Arkisto kategorialle ‘Tuotekokeilut’

Tulin testanneeksi aikoinaan (muistaakseni Ruohonjuuresta) saamiani testipakkauksia, joissa oli Laveran suihkusaippuaa. Ne olivat positiivinen yllätys. Tuote on riittoisaa (yhdestä näytepussista riitti kolmeen tai neljään kertaan) ja tuntuu muutenkin toimivan kuten pitääkin.

Ainoa miinuspuoli on melkoisen kova hinta: 8,10 euroa/puteli, mikä tekee 54 euroa/litra. Urtekramin 20 euroa/litra näyttää siinä valossa jo aika halvalta.

Jos kuitenkin pätäkkää riittää ja kaipaa vaihtelua, niin tuo on ihan hyvä vaihtoehto.

Pirkalta on tullut Reilun kaupan banaanijogurttia, joka kantaa myös Hyvää Suomesta -merkkiä. Lähikaupassa 150 gramman purkki maksaa 59 senttiä, eli vajaa kaksi noin puolitoista kertaa niin paljon kuin tavallinen banaanijogurtti.

Jogurtti maistuu vähän samalta kuin Valion jogurtit, joista en pidä yhtään. Niissä on jokin outo sivumaku jonka lisäksi ne tuntuvat suussa omituiselta, kuin niissä olisi jonkinlaista jauhetta seassa. Kun aikoinaan kysyin asiaa Valiolta, he eivät osanneet selittää mistä jauheen tuntu voisi johtua. Ehkä olen vain tottunut Ingmanin (nyk. Arla Ingman) jogurtteihin, mutta en aio tuota kuitenkaan enempää ostaa.

Jogurtin valmistaja on Juustoportti.

Päädyin investoimaan sähkönkulutusmittariin, ja vaikka mittailuinto on alun jälkeen lopahtanut, oli tuo kaiken kaikkiaan mukava ostos. Olen oppinut, että vanha pakastimenromu kuluttaa sähköä noin 50 euron edestä vuodessa. Pöytätietokoneeni sähkönkulutus on taas noin 100 wattia tunnissa, josta näytön osuus on noin 20 wattia. Siitä viisastuneena olen vähän ahkerammin yrittänyt muistaa sammuttaa näytön, kun en ole koneella. USB-kovalevy kuluttaa noin 10 wattia tunnissa, mutta sillä ei näytä olevan merkitystä kuinka paljon se ruksuttaa.

Läppärin kulutus normaalissa toimistokäytössä on osapuilleen 30 watin tuntumassa, eli aika paljon vähemmän kuin pöytäkoneella. Jos tietokone olisi näyttöineen päivineen vuoden ajan 24 tuntia vuorokaudessa päällä, pöytäkoneen sähkönkulutuksen hinnaksi tulisi noin 70 euroa ja läppärin noin 21 euroa (jos sähkö maksaa 8 senttiä per kilowattitunti ja vuodessa on 365 päivää enkä tumpeloinut laskelmiani).

Käytännössä tästä ei ole muuta apua kuin että se lisää tietoisuutta sähkönkulutuksesta, mutta minun tapauksessani se on iso juttu. Aiemmin minulla ei ollut mitään käsitystä paljon mikäkin laite kuluttaa sähköä. Nyt kun kulutusta on mittaillut, sähkön säästämisestä koituvan hyödyn pystyy laskemaan päässä ja se on jotenkin paljon konkreettisempaa. Toisin sanoen, kun tiedän paljon sähköä (ja rahaa) voin säästää, säästän sitä paljon alttiimmin. “Hahaa! Tuosta kun napsautan tämän pois päältä niin rahaa säästyy kolme euroa! Ja tuosta lähtee kaksi!”

Ja onhan sähkönkulutuksen mittaaminen ihan jännää puuhaa, jos on yhtä lapsenmielinen ja helposti viihdytettävä ihminen kuin minä.

Tampereella asuvat voivat muuten hakea mittarin lainaksi Moreeniasta, mutta jos haluaa ihan oma niin näitä saa reilulla kymmenellä eurolla esimerkiksi Clas Ohlsonilta.

Ostin jo alkuvuodesta — ennen kuin olin ehtinyt kokeilla muita Ole hyvän tuotteita — pullon Ole hyvän aloe vera shampoota, samalla kun ostin muitakin ekotuotteita. Olisin ottanut sen jo aiemmin käyttööni, mutta Urban Culturen shampoot (“tested only on party animals”) ovat yllättävän riittoisia.

Näin ei valitettavasti ole Ole hyvän shampoon kohdalla, eli sillä on tarkalleen sama vaiva kuin kokeilemillani Ole hyvän vartaloshampoilla. Oikeastaan vielä pahemmin, sillä tuntuu että shampoolla ei missään vaiheessa saa pestyä päänahkaa kunnolla, vaan kaikki shampoo häviää jonnekin matkalla hiusten läpi (jotka nyt parturikäynnin jälkeen ovat peräti 2-3 sentin mittaisia).

Pettymyksestä pettymykseen matkani käy.

Viime kirjoituksesta on pitkä aika, kiitos hitaan kirjoitustyylini ja vähäisen vapaa-aikani, joka ei ole hyvä yhdistelmä tekstin tuottamisen kannalta. Yritän taas raportoida ahkerammin, ettei jompi kumpi teistä luule, että olen luopunut koko hommasta.

Mutta asiaan.

Sain haltuuni lappusen, jolla sain ostettua tölkin luomucolaa Ruohonjuuresta normaalia halvempaan hintaan. Samaa juomaa olen nähnyt myös Citymarketeissa, joten mitään eksoottista herkkua tämä ei ole.

En erota Pepsiä ja Coca-Colaa toisistaan, mutta tämän kohdalla huomasin kyllä eron. Cola oli aika vetisen makuista, ja siitä tuntui puuttuvan se jokin (varmaan lisäaineet). Ei siis tehnyt vaikutusta, vaan enpä ole koskaan ollutkaan limonadien suurkuluttaja.

(Noin tunnin kuluttua tölkin juomisesta oli muuten vatsa melkoisen kipeä, en tiedä johtuiko juomasta. Saattoi se siis jonkinlaisen vaikutuksen tehdä…)

Aiemmin ostamani Ole hyvän aloe vera vartaloshampoo loppui, joten ostin testimielessä sen tilalle saman valmistajan mango-mustaherukka-lime vartaloshampoota. Tuoksu on aika vinkeä, mutta tämä ei valitettavasti vaahtoa yhtään sen enempää kuin aloe verakaan. Eli ei ole minun käytössäni kovin riittoisaa.

Sen todettuani ostin vuoroaan odottamaan Urtekramin suihkugeeliä, mutta sen hinta on noussut yli kymmeneen euroon. Tällä kerralla raaskin selkänahasta sen verran repiä, mutta tuo on nyt sen verran ylittänyt kipukynnyksen, että ensi kerralla jää väliin.

Nyt pitää siis taas etsiä jotain korvaavaa tuotetta, kun sekä Ole hyvän että Urtekramin tuotteet ovat minun käytössäni liian kalliita.

Olen ottanut testimielessä käyttöön mineraalideodorantin. Kyseessä on Vivida 24h Mineral deo stick, jolla on hintaa vajaat kymmenen euroa. Kivi sisältää vettä ja ammoniumalunaa, joka ei ainakaan erään tietolähteen mukaan ole alumiinia, eli deodorantti on siis alumiiniton. Tuote on valmistettu Thaimaassa.

Mineraalideoa käytetään niin, että kivi kostutetaan, jonka jälkeen sitä hierotaan kainaloon. Tämä on yllättävän haastava toimenpide, ainakin minulle. Jos kiveä kastelee liian vähän, se ei kostu riittävästi eikä siitä irtoa kainaloon mitään, jonka lisäksi hankaus tuntuu epämiellyttävältä. Jos kiveä kastelee liikaa, vettä pääsee kotelon sisään, ja sitten sitä valuu pitkin kylkiluita. Ravistelu ja alaspäin pitäminen poistaa vain osan vedestä, tosin en uskalla edes kovin kovaa ravistaa, ettei kivi lennä seinälle (kiinnitys tuntuu vähän huteralta). Kainaloon hierominen ei sentään tuota vaikeuksia.

Kivi ei ole täysin sileä, joten se tuntuu jonkin verran karhealta kainaloa vasten, varsinkin jos sitä ei ole kastellut riittävästi. Tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa, että onko mineraalideo yhtään hellempi kainaloille kuin tavallinen deodorantti, joka ei raavi mutta jonka sisältämät kemikaalit kirveltää ihoa (myös sensitive-tyyliset).

Sen olen huomannut, että tämä ei ole ihan yhtä tehokas kuin tavallinen deodorantti. Jos päivän aikana liikkuu hikoiluun saakka, niin dödö pettää ennemmin kuin myöhemmin. Toisaalta jos ei sen kummemmin hikoile niin illalla on osapuilleen yhtä raikkaan tuoksuinen kuin aamullakin. Tai niin raikas kuin itse luonnostaan on. Mineraalideo ei nimittäin haise millekään. Se ei myöskään tahraa eikä jää tuntumaan tai näkymään iholle. Kun roll-on rexonan voi levittää silmämääräisesti, mineraalideon käyttäminen on enemmän uskon asia.

Ajatuksena oli, että tämä olisi ympäristöystävällisempi, koska sen luvataan kestävän vuoden verran. Silloin sen käytöstä tulisi vähemmän jätettä kuin tavallisesta deodorantista, joita pitää ostaa vuoden aikana useampi. En osaa kuitenkaan sanoa kumman valmistus kuormittaa enemmän ympäristöä, joten tämä voi päätyä olemaan huonompi valinta.

Toistaiseksi olen kuitenkin ihan tyytyväinen ja pidättäydyn siinä uskossa, että tämä on parempi valinta.

Urtekramin suihkugeeli loppui, ja niin loppui Urtekramin hammastahnakin. Olin ehtinyt käyttää sitä jo toisenkin tuubin, mutta nyt päädyin ostamaan Kingfisherin minttuhammastahnaa (fluoripitoista). 100 ml:n tuubi maksaa 3,95 euroa Punnitse & Säästä -liikkeessä, eli ei itse asiassa kovin paljon kalliimpaa kuin Sensodynen tahnat joita aiemmin käytin.

Kun aiemmin valitin, että Ole Hyvän vartaloshampoo ei vaahtoa, niin Kingfisherin hammastahna vaahtoaa niin paljon että pelottaa. Mikään aiemmin käyttämäni hammastahna ei ole vaahdonnut näin paljon. Eli tämän hammastahnan kanssa ei ainakaan pääse tulemaan sellaista tunnetta, että tahna haihtuisi jonnekin pesun aikana ja päätyisi pesemään pelkällä vedellä.

Tahnapaketissa on British Dental Health Foundationin merkki, joka Kingfisherin nettisivujen mukaan on merkki siitä, että tahna on oikeasti hyvä ja toimiva, vaikka ekotahnaa onkin. Samaisilla nettisivuilla mainitaan myös, että tahnassa on natriumlauryylisulfaattia (sodium lauryl sulfate), koska vaikka siitä liikkuu monenlaisia huhuja, missään tutkimuksissa ei ole todettu siitä olevan haittaa ihmisille.

Mukavana yllätyksenä paketin kyljessä olevassa aineosaluettelossa on myös ilmoitettu, että mistä aine on peräisin ja mihin sitä käytetään:

Tuollaisen soisi olevan useammassakin tuotteessa.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo tahna, ja kestänee pidempään kuin Urtekramin. Kova vaahtoaminen vain jostain syystä epäilyttää, ja varmaan sen takia Urtekramin tahna tuntuu luonnonmukaisemmalta. Eli kun olen tähän asti vaahdonnut vaahtoamisen puolesta, nyt vaahtoa pitäisi olla vähemmän. Koskaan ei ole hyvin.

Kun Urtekramin suihkugeeli loppui, ostin sen tilalle Ole hyvä Aloe vera vartaloshampoota ajatellen, että ei se ainakaan huonompaa voi olla.

Olinpas väärässä.

Kun valitin Urtekramin tuotteesta, että se ei vaahtoa, niin tämä vartaloshampoo ei vaahtoa sitäkään vähää. Ihmettelin asiaa ja he vastasivat:

Hajusteettomat Aloe vera-tuotteet vaahtoavat aina suhteellisen vähän koska niissä aktiiviainetta kaikista vähiten. Sinänsä pesutehoon vaahto ei vaikuta. Vaahtoaminen on lähinnä esteettinen asia. Vartaloshampoo kyllä pesee ja hoitaa ihoa ilman liikaa vaahtoamistakin mutta toki sitä helposti yliannostelee ja käyttää tarpeettoman paljon kun vaahtoamista ei ikään kuin ole tarpeeksi.

Tiedän kyllä, että vaahto ei ole se mikä puhdistaa, mutta mielestäni se vaikuttaa aika lailla tuotteen riittoisuuteen. Tai ehkä sitten olen vain poikkeuksellisen karvainen ja likainen yksilö, mutta yhtä kaikki ainetta pitää kaataa aika tolkuton määrä, että saan pestyä sillä itseni.

Kun olin jonkin aikaa käyttänyt Urtekramin tuotetta, tuntui että se jotenkin alkoi riittämään paremmin. Samoin on käynyt Ole hyvän vartaloshampoon kanssa, mutta ei merkittävissä määrin. Sitä kuluu edelleen paljon. Kun hintaa on 15 e/litra ja sitä joutuu käyttämään nelinkertaisen määrän, niin yhtäkkiä käytännön hinta on kymmenkertainen markettituotteeseen verrattuna. Liian tyyristä minun makuuni.

Ehkä pitäisi vain luottaa siihen, että aine puhdistaa vaikka tuntuu että se häviää jonnekin jo ensimmäisellä hieraisulla ja levitän pelkkää vettä, ja vaikka iho ei tunnu puhtaalta niistä kohdista mihin en saanut tätä yliarvostettua vaahtoa levitettyä. Todetaanhan Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoarkioppaassakin (sivu 4), että

Saippua kuivattaa turhaan ihoa, ja sen käyttö on tarpeetonta, ellei iho ei ole erityisen likainen. … Iho voi kuitenkin paremmin eikä voiteita juurikaan tarvita, kun saippuaa käytetään vain harvoin. Myös hiukset pitävät siitä, ettei niitä pestä liian usein, eikä aina ole tarpeen käydä kokovartalosuihkussa. Puhtaudesta ei toki tässäkään tarvitse tinkiä. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että liiallinen peseytyminen ja saippuoiminen voi olla turha tapa, josta luopuminen ei merkitse henkilökohtaisen hygienian heikkenemistä.

Kieltämättä pelkällä vedellä peseytyminen säästäisi ajan kuluessa paljon rahaa. Ja kyllä ystävät ja naapurit varmasti tottuisivat hajuun ajan kanssa.

Tuotteen hyvänä puolena on se, että se on suomalainen tuote. Sitä saa myös ostettua omaan pulloon, ts. liikkeeseen voi mennä tyhjän pullon kanssa ja täyttää sen, jolloin pakkausjätettä syntyy vähemmän.

Koska huono vaahtoavuus/riittoisuus saattaa johtua enimmäkseen siitä, että tuote on hajustamaton ja muutenkin allergikkoystävällinen, aion vielä kokeilla jotain toista Ole hyvä -tuotetta. Jos sekään ei vaahtoa kunnolla, niin sitten annan mokomien olla.

Pari päivää sen jälkeen kun aloin käyttämään Urtekramin suihkugeeliä, aloin myös käyttämään Urtekramin hammastahnaa. Tuubi on kooltaan 75 ml ja se maksoi 3,75 euroa (norm. 4,20 e). Tahna on ainakin olevinaan mintun makuista ja se sisältää fluoria.

Kolmisen viikkoa olen siis tahnaa käyttänyt, ja vastoin pelkoani, vielä ei ole alkanut henki haisemaan mädälle tai hampaita tippunut. Jostain syystä luottamus luonnonmukaisiin hammastahnoihin hampaiden terveyden ylläpitäjänä ei ole aivan yhtä vahva kuin luottamus luonnottomiin kemikaalipommeihin.

Ehkä epäluottamus johtuu osittain siitä, että tietyllä tavalla hammastahnan mieltää eräänlaiseksi lääkkeenomaiseksi tuotteeksi, ja siinä mielessä “Cocamidopropyl Betaine” kuulostaa paljon tehokkaammalta kuin “liitu”. Hampaat ovat minulle rakas osa suutani, enkä niistä siksi mielelläni luovu, joten niiden kanssa en halua ottaa turhia riskejä.

On ollut tarkoitus etsiä jostain tutkimustietoa siitä, kuinka hyviä nämä ekotahnat oikeasti ovat, tai päinvastoin, kuinka monelle kemikaalille on oikeasti tarvetta hammastahnassa. Muistelen joskus jonkun hammaslääkärin sanoneen, että hammastahnan pääasiallinen tarkoitus on fluorin levittäminen hampaisiin, ja että varsinaisen puhdistamisen tekee mekaaninen harjaus. Eli sinänsä hammastahnan ei tarvitsisi olla kovin kummoista, että se ajaisi asiansa.

Yhtä kaikki, ihan hyvin tämä on tähän asti toiminut. Suuta ei ole kuivanut yhtä paljon ja ihan puhtaan tuntuiset hampaat ovat, eli ajaa asiansa. Halvempaa ekotahnaa olisi tosin löytynyt Punnitse ja Säästä -liikkeestä, jossa tuubi Kingfisher-tahnaa maksaa 3,5 euroa.