Arkisto kategorialle ‘Vinkkejä’

Ylen Areenalla on kesäkuun alkuun asti nähtävillä ranskalainen dokumentti nimeltä Terveys lautasella. Parituntisessa ohjelmassa kerrotaan ruokateollisuudessa käytetyistä kemikaaleista, kuten hyönteismyrkyistä ja eineksiin laitettavista lisäaineista, sekä erityisesti niiden tutkimisesta ja valvonnasta.

Olen ollut jo vuosien ajan tietoinen siitä, että kaupan hyllyllä olevissa ruokatuotteissa on kaikenlaista epämääräistä. Olen kuitenkin kokenut voivani luottaa siihen, että Evira ja muut EU:n viranomaiset pitävät huolen meille myytävän ruoan turvallisuudesta. Siksi itselleni jäikin hieman traumoja, kun ohjelman myötä selvisi kuinka retuperällä turvallisuusvalvonta on myös EU:ssa. Yhdysvaltojen valvova elin FDA on monen dokumentin perusteella käytännössä pelkkä kumileimasin ja teollisuuden edunvalvoja, mutta olisin toivonut jonkinlaista selkärankaa löytyvän edes Euroopasta.

Oli myös mielenkiintoista nähdä, kuinka tarkastajat tiukkasanaisesti puolustavat karsinogeenina tunnetun Bisfenoli-A:n turvallisuutta, varsinkin kun se on nyttemmin kielletty tuttipulloissa ja Orthex on saamieni tietojen mukaan lopettamassa sen käytön kokonaan. Tämä pistää miettimään, että kuinka paljon tällä hetkellä on käytössä aineita, jotka on hyväksytty mutta jotka tullaan myöhemmin kieltämään niiden vaarallisuuden takia?

Pitääkö kukaan enää meistä kuluttajista huolta, muut kuin me itse?

Olin kirjoittamassa, että nyt olisi taas kestohedelmäpusseja saatavilla valikoiduista K-ryhmän kaupoista ja että pitäkää kiirettä ennen kuin ne loppuvat. Aloin kuitenkin tutkimaan, että onko tästä tempauksesta mitään tiedotetta ja näyttää siltä, että pusseja on jatkossa tarkoitus olla koko ajan saatavilla. Hyvä juttu.

Pussit ovat Suomen Punaisen Ristin ekologisia hedelmä- ja vihannespusseja, ja niiden kappalehinta näkyy liikkuvan kaupasta riippuen parin euron kummallakin puolen. Tähän asti ne ovat kestäneet käyttöä hyvin, tosin hintalappuja varten olen joutunut askartelemaan paperista tai kartongista pienen kiristysnauhaan kiinnitettävän läpyskän, koska tarrat eivät pysy pussin kyljessä kovin hyvin.

Kestohedelmäpussien puolesta puhuvalla Facebook-ryhmällä on tätä kirjoittaessa vasta tuhatkunta fania, eikä kovin monella ruokakaupassa asioivalla näytä kestopusseja olevan, mutta ehkäpä tämäkin aate saa jossain vaiheessa tuulta purjeisiinsa. Luonnon säästämisen lisäksi pussien kestävyydestä on kuitenkin myös käytännön hyötyä, kun ei tarvitse pelätä että puolitoista kiloa appelsiineja karkaa pussin pohjan läpi kaupan lattialle pyörimään.

Ehkäpä S-ryhmää suosivat voisivat ehdottaa Keskon mallia myös sinne päin?

Löysin Suomalaisen kirjakaupan alelaarista pienen kirjasen nimeltä “Laiskan lissun opas ekoelämään”.

Kirja on kuin tehty minua varten. Se on helppoa (kevyttä) luettavaa ja siinä annetaan käytännönläheisiä ohjeita miten omasta elämästään voi tehdä ekologisempaa pienellä vaivalla. Erityisesti kirjassa vetoaa se, että neuvot ovat konkreettisia eikä mitään tuputeta tai lukijaa syyllistetä (mainittavasti). Lähtökohtana on se, että lukija haluaa kyllä olla ekologinen, mutta ei halua ryhtyä aktivistiksi eikä halua mielellään nähdä tolkuttomasti vaivaa oikeiden toimintatapojen selvittämiseen.

Nimestä voi päätellä, että kirja on suunnattu naisille, mutta sen sisältö ei ole varsinaisesti sukupuolisidonnainen, varsinkin kun meikkaaminen tuntuu nykyään olevan yhtä lailla myös miesten harrastus.

Ajoittain teksti toistaa itseään ja loppupuolella alkaa jo vähän veto hiipumaan, mutta ainakin minulle tuli tunne että sain paljon uusia työkaluja sekä motivaatiota jatkaa tällä polulla eteenpäin. Monessa kohtaa tuli sellainen “Ahaa, tuotahan minä voisinkin kokeilla” -tuntemus, mikä on aina hyvä merkki. Kirjassa on myös paljon knoppitietoa (“Keskimääräinen nainen levittää iholleen 126 kemikaalia päivässä” jne.) joka minua viehättää, sekä lopussa jonkin verran linkkejä sivustoille joilta voi hakea lisätietoa.

Kirja on nopeasti luettu, sillä varsinaisia sisältösivuja on vain 170 ja teksti sisältää paljon listoja sekä taulukoita ja on muutenkin ilmavasti kirjoitettu. Kuten edellä annoin ymmärtää, lukeminen sinänsä ei vaadi ajattelua vaan asiat on pureskeltu kiitettävän valmiiksi ja näin kynnys vinkkien toteuttamiseen on matala, kuten olla pitääkin. Kirjaa ei myöskään tarvitse lukea kerralla läpi, ja eri osien välillä voi pomppia vapaasti ja poimia sellaisia tiedonjyviä, jotka sillä hetkellä tuntuvat helpoimmilta sulattaa.

Viheraktivistille kirja ei varmaankaan tarjoa mitään uutta, mutta vihertämistä harkitsevalle voin kirjaa suositella.

Mainio opus, varsinkin kun hintaa oli vain 4,77 euroa.

Laiskan lissun opas ekoelämään
Anita Naik (suom. Salla Korpela)
186 sivua
ISBN 978-951-50-1862-5

Ilmankos-projektin puitteissa on Tampereella tiedossa mielenkiintoisen kuuloisia luentoja, joiden teemana on ilmasto ja arki. Sarjan ensimmäinen luento pidetään jo ensi viikolla 28. päivä tiistaina, mutta 12. marraskuuta on tiedossa ensimmäinen, jossa — ainakin kuvauksen mukaan — saattaisi olla tiedossa ihan konkreettisia neuvoja, miten tavallinen ihminen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Kaikki luennot pidetään vanhan kirjastotalon musiikkisalissa. Pitänee poiketa jos sattuu olemaan aikaa.

Törmäsin pari päivää sitten Tuotewikiin. Se on Dodo ry:n alkuun saattama ja ulkoasiainministeriön tukema Wikipedian kaltainen sivusto, joka kertoo itsestään seuraavaa:

Tuotewikin tavoitteena on kerätä yhteen mahdollisimman kattavat tiedot markkinoilla olevista tuotteista. Jokaisella tuotteella on oma sivunsa, jossa kerrotaan esimerkiksi mitä tuote sisältää, miten se on tuotettu, miten sitä säilytetään ja huolletaan, paljonko se yleensä maksaa, kuinka sitä käytetään tai mistä löytyvät käyttöohjeet sekä miten jätteet kuuluu hävittää.

Hanke kuulostaa aika kunnianhimoiselta, mutta Wikipedian tapaan se on kaikkien vapaasti muokattavissa, joten ei ole mitenkään mahdotonta että ajan myötä siitä tulisi hyvinkin kattava.

Tällä hetkellä tuotteita ei ole vielä kovin paljon, ja vaikuttaa siltä että kirjoittajiakin on aika vähän. Syvällisempien tietojen, kuten ympäristövaikutusten ja tuotannon yksityiskohtien selvittäminen vaatii jonkin verran perehtyneisyyttä, mutta eri tuotteiden perustietoja — ravintosisältö, hinta jne. — löytää aika helposti. Osallistuminen ei siis vaadi muuta kuin kirjoitustaitoa ja viitseliäisyyttä.

Aika näyttää mitä tuosta tulee, mutta toivotaan parasta. Itse aion ainakin jollain tavalla laittaa korteni tuohon kekoon.

Olen sen kaltainen henkilö, joka mielellään käyttää askel askeleelta -oppaita. Ei siinä ettenkö pitäisi ajattelusta, mutta mitä pienemmiksi paloiksi asiat pureskelee, sitä helpompi niitä on tehdä sellaisina päivinä kun aivotoimintaa ei jaksa uhrata tai sitä ei ole.

Pohtimisen jälkeen olen saanut pilkottua itselleni vastuullisen kuluttamisen keinot neljään kohtaan:

1. Kuluta vähemmän
2. Valitse eettisiä tuotteita eettisiltä valmistajilta
3. Tuota jätettä vähemmän
4. Anna jotain takaisin

Olen suunnitellut, että kun noita ohjenuoria seuraan, niin maailma pelastuu. Tai ainakin olen menossa oikeaan suuntaan. Ne ovat minulle selkeitä ja yksinkertaisia, ja pystyn niiden avulla hyvin arvioimaan, olenko toiminut vastuullisella tavalla.

Tuossa listassa on myös se hyvä puoli, että ainakin kolmea ensimmäistä kohtaa voin soveltaa suoraan valitessani tuotteita. Antakaahan kun selitän.

Kuluta vähemmän

Yksinkertaisin tapa kuluttaa vähemmän on jättää ostoksia tekemättä. Eli kun valitsen tuotetta voin miettiä, että tarvitsenko tätä todella.

Toinen tapa kuluttaa vähemmän on ostaa tuotteita, jotka kestävät pidempään tai jotka voi tarvittaessa korjata. Laadukasta metallia tai puuta halvan muovin sijaan, uudelleenladattavia akkuja paristojen sijaan, riittoisampi saippua valmiiksi ohennetun sijaan, se kalliimpi sähkölaite halpamarketista ostetun kiinalaisen sijaan.

Kolmas tapa on valita tuotteita, joiden valmistus on kuluttanut vähemmän luonnonvaroja kuin muiden vastaavien tuotteiden. Kestävien valintojen taito -oppaassa (pdf) esimerkiksi kerrotaan, että yhden kultasormuksen valmistamiseen kuluu 2 tonnia luonnonvaroja (sivu 14). Kierrätetystä materiaalista valmistetut tuotteet ovat siksi hyvä valinta, joten yritän siis esimerkiksi ostaa uusiopaperia suoraan männystä revityn sijaan.

Valitse eettistä

Tämä ei varmaan tarvitse selvitystä? Oma hankaluutensa on eettisyyden selvittäminen. Mielestäni valmistajan eettisyys on helpompi tarkistaa kuin tuotteen, ja voin sen jälkeen tarkistaa tuotteesta ainoastaan valmistajan ja olla siinä uskossa, että tuotteen itsensä eettisyys on ainakin jotain sinne päin.

Asia erikseen on erilaiset merkit joita tuotteiden kylkiin on lätkitty, mutta ne ovat viime aikoina kokeneet inflaation minun arvomaailmassani. Ehkäpä vielä opin taas luottamaan niihin.

Tuota jätettä vähemmän

Helpoimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että valitsen tuotteita, jotka on pakattu yksinkertaisesti ja joiden pakkausmateriaali on kierrätettävissä. Monimutkaisemman asian tästä saa, kun ottaa huomioon tuotteen valmistuksen, käytön ja hävityksen tuottamat jätteet. Tässä ajattelen, että myös saasteet ovat eräänlaista jätettä.

Valmistus

Tuotteen valmistuksessa syntyvän jätteen määrää on kuluttajan vaikea mitata, mutta nyrkkisääntönä pidän itselläni: mitä pidemmälle jalostettu tuote, sitä pidempi sen tuotantoketju ja sitä enemmän sen valmistaminen saastuttaa ja tuottaa jätettä. Uskon, että tähän löytyy kyllä paljon poikkeuksiakin ja tuotteen jalostuneisuutta voi olla joskus vaikea arvioida. Esimerkiksi tältä kannalta muovipussi saattaa olla parempi vaihtoehto kuin paperikassi, vaikka olemattoman maatumisen takia se on huonompi.

Vaikka tuotteen valmistus synnyttäisikin paljon jätettä, tärkeämpää on mihin se jäte joutuu ja miten se käsitellään. Tässä kohtaa yrityksen vastuullisuus punnitaan. Greenpeacen vertailun mukaan Samsung pärjää teknologiayrityksistä hyvin, kun taas Applella on vielä paljon parannettavaa. Tämä on eräs tekijä, joka on estänyt minua hankkimasta Macbookia (mutta iPodin olen ostanut).

Myös valmistusmaan ympäristölainsäädäntö pakottaa tiettyjen maiden tuotannon olemaan ympäristöystävällisempää kuin toisten. Itse yritän välttää Kiinassa valmistettuja tuotteita mm. tästä syystä, kun taas suomalaista suosin. Suomalaisen paremmuutta lisää se seikka, että valmistukseen on hyvä ottaa huomioon myös tuotteen kuljetus myyntipaikalle, joka saastuttaa sekin, sitä enemmän kuta kauempaa tuote tuodaan.

Mutta johtopäätöksenä em. nyrkkisäännöstä: yritän valita tuotteita, jotka ovat mahdollisimman lähellä alkuperäistä raakamateriaalia ja tuotettu lähellä asuinpaikkaani.

Käyttö

Tuotteen käytön aikana syntynyt jäte voisi olla vaikkapa auton päästöt. Epäsuorasti myös paljon sähköä kuluttavat laitteet synnyttävät enemmän jätettä kuin energiapihit. Ekologisen pesuaineen käyttö vähentää pesun myötä vesistöihin siirtyvien ympäristömyrkkyjen määrää. Ja niin edelleen.

Hävitys

Jos tuote on ehjä, paras tapa hankkiutua siitä eroon on myydä tai antaa se jollekin. Hyvä tuote kestää ostajansa eliniän ja pidempään, mutta jossain vaiheessa kaikki tulee elon tiensä päähän.

Yritän miettiä (jos muistan) tuotetta ostaessani, että mitä tuotteelle tulee tehdä kun se menee rikki tai en tarvitse sitä enää. Minun silmissäni hävittämisen kannalta hyvä tuote on sellainen, jonka pystyy kierrättämään sataprosenttisesti. Käytännön kannalta helpointa on, jos pystyn uusiokäyttämään tuotteen tai lajittelemaan sen kotona sellaisenaan johonkin muuhun kuin kaatopaikkajäteastiaan. Tulevat ongelmajätteet ja PVC:n pystyy tunnistamaan jo kaupassa, joten niitä yritän välttää.

Monimutkaisemmat tuotteet, kuten sähkölaitteet, pitää arvioida tapauskohtaisesti, eikä minulle ole kasaantunut vielä riittävästi tietoa että olisin voinut luoda itselleni mitään tarkistuslistaa. En siis vielä tiedä, miten voisin tunnistaa sähkölaitteen jonka voi kierrättää tehokkaasti sellaisesta, joka on viittä vaille ongelmajätettä. Tämä asia on työn alla.

Eri jätteiden lajittelusta on netissä runsaasti tietoa ja tarkoitukseni on jossain välissä laittaa linkkejä ko. sivuihin. Hyvä paikka aloittaa on oman kunnan jätehuollon sivut.

Anna jotain takaisin

Yleisesti kuluttajana toimiessa olen ajatellut tämän tarkoittavat aktivoitumista, järjestöihin liittymistä, roska päivässä -aatteen seuraamista ja muuta sellaista toimintaa, jolla pystyn paikkaamaan sitä vahinkoa minkä muulla toiminnallani aiheutan ympäristölle. Tuotetta valitessa tämä on hankalampi tapaus. Yksi keino olisi ehkä valita tuotteita, joiden hinnasta osa menee esimerkiksi ympäristönsuojeluun tai muuhun sellaiseen.

Lisään tähän jos keksin jotain parempaa, mutta tällä haavaa en mieti ostopäätöstä tehdessäni “Miten tämän tuotteen ostaminen auttaa ympäristöä sen kuormittamisen sijaan?”. Luulen, että yleinen vastaus olisi “Ei mitenkään.”.

Lisäsin navigaatiopalstaan linkkejä joihinkin löytämiini ympäristö-, eko- ja luomukauppoihin. En ole asioinut kyseisissä kaupoissa (paitsi kirkon ulkomaanavun kaupassa) joten en mene takuuseen niiden laadusta tai luotettavuudesta. Kun kerran näin vaivaa niiden etsimiseen niin ajattelin vain samalla vaivalla pistää linkit jakoon. Lisää tulee varmaan lähitulevaisuudessa.

Vaikka noista ei ostaisikaan mitään, niin niitä voi käyttää hyvin ekotuotteiden valikoiman kartoittamiseen. Itse ainakin yllätyin mitä kaikkea on saatavilla luomuversiona.

Ja se, että suurin osa kaupoista on luomukauppoja ei tarkoita sitä, että olisin vieläkään muodostanut selkeää mielipidettä luomusta.

Käydessäni taannoin Gigantissa silmääni sattui heidän Vihreä ketju -esitteensä. Esitteessä kerrotaan, kuinka Gigantti pyrkii olemaan “vihreä ketju”, ja sen takia tarjoutuu ottamaan vastaan (ja kierrättämään) asiakkaiden vanhat kodinkoneet ilmaiseksi.

Kaikki Gigantti myymälämme [sic] ottavat ilmaiseksi vastaan vanhat kodinkoneesi, huolimatta siitä mistä olet ne alunperin ostanut.

Kaikista parasta kierrätystä on tietysti myydä tai lahjoittaa vanhat kodinkoneet eteenpäin, mutta jos jokin laite on tullut elon tiensä päähän, Gigantin kierrätyspalvelu lienee hyvä vaihtoehto, varsinkin jos muita kierrätyspaikkoja ei ole lähettyvillä.

Aina se metsän reunaan nakkaamisen voittaa.