Ostin kokeeksi viime syksynä luomujauhelihaa, kun sitä oli tullut vakikauppaamme tarjolle. Nyttemmin sitä ei enää ole näkynyt, ilmeisesti ei mennyt toivotulla tavalla kaupaksi.

Jauheliha käytettiin makaronilaatikkoon, enkä siinä huomannut mitään makueroa tavalliseen verrattuna (ihme se olisikin minun ketsupinkäytölläni). Paistaessanikaan en huomannut, että liha eroaisi jotenkin tavallisesta, joten minun kannaltani ostamista puoltavat ainoastaan eettiset seikat.

Luomujauhelihan kilohinta oli muistaakseni noin 14 euroa/kilo, mikä on aika paljon enemmän verrattuna tavalliseen paistijauhelihaan, jota saa yhdeksällä eurolla kilon (tai tarjouksessa seitsemällä eurolla). Jos tavallisen jauhelihan vaihtaisi luomuun, hintaeroa tulisi meidän taloudessa kuukaudessa 8 euroa ja vuodessa 96 euroa, kun jauhelihaa menee keskimäärin yksi 400 gramman pakkaus viikossa. Kokonaisruokakustannuksia se nostaisi noin 2 prosentilla.

(Hinnat eivät ole ehkä ihan täysin kohdallaan, tarkistan ja korjaan jos ovat väärin.)

Juuri tuon hinnan takia sitä ei tullut ostettua enempää, vaikka asia ehkä pitäisikin nähdä niin, että normaali jauheliha on alihinnoiteltu. Toisaalta en voi olla ajattelematta, että luomussa on aina vähän ekstraa sen takia, että sitä ostavat ihmiset ovat valmiita sen maksamaan. Rehellinen hinta lienee jossain noiden kahden välimaastossa.

Yhtä kaikki, toistaiseksi luomuliha jäi tuohon kokeiluun. Ehkä joskus kun tulot lisääntyvät sitä voi taas miettiä, mutta juuri nyt saa olla.

Soijarouhetta

Sen sijaan olemme alkaneet jatkamaan joissakin ruoissa jauhelihaa soijarouheella, joka on huomattavasti lihaa halvempaa mutta ravintosisällöltään vastaa sitä aika hyvin.

Soijarouhe on kuivattua ja sitä pitää ensin keittää, jotta se turpoaa käyttökelpoiseksi. Noin 50 grammasta kuivaa rouhetta tulee noin 200 grammaa valmista tavaraa. Olemme nykyään keittäneet isomman satsin kerralla ja laittaneet ylimääräisen pakastimeen, jossa se säilyy valmistajan mukaan pari-kolme kuukautta. Ohjeessa käsketään laittamaan kaksi osaa vettä ja yksi soijarouhetta, mutta meidän kokemuksemme mukaan siinä on vettä liikaa. Jos ei halua valuttaa rouhetta, kannattaa laittaa vähemmän vettä (1,5-1,75:1) ja/tai keittää seosta pidempään kuin ohjeistetut viisi minuuttia.

Varsinaiseen ruokaan laitamme puolet jauhelihaa ja puolet soijarouhetta. Tähän asti rouhetta on käytetty vain ruoissa, joihin liha murustetaan, mutta tarkoitus on laajentaa repertuaaria, ja ehkä kokeilla pelkän soijarouheenkin käyttöä.

Rouhetta keitettäessä se haisee aivan koiranruoalle (=pahalle). Rouhe ei taas vastaavasti maistu (onneksi?) juuri miltään, jonka takia olemme laittaneet keittovaiheessa sekaan lihaliemikuution tai puolikkaan vähän makua antamaan. Valmiissa ruoassa ei kuitenkaan kovin helposti huomaa, että pureskeleeko rouhetta vai lihaa, niin samanlaista se lopulta on.

