Pakko sanoa, että ei ollut kyllä hintansa väärti. Suklaata oli juuri sen verran sekoitettu joukkoon, että jäätelöä voi sanoa suklaiseksi, mutta minun makuuni suklaa maistui aivan liian vähän.

Eniten jäi kuitenkin harmittamaan eräs toinen seikka:

Jäätelön ainesosaluettelo on seuraavanlainen: Vesi, kerma, sokeri, rasvaton maitojauhe, suklaa 5 % [sokeri, kaakaomassa, kasvirasva, kaakaovoi, emulgointiaineet (E322 soijalesitiini, E476), aromi (vaniliini)], kaakaojauhe, herajauhe, voi, stabilointiaineet (E410, E412, E407), emulgointiaineet (E471).

Listalla mainituista aineista Reilun kaupan raaka-aineita ovat sokeri ja kaakaojauhe.

Itse koen, että jäätelön pääraaka-aine olisi tuo suklaa, joten odotin että se ainakin olisi ollut Reilun kaupan tavaraa, mutta ei. Ilmeisesti Reilun kaupan merkin saamiseksi ei ole kovin tiukkoja kriteerejä raaka-aineiden määrän suhteen. Tai sitten tuossa on vain suhteettoman paljon sokeria.

Oli miten oli, niin vähän tässä jäi huijattu olo.

(Kesko ei, valitettavasti, maksa minulla tästä mainonnasta mitään. Satun vain asioimaan pääasiassa K-kaupoissa, joten Pirkka-tuotteita tulee ostettua ja kokeiltua.)

Luomupiimä

Pirkan luomupiimä on selvästi halvempaa kuin Valion (1,39 e/litra), joten olen päätynyt ostamaan sitä tölkin pari viikossa, kun käyn isommassa kaupassa ostoksilla.

Piimä on muuten samanlaista kuin Pirkan tavallinen rasvaton piimä, eli ihan hyvän makuista ja juoksevampaa kuin Valion piimä (joka nyt Pirkan piimään tottuneena tuntuu turhankin sitkaalta). Mitään eroa tavallisen ja luomun välillä en siis huomaa tässäkään tuotteessa.

Heikkona puolena pitää mainita fuskaavat pakkaukset, eli muutaman kerran on jostain kohtaa tölkkiä vuotanut piimää jääkapin puolelle. Epäilin aluksi, että pakkaus on tehty jonkin sortin luomupahvista, mutta nyt olen törmännyt muissakin Pirkan piimätölkeissä samaan ilmiöön. Kesko tutkii asiaa.

Lisäys 7.4.2011: Pirkan luomupiimän valmistus on lopetettu heikon kysynnän vuoksi.

Reilun kaupan suklaa

Toinen uutuus on Reilun kaupan tumma suklaa, josta on myös kaakaorouheinen versio. Tällä hetkellä reilun kaupan suklaa lienee ainoa jota uskaltaa hyvällä omalla tunnolla ostaa, sillä tavallisilla kaakoviljelmillä lapsityövoiman käyttö on valitettavan tavallista. (Kieltämättä tulen turhan usein ostaneeksi tavallista suklaata, varsinkin suklaajäätelön muodossa, eikä omatunto ole niin hirveästi kolkuttanut. Olen ilmeisen paha ihminen, siis. Tavoitteena on kuitenkin siirtyä pääasiassa reilun suklaan kuluttajaksi, kun ei tuo mikään välttämätön elintarvike ole.)

En ole minkään ruoan suhteen gastronomi, joten en osaa sanoa kuinka laadukasta tai hienostuneen makuista nämä suklaat ovat muihin tummiin suklaisiin verrattuna. Kumpikin maistuu minulle, mutta rouheinen hajoaa suuhun nopeammin ja jää vähän hampaan koloihin.

Pakkauksen koko on 100 g ja hinta on 1,90 euroa, eli 19 e/kg. Vajaa kaksi kertaa niin kallista kuin tavallinen suklaa siis, kun yleensä Reilun kaupan suklaiden kilohinta on 30 euroa tai enemmän.

Luomujogurtti

Pirkan maustamatonta luomujogurttia on tullut myös maistettua. Olen yrittänyt monta kertaa aiemmin siirtyä maustamattomaan jogurttiin, mutta aina se on maistunut yhtä pahalle. Siksi Pirkan jogurtti oli iloinen yllätys, sillä se oli melkein hyvää, tai ainakaan se ei ollut pahaa. Maku ei ollut kovin hapan ja siitä tuli muilta osin maitorahka mieleen. Vähän marjoja sekaan niin tätä syö ilokseen enemmänkin.

Samaan sarjaan kuuluvat kyllä myös mansikkajogurtti sekä kuningatarjogurtti, jos pitää maustetuista enemmän.

Hintaa maustamattomalla jogurtilla on 1,99 e/purkki (2,65 e/kg).

Ja vielä…

Seuraavaksi pitää varmaan testata Reilun kaupan suklaajäätelöä (jota ei löydy vielä Pirkan nettisivuilta, eikä kyllä kaupoistakaan). Sen litrahinta on huimat 7,58 euroa, mutta on se silti halvempaa kuin Ben & Jerry’sin jäätelöt. Toivottavasti myös paremman makuista, sillä B&J ei ole oikein iskenyt.

Toivotaan, että muidenkin luomutuotteiden sekä Reilun kaupan tuotteiden hinta tästä pikkuhiljaa järkevöityy, kun niissä tuntuu tällä hetkellä olevan jonkin verran eksoottisuuslisää, plus tietysti se mitä kaupat vetävät välistä ihan sillä perusteella että ko. tuotteita ostavat ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän. Eivät nämä kuitenkaan koskaan leviä laajemmalle, ennen kuin hinta on sellainen että enemmistö ihmisistä on valmis sen maksamaan.

Ongelma Avainlippu-merkissä on se, että se ei ota mitään kantaa raaka-aineiden kotimaisuuteen. Jos riittävän suuri osaa tuotteen valmistuskustannuksista syntyy Suomessa, raaka-aineet voivat olla kokonaan jostain muualta, ja tuote on silti oikeutettu Avainlippuun. Lähinnä se siis kuvaakin sitä, missä tuote on valmistettu, eikä se itse asiassa muuta väitäkään tekevänsä.

Tästä huolestuneena tiedustelin asiaa Ingmanilta, ja pienen tivaamisen jälkeen sain asiallisen vastauksenkin.

Syy Hyvää Suomesta -merkin poistumiseen on heidän mukaansa se, että suomalaista maitoa ei aina riitä raaka-aineeksi, joten välillä joudutaan turvautumaan ruotsalaiseen maitoon. Pääasiassa he kuitenkin käyttävät aina suomalaista maitoa sikäli kun sitä on saatavilla.

Jotain tällaista ounastelinkin, mutta en oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.

Kuten olen aiemmin todennut, minulle on tärkeää että eläinperäisissä tuotteissa käytetään kotimaisia eläimiä, koska siten minulla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa näiden eläinten kohteluun. Toisaalta minulla ei ole mitään käsitystä tuotantoeläinten hyvinvoinnista Ruotsissa, ehkä niillä on siellä paremmat olot kuin täällä?

Kai niitä on sitten edelleen soveliasta ostaa, mutta harmittaa vähän kun tällä tavalla heitetään kapuloita eettisen valinnan rattaisiin.

Mors grisar

Asiaa sivuten olen todennut, että leikkeleiden kanssa pitää olla myös tarkkana. Ainakin HK harrastaa sellaista, että välillä paketissa on Hyvää Suomesta -merkki ja välillä ei. Ilmeisesti siis possutkin ovat välillä suomalaisia ja välillä jostain muualta. Siipikarja varsinkin on aika usein ulkomaista.

Niiden kanssa aion kuitenkin olla tiukkana ja jätän sellaiset paketit kauppaan josta merkkiä ei löydy. Vaikka PETAn taannoin julkaisema video kertoi karua kieltään lihatuotantoeläinten kohtelusta Suomessa, uskon että suomalainen on silti parempi valinta. Varsinkin jos eläin joudutaan kuljettamaan elävänä ulkomailta.

(puhutaan lihansyönnin eettisyydestä joskus toiste)

Yksi erityinen sulka Reilun kaupan hattuun on, että tietääkseni Reilun kaupan suklaa on ainoaa suklaata, josta pystytään takaamaan, että siihen käytettävän kaakaon valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa. Eli jopa se hyllyllä makaava Fazerin sininenkin saattaa olla yksi lenkki likaisessa lapsiorjaketjussa. Hakusanoilla blood chocolate tai cocoa child labour löytyy paljon artikkeleita aiheesta.

En osaa sanoa, onko Reilun kaupan tuotteiden ostaminen oikea tapa edistää vähempiosaisten asemaa, mutta haluan ainakin yrittää antaa sellaisen kuvan viestin, että olen valmis maksamaan ruoastani vähän enemmän, jos sillä pystytään parantamaan ihmisten oloja muualla maailmassa. En myöskään halua, että muut joutuvat kärsimään siitä, että minä en halua maksaa ruoastani hintaa, joka sillä olisi ilman ihmisoikeuksