laskutuksen suoraveloituksesta e-laskuun. En ollut aiemmin ottanut sen kohdalla e-laskua käyttööni, koska minusta oli mukavampaa kun (verrattain pieni) kännykkälaskuni hoiti itse itsensä ilman sen kummempia hyväksymisiä. Ainoa huono puoli siinä on ollut se, että jostain syystä Soneran on ollut pakko lähettää laskun yhteenveto paperilla kotiini.

Nyt kuitenkin huomasin, että myös e-laskun saa automaattiseen maksuun, eli halutessa tuon hyväksyntäruljanssin voi jättää väliin. Käytännössä en siis tule huomaamaan kovin suurta eroa, paitsi että tuo em. yhteenveto jää tulematta. Minun kännykkälaskuillani tämä muutos säästää ehkä yhden puun sadassa vuodessa, mutta on se vähäkin jotain.

Tällä hetkellä ei ole muita säännöllisiä laskuja joita voisin muuttaa e-laskuksi, mutta sitä mukaa kun niitä tulee aion ottaa niissäkin e-laskun käyttöön, sikäli kuin mahdollista.   

Törmäsin pari päivää sitten Tuotewikiin. Se on Dodo ry:n alkuun saattama ja ulkoasiainministeriön tukema Wikipedian kaltainen sivusto, joka kertoo itsestään seuraavaa:

Tuotewikin tavoitteena on kerätä yhteen mahdollisimman kattavat tiedot markkinoilla olevista tuotteista. Jokaisella tuotteella on oma sivunsa, jossa kerrotaan esimerkiksi mitä tuote sisältää, miten se on tuotettu, miten sitä säilytetään ja huolletaan, paljonko se yleensä maksaa, kuinka sitä käytetään tai mistä löytyvät käyttöohjeet sekä miten jätteet kuuluu hävittää.

Hanke kuulostaa aika kunnianhimoiselta, mutta Wikipedian tapaan se on kaikkien vapaasti muokattavissa, joten ei ole mitenkään mahdotonta että ajan myötä siitä tulisi hyvinkin kattava.

Tällä hetkellä tuotteita ei ole vielä kovin paljon, ja vaikuttaa siltä että kirjoittajiakin on aika vähän. Syvällisempien tietojen, kuten ympäristövaikutusten ja tuotannon yksityiskohtien selvittäminen vaatii jonkin verran perehtyneisyyttä, mutta eri tuotteiden perustietoja — ravintosisältö, hinta jne. — löytää aika helposti. Osallistuminen ei siis vaadi muuta kuin kirjoitustaitoa ja viitseliäisyyttä.

Aika näyttää mitä tuosta tulee, mutta toivotaan parasta. Itse aion ainakin jollain tavalla laittaa korteni tuohon kekoon.

Toisin kuin jotkut sanovat:

… several new studies show the biofuel boom is doing exactly the opposite of what its proponents intended: it’s dramatically accelerating global warming, imperiling the planet in the name of saving it. Corn ethanol, always environmentally suspect, turns out to be environmentally disastrous.

Viljan viljely biopolttoaineeksi ei ole kovin tehokasta:

The grain it takes to fill an SUV tank with ethanol could feed a person for a year.

Lisäksi:

Four years ago, two University of Minnesota researchers predicted the ranks of the hungry would drop to 625 million by 2025; last year, after adjusting for the inflationary effects of biofuels, they increased their prediction to 1.2 billion.

TIME-lehden artikkeli on mielenkiintoista luettavaa.

Kävin kuukausi takaperin Tampereen Ruohonjuuressa ja ostin sieltä suihkugeeliä, shampoota, hammastahnaa ja partavaahtoa. Katsoin suoraan tuotteiden hintoja enemmän kuin mitään muita ominaisuuksia, sillä yritin löytää mahdollisimman edullisia korvikkeita. Siltikin ostamani tuotteet maksoivat 1,5 – 2 kertaa niin paljon kuin markettituotteet.

Tarkoitus on ottaa niitä käyttöön sitä mukaa kun nyt käytössä olevat tuotteet loppuvat. Koska tämä blogi on jäänyt viime aikoina hieman paitsioon, tätä kirjoittaessa käytössä on jo suihkugeeli ja hammastahna. Käyttökokemuksista kerron myöhemmin.

Ainakin shampoota olisi muuten saanut halvemmalla Punnitse ja Säästä -kaupoista, joten vertailu kannattaa näidenkin tuotteiden kohdalla.