Soijarouhe maksaa pyöristäen 4,5 euroa/kilo. Kun ottaa huomioon painon lisäyksen keittämisen jälkeen, todellinen kilohinta on noin 1,12 euroa/kilo. Täten jauheliha-soijarouhemössön kilohinnaksi tulee noin 5 euroa/kiloa, melkein puolet vähemmän kuin pelkän jauhelihan. Kerrankin ekoruoalla säästää rahaa!

Vielä vähemmän lihaa?

Hattumitalla arvioiden ja hieman yläkanttiin pyöristäen olen laskenut omaksi lihan (johon tässä lasken myös kanan, kalan ja leikkeleet) kulutuksekseni noin 45 kiloa vuodessa. Soijarouhetta käyttämällä olemme saaneet lihankulutusta pienennettyä arviolta vajaalla viidellä kiloa vuodessa henkeä kohti, eli minulla se olisi nykyään noin 40 kg/vuosi.

Tämän lisäksi olemme lämmitelleet ajatusta, että söisimme kerran viikossa puhtaan kasvisaterian. Pidämme nyt jo noin kerran pari kuukaudessa salaattipäivän — lähinnä siksi, ettemme jaksa tehdä tai miettiä muuta ruokaa — joten sinänsä kasvisruoka kerran viikossa ei ole mikään periaatteellinen ongelma. Ongelma on se, että toistaiseksi ei ole löytynyt reseptiä joka maistuisi kummallekin.

Kalansyöntiä on yritetty myös lisätä, mutta myös tässä on tullut vastaan em. ongelma (+ ruotofobia) sekä monen kalalajin vielä korkeampi kilohinta. Lohtakaan ei jaksa aina syödä.

Maistuvien vaihtoehtoruokien etsintä kuitenkin jatkuu kokeilunhaluisena ja toiveikkaana. Eiköhän viimeistään ensi vuonna lihankulutus ole tippunut toisen viisi kiloa.

Tarkemmat syyt, joiden takia päätin aloittaa bussimatkustamisen uudestaan:

1. Jos viivyn asioilla yli kaksi tuntia, bussimatka tulee halvemmaksi kuin pysäköintimaksut.
2. Jos auto on lumen ja jään peitossa, olen bussilla jo perillä siinä vaiheessa kun olen saanut oman auton vasta ajokuntoon. (Eikä se raappaaminen ole kivaa muutenkaan.)
3. Bussilla pääsee ihan keskustaan saakka, kun taas auton jättää mieluummin vähän kauemmaksi, ellei halua tuhlata aikaa parkkipaikan etsimiseen. Bussilla voi siis päästä perille nopeammin, vaikka lähtisi liikkeelle samaan aikaan.
4. Bussilla liikkuminen saastuttaa vähemmän (vaikka ei tämä kyllä paljon painanut, jos rehellisiä ollaan).

Syyt, joiden takia aikoinaan luovuin bussimatkustamisesta palasivat myös mieleen:

1. Odottelu. Kun pakkasta on yli 20 astetta, tuulee kovaa ja bussi on myöhässä, omaa, parkkihallissa lämpimänä pysyvää autoa kaipaa ihmeen paljon.
2. Muut ihmiset. Kun kello on vähän yli neljä ja joutuu seisomaan kahden hajuvesiaddiktin välissä kuskin leikkiessä Ari Vatasta, omaa, pehmeäpenkkistä ja tilavaa autoaan kaipaa kovasti.

Yllä olevista huolimatta bussilla matkaaminen on ollut yllättävän mukavaa ja leppoisaa. On vaihteeksi ihan kiva, kun matka etenee eikä tarvitse keskittyä liikenteeseen vaan voi miettiä ihan muita asioita, tai vaikka torkkua.

Vaikka pääasialliset syyt siis olivat kaikkea muuta kuin ekologiset, kirjaan tämän kuitenkin hyvällä omatunnolla ekoteoksi, kun niitä on tullut muuten tehtyä niin vähän viime aikoina.

Näiden vastausten pohjalta sitten sain kerättyä melko ison kasan muovipakkauksia (lähinnä erilaisia pusseja), jotka valmistajien mukaan soveltuvat täysin vietäväksi nimenomaan kuluttajille tarkoitettuihin muovipussien kierrätyspisteisiin.

Ennen kuin vein muoveja kierrätyspisteeseen, vastuuntuntoisena ihmisenä lähetin vielä Muovikassi kiertoon -sivustolle (käytännössä L&T:lle) postia ja kysyin, että voihan näin tehdä. Olin aiemmin jo saanut heiltä vastauksen, jonka olin tulkinnut niin, että jos pakkauksen muoviseoksen puhtauden saa varmistettua, minkä tahansa (puhtaan) polyeteenin voi viedä kierrätyspisteeseen. Kysyin asiasta uudestaan lähinnä varmistaakseni ettei mitään väärinymmärrystä ollut käynyt.

Vastaus kuului tiivistettynä: “Jos siinä ei ole kahvoja, sitä ei saa viedä kierrätyspisteeseen.”

Siis mitä? Valmistaja sanoi, että se on sitä samaa muovia kuin kauppakassit ja kelpaa kierrätykseen. “Me emme voi ottaa riskiä, että materiaali ei ole puhdasta. Jos siinä ei ole kahvoja, se ei kelpaa.”

Aha.

Siis ymmärrän toki, ja minulle on moneen kertaan tavattu, että pääohje heillä on, että vain kahvalliset muovit viedään kierrätykseen. Ymmärrän kyllä senkin, että jos ohje ei ole riittävän selkeä, ihmiset vievät sinne kaikkea kengistä ruohonleikkuriin. Ymmärrän vielä senkin, että he tekevät tätä puhtaasti rahan takia, jolloin tärkeämpää on maksimoida materiaalin puhtaus kuin kierrätettävän muovin määrä.

Mutta jos minä olen tuotteen valmistajalta kysynyt asiaa, niin eikö varmistus ole tullut silloin jo melko hyvältä auktoriteetilta? Ilmeisesti ei.

Piru minussa haluaisi pitää pienen askartelutuokion saksien kanssa ja leikata mm. pakastevihannes- ja porkkanapusseihin pienet kahvat, mutta en taida kuitenkaan. Olen itse asiassa ollut hieman huolissani merenelävien ylenpalttisesta lisääntymisestä, joten ehkä on ihan hyvä että pääsen kantamaan korteni Tyynenmeren jätepyörteen kaltaisiin kekoihin*.

Joten mitä ikinä olenkaan täällä sanonut muovin kierrätyksestä, se ei enää pidä paikkaansa ja muovin kierrätyskelpoisuus pitää siis katsoa seuraavan taulukon mukaan:

Ehkä pitäisi ehdottaa tuotevalmistajille, että he lisäävät yleisen hyvän nimissä kaikkiin kierrätyskelpoisiin muovipakkauksiinsa kahvat, oli niille tarvetta eli ei. Kun eivät kuulemma muunlaiset pakkausmerkinnät ole vielä riittävän selkeitä.

* = No joo, ei se välttämättä kaatopaikalta luontoon päädy. Mutta kuitenkin.

Tutkijat uskovat, että viiden vuoden kuluttua in vitro -lihaa voidaan käyttää jo makkaroissa ja sen kaltaisissa lihavalmisteissa. Tiedemiehet tapaavat olla sen verran optimistisia, että itse uskon tuosta syntyvän jotain aikaisintaan 10-20 vuoden kuluttua, mutta tie on kuitenkin selvä.

Nälänhätäähän tämä ei poista, mutta ainakin minulta poistuisi lihan syömisestä tuleva moraalinen krapula, kun lihaa varten ei tarvitsisi enää tappaa eläimiä.

Eri asia on tietysti, että saadaanko tuosta oikeasti lihaa vastaava tuote ilman että sitä tarvitsee pumpata täyteen hormoneja, antibiootteja ja säilöntäaineita. Ruokateollisuudella on tapana jättää ruoan terveellisyys ikään kuin lisäominaisuudeksi, joten heitähän ei moiset sivuseikat haittaa jos vain lihan tuotanto halpenee. Itse kuitenkin toivon, että laboratorioliha tekisi lihasta myös puhtaampaa, kun sitä tuottavan eläimen kasvua ja ominaisuuksia ei tarvitsisi manipuloida ja sairauksia lääkitä.

Aika näyttää.

Vastuuvapauslauseke

En ole kemisti, enkä ole kovin hyvin perehtynyt muutenkaan kemianteollisuuteen. Käyttämäni termit ja suomennokset saattavat siis olla täysin vääriä. Tässä mainittujen tuotteiden kohdalla aineen käyttötarkoitus saattaa olla eri kuin mitä olen kirjoittanut, mutta koska en ole löytänyt valmistajien selvityksiä aineiden käyttötarkoituksista, on ollut pakko arvailla.

Olen kuitenkin yrittänyt tehdä mahdollisimman huolellista selvitystyötä ja mahdolliset virheet eivät ole tarkoituksellisia. Korjaukset otetaan erittäin mielellään vastaan. Aion myös itse tehdä jatkotutkimusta sellaisten ainesosien kohdalla, joiden käyttötarkoitus on minulle epäselvä.

Mutta itse asiaan…

Dove Beauty Care Shower Cream Oil

Sisältää neljänneksen kosteusvoidetta, mikä voi osaltaan vaikuttaa monimutkaiseen koostumukseen.

Aqua

Vesi.

Helianthus Annuus Seed Oil

Auringonkukansiemenöljyä. Uskoisin, että käytetään tässä kosteuttavana aineena.

Sodium Laureth Sulfate

Natriumlauryylieetterisulfaatti. Varsinainen pesuaine, saa aikaan pesuaineen vaahtoamisen. Voi ilmeisesti aiheuttaa joillekin ihmisille allergisia oireita, mutta tätä ei voi juurikaan korvata millään.

Glycerin

Glyseroli. Kuuluu alkoholeihin. Wikipediassa sanotaan, että “Glyserolia käytetään esimerkiksi ihovoiteissa, hammastahnoissa ja tupakassa kosteutta sitovana aineena.”

Cocamidopropyl Betaine

Kookosöljystä saatavien rasvahappojen amidien ja trimetyyliglyseenin sekoitus. Käytetään tensidinä, eli pienentämään nesteen pintajännitettä, mikä tekee siitä helpommin levitettävää.

Lauric Acid

Dodekaanihappo. Tyydyttynyt rasvahappo, jota saadaan mm. kookosöljystä ja palmuöljystä. Sitä löytyy myös ihmisen ja lehmän maidosta. Sen avulla
saadaan rasva liukenemaan veteen.

Cocamide MEA

Cocamide monoethanolamine. Tuotetaan kookosöljyn rasvahapoista. Käytetään vaahtoa muodostavana aineena.

Parfum

Hajustetta. Voi sisältää käytännössä mitä vain.

Petrolatum

Vaseliinia. Yleinen glyserolin korvike (halvemmissa) kosteusvoiteissa. Myös vaseliinin tarkoitus on sitoa kosteutta.

Prunus Amygdalus Dulcis Oil

Manteliöljyä. Käytetään kosteuttavana aineena.

Lanolin Alcohol

Lanoliini on villaeläinten (kuten lampaat) tuottamaa rasvaa, ja lanoliinialkoholi on sen johdannainen. Käytetään kosmetiikkatuotteissa sakeuttamaan koostumusta ja tekemään siitä kermaisempaa ja kiiltävämpää.⁽¹

Isostearic Acid

Iso-oktadekaanihappo tai isosteariinihappo. Steariinihappo on rasvahappo, jota käytetään yleisesti kosmetiikkatuotteissa. Suihkusaippuassa sen todennäköisin käyttötarkoitus on toimia liukastavana ja/tai puhdistavana aineena.

Guar Hydroxypropyltrimonium Chloride

Guarkumi, 2-hydroksi-3-(trimetyyliammonio)propyylieetteri. Vesiliukoinen guarkumin johdannainen, jota käytetään yleisesti “hoitavana” aineena shampoissa (esim. kampaamista helpottamaan ). Sitä käytetään myös sakeuttavana aineena kosmetiikassa ja ruokatuotteissa, kuten kastikkeissa.

BHT

Butyloitu hydroksitolueeni, antioksidantti. Käytetään ruokateollisuudessa säilöntäaineena, tarkka käyttötarkoitus kosmetiikassa ei ole minulla tiedossa.

Citric Acid

Sitruunahappo. Käytetään saippuoissa kelatoimaan veden metalleja, jolloin vaahtoa muodostuu helpommin ja puhdistavat aineet toimivat paremmin.

Disodium EDTA

Dinatriumedetaatti. Sama käyttötarkoitus kuin sitruunahapolla.

Benzophenone-4

Sulisobentsoni. Suojaa ihoa ultraviolettisäteilyltä (miksi sitä on suihkusaippuassa?).

Sodium Benzoate

Natriumbentsoaatti. Säilöntäaine. (Joutuessaan tekemisiin
askorbiinihapon kanssa saattaa muodostaa bentseeniä, joka on karsinogeeni.)

Alpha-Isomethyl Ionone

Hajuste.^{(2, 3}

Benzyl Salicylate

Bentsyylisalisylaatti. Mahdollisesti joko UV-säteilyä absorboiva aine tai hajusteiden liuotin.

Butylphenyl Methylpropional

2-(4-tert-butyylibentsyyli)propionaldehydi. Hajua tai makua peittävä aine. Olettaisin, että käytetään peittämään jonkin muun ainesosan ominaishajua.

Coumarin

Kumariini. Hajua tai makua peittävä aine. Käytetään myös rotanmyrkkynä, ei kuitenkaan ole ihmiselle myrkyllinen näin pienissä määrin.

Hexyl Cinnamal

Hajuste.

Limonene

Eräs hiilivety. Haisee voimakkaasti appelsiinille, jonka takia sitä käytetään hajusteena kosmetiikkatuotteissa.

Linalool

Linaloli. Käytetään kosmetiikkateollisuudessa hajusteena. Voidaan käyttää myös mm. hyönteismyrkkynä.

CI 16255

Väriaine.

CI 42053

Väriaine.

Body Shop Almond Shower Gel

Aqua

Vesi.

Sodium Laureth Sulfate

ks. edellä. (tarkoitan tällä nyt ja jatkossa edellistä tuotetta)

Glycerin

ks. edellä.

Cocamidopropyl Betaine

ks. edellä.

Cocamide DEA

Cocamide diethanolamine. Vastaava kuin Cocamide MEA (ks. edellä), mutta tuotetaan yhdistämällä kookosrasvoja eri aineeseen kuin MEA:ssa.

Coco-Glucoside

ks. edellä.

PEG-40 Hydrogenated Castor Oil

Hydrattu risiiniöljy. Käytetään lähinnä liukasteena sekä pintakäsittelyaineena.⁽⁴ En ole aivan varma mihin tätä tarvitaan suihkusaippuassa.

Phenoxyethanol

2-fenoksietanoli. Liuotin, jolla on myös antibakteerisia ominaisuuksia. Kemianteollisuus käyttää sitä moneen tarkoitukseen. Luulen, että tässä sen tarkoitus on poistaa likaa iholta.

Parfum

Hajuste.

Sodium Benzoate

ks. edellä.

Citric Acid

ks. edellä.

Hexyl Cinnamal

Hajuste.

Linalool

ks. edellä.

Benzephenone-4

ks. edellä.

Prunus Amygdalus Dulcis Extract

ks. edellä.

Butylphenyl Methylpropional

ks. edellä.

Disodium EDTA

ks. edellä.

Limonene

ks. edellä.

Coumarin

ks. edellä.

CI 15985

Väriaine (auringonlaskun keltainen).

CI 17200

Väriaine.

CI 42053

Väriaine.

Urtekram Aloe Vera Shower Gel

Aqua

Vesi.

Aloe Barbadensis Gel

Aloe Vera -geeliä. Käyttötarkoitus tuntematon.

Cocamidopropyl Betaine

Ks. edellä.

Sodium Coco-sulfate

Oletan, että tämän suomenkielinen nimi on natriumkookossulfaatti. Sen alkuperä on kookospähkinät ja sitä käytetään puhdistavana aineena, kuten natriumlauryylieetterisulfaattia, mutta on ilmeisesti turvallisempi ja luonnonmukaisempi vaihtoehto.⁽⁵

Glycerin

Ks. edellä.

Coco Glucoside

Glukosidi on glukoosista johdettu glykosidi. En ymmärrä mitä tämä aine tarkkaan ottaen on (veikkaan, että kookossokerin (jos sellaista on) johdannainen), mutta sitä käytetään vaahtoavana aineena.

Citric Acid

Ks. edellä.

Melissa Officinalis Extract

Sitruunamelissauute. Käytetään tässä hajusteena.

Mentha Piperita Extract

Piparminttu-uute. Käytetään tässä hajusteena.

Citrus Aurantium Dulcis Oil

Appelsiinista tai sen kuoresta uutettua öljyä. Käytetään tässä hajusteena.

Geraniol

Kasveissa esiintyvä yhdiste. Käytetään sekä hajusteena että “ihoa piristävänä aineena”.

Linalool

Ks. edellä.

Limonene

Ks. edellä.

Lähteet

Olen käyttänyt tiedonhankintaan pääasiassa englannin- ja suomenkielistä Wikipediaa, sekä ainesosien nimien suomentamiseen Euroopan komission INCI-listaa. Olen käyttänyt INCI-listaa myös joidenkin ainesosien käyttötarkoitusta selvittäessä.

Tiettyjen ainesosien kohdalla lähteinä olen käyttänyt myös seuraavia www-sivuja:

1. http://en.mimi.hu/beauty/lanolin_alcohol.html
2. http://www.cosmeticsdatabase.com/ingredient.php?ingred06=700295
3. http://www.cosmeticsinfo.org/ingredient_details.php?ingredient_id=1788
4. http://www.realself.com/ingredient/peg-40-hydrogenated-castor-oil
5. http://www.mnn.com/lifestyle/health/stories/safe-shampoo

• Tutkimus: Kananmuna on ympäristöystävällisin proteiinin lähde (YLE.fi, 11.4.2009)
• Onnellisen lehmän mysteeriä ratkotaan Maaningalla (YLE.fi, 7.5.2009)

(Tuolla kananmunalla tarkoitetaan siis ympäristöystävällisintä eläinproteiinin lähdettä.)

Tekniikka

Ajokulman säätö

Yhdessä vaiheessa ilmaantui sellainen outous, että parta ei leikkaantunut kunnolla. Ajattelin syyn olevan vaahdossa tai terissä, mutta sitten tajusin, että tekniikkani oli mennyt takapakkia. Jostain syystä olin alkanut pitää terää liian suuressa kulmassa ihoon nähden, jolloin se ei leikannut kunnolla. Mitä ihonmyötäisemmin terää pitää, sitä tarkemmin se leikkaa. Kun palautin tämän mieleeni, ongelmat katosivat.

Terän lämpö

Monien kokeilujen tuloksena olen päätynyt siihen, että kuuma terällä saa ajettua paremmin kuin kylmällä. En tiedä miksi, mutta näin se vain. Tämä lienee yksilöllistä (ja osittain varmasti psykologista), koska jotkut vannovat kylmän terän nimeen. Itse olen saanut parhaat ajot silloin kun terä melkein polttaa naamaa.

Tarvikkeet

Vaahdot

Ekovaahdot ovat osoittautuneet ihan hyviksi valinnoiksi. Laveran vaahdon hinta on noussut, joten olen ostanut taas halvempaa Body Shopin vaahtoa. Olen tietoisesti jättänyt kalliit ammattivaahdot kokeilematta, joten mitään vertailukohtaa niihin ei ole. Näilläkin pärjään mainiosti.

Terät

Aluksi käytin Merkurin partateriä, mutta ainoa paikka missä olen nähnyt niitä on Miehenkauppa. Sieltä teriä pitäisi kuitenkin tilata vähintään 30 eurolla, joten olen siirtynyt melkein joka marketista löytyviin Gilletten Platinum-teriin, vaikka kalliimpia ovatkin. Ne ovat yllättäen osoittautuneet mielestäni jopa paremmiksi kuin Merkurin terät.

Terän olen päätynyt putsaamaan ja kääntämään kahden viikon välein ja vaihtamaan neljän viikon välein. Jossain vaiheessa putsasin sen kerran viikossa, mutta terä tuntui kärsivän siitä, omasta mielestäni ilman mitään syytä. Kokeilen varmaan tulevaisuudessa uudestaan kerran viikossa putsaamista, koska höylä menee jo viikon aikana jokseenkin epäsiistin näköisesksi.

Yhteenvetona

Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen tähän perinteiseen ajotapaan. Uutuuden viehätys on tosin jo hävinnyt ja on aamuja, jolloin ei millään jaksaisi alkaa sekoittamaan vaahtoa. Ajoittain siis kaipaan sähkökoneen helppoutta, mutta en ainakaan vielä sähkökoneella ajamista. Naama tuntuu terveemmältä, eikä mitään ärsytysoireita ole ilmaantunut, paitsi silloin kun tekee mieli kilpailla vauvan pepun kanssa ja tulee ajaneeksi liian tarkkaan (jos haluaa, höylällä saa todella sileää jälkeä).

Näillä näkymin paluuta sähkökoneisiin tai muovihöyliin ei ole.

Tämä on sinänsä aika erikoinen tapaus, että minulla ei ole tästä oikein mitään mielipidettä. Tuote ei ole huono, jos ei erityisen hyväkään. Se ei tuoksu liioin hyvälle eikä pahalle, vaan hieman omituiselle. Se ei tunnu olevan muita ekotuotteita riittoisampaa ja hintakin on samoilla paikoilla.

Kaiken kaikkiaan erikoisen mitäänsanomaton ja kasvoton tuote, joka melkein keikkuu keskivertotuotteiden mediaanin keskellä. Ripaus persoonallisuutta ei tekisi tälle pahaa, Ole hyvän tuotteita voi sentään haukkua.

Ehkä vika oli tällä kertaa minussa, mutta jostain syystä tämä tuote ei oikein iskenyt. En ole kuitenkaan ihan varma, että miksi.

(Kokeilin myös ohimennen saman sarjan puhdistusvaahtoa, josta ei myöskään jäänyt oikein mitään mielikuvaa.)

Jos ei ole aikaa tehdä selvitystyötä, ei synny uutta tietoa miten voisi elintapojaan muuttaa. Siksi on mukava lukea esimerkiksi aikeista saada tuotteisiin merkintä niiden hiilijalanjäljestä. Moni varmasti mielellään valitsee ekologisia tuotteita, jos valitsemista helpotetaan poistamalla juuri tuo aikaa vievä tutkimusosuus.

Vaikka varsinaista takapakkia ei (omasta mielestäni) ole tullut, olen silti hieman pettynyt itseeni. Olen tehnyt aika paljon päätöksiä, joiden olen tiennyt olevan ympäristöystävällisyyden ja eettisyyden kannalta huonoja.

Tunnustuksia

Tässä joitakin esimerkkejä, joita mieleeni tulee:

Keittiövaaka

Tulin ostaneeksi uuden keittiövaa’an, vaikka vanha toimi vielä riittävän hyvin (mutta ei ollut mielestäni riittävän tarkka).

Toisaalta, uusi vaaka toimii sormiparistoilla (voin käyttää akkuja) ja siinä on kymmenen vuoden takuu, joten sitä ei todennäköisesti tarvitse uusia ihan heti.

Kengät

Ostin alennusmyynnistä Kiinassa tehdyt kengät, jotka eivät sitten edes olleet kovin hyvät eli ovat jääneet käyttämättä. Turha ostos, siis.

Toisaalta, siitä ärsyyntyneenä päätin, että jatkossa olen reilusti tarkempi minkälaisia jalkineita ostan, eikä toista samanlaista ostosta ole tiedossa. Sen takia varmaan en ole löytänyt uusia kenkiä, vaikka kohta kaikki kaupungin kaupat on kierretty läpi.

Roskien keräys

En ole talven aikana kerännyt ainuttakaan roskaa, vaikka yritän olla mukana Roska päivässä -kampanjassa.

Toisaalta, olen kuuliaisesti lajitellut omat roskani ja vienyt edelleen kaiken kierrätyskelpoisen muovin muovipussien kierrätyspisteeseen. Kun kesä tulee, jatkan roskien keräilyä, koska se on silloin helpompaa.

Alemania

Olen ostanut alennusmyynneistä paljon kaikenlaista tavaraa, joista juuri mikään ei ollut erityisen ympäristöystävällistä.

Toisaalta, en ole ostanut mitään sellaista mitä en olisi ostanut muutenkaan, enkä usko että olisin etsinyt niille ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Olen myös miettinyt selvästi tarkemmin tekemiäni ostoksia ja niiden tarpeellisuutta, ja jättänyt sen johdosta monta tavaraa ostamatta.

Suklaa

Vaikka olen monesti puhunut Reilun kaupan suklaan puolesta, en ole koskaan ostanut sellaista tämän blogin elinaikana, ihan vain sen kalliimman hinnan takia. Suklaata sekä suklaajäätelöä on vielä tullut ostettua aika paljon, varsinkin tämän vuoden puolella.

Toisaalta, olen ostanut paljon muita Reilun kaupan tuotteita ja käyttämäni kaakaojauhe on Reilun kaupan tuote. Silti, tässä kohtaa toivoisin olevani parempi ihminen, sillä kaakaoviljelmillä käytetään paljon lapsityövoimaa. (Olen kyllä ostanut pääasiassa alennuksessa olevaa suklaata, saako sillä mitään anteeksi?)

Kiireessä tulee oikaistua

Aina ei yksinkertaisesti jaksa miettiä ympäristöasioita ostoksia tehdessä. Kun kello on kuusi illalla ja on nälkä ja väsyttää, haluaa kaupasta vain mahdollisimman nopeasti pois.

Tässä kohtaa kuitenkin asioiden oppiminen kantaa hedelmää. Kun on oppinut tekemään tietynlaisia valintoja (esim. vähän kaloreita, kotimaisuus, aiemmin hyväksi havaittu merkki), niitä ei tarvitse enää tietoisesti miettiä, vaan tuotteet valitsee miltei automaattisesti.

Vastaavasti sellaiset perusteet jotka vaativat enemmän miettimistä (pakkauksen ympäristöystävällisyys, tuotantomaa jos muu kuin Suomi, tuotteen mahdollinen hiilijalanjälki jne.) jäävät kiireessä tekemättä, ja yleensä myös vaikka ei olisi kiirekään.

Ehkä ensi kerralla paremmin

Vaikka siis edistyminen on ollut hidasta, vaikuttaa kuitenkin siltä että niin kauan kuin olen halukas oppimaan, ympäristöystävällisten sekä eettisten valintojen tekeminen lisääntyy vääjäämättä. Toisin sanoen, niin kauan kuin jaksan välittää, en voi välttyä tulemasta eettisesti tietoisemmaksi kuluttajaksi, ilman että minun tarvitsee erityisesti yrittää tulla sellaiseksi.

Sinänsä ihan lohdullinen tulevaisuudennäkymä. Ehkä myös jossain vaiheessa opin olemaan tuijottamatta omaan napaani ja olen valmis tekemään enemmän uhrauksia muiden hyväksi.

Sillä välin yritän kirjoitella tänne pidemmän tekstin kerran viikossa tai kahdessa, jonka lisäksi lyhyempiä juttuja sitä mukaa kun niitä ilmaantuu. Kun ei se runosuoni pulppua niin turha sitä on yrittää väkisin kupata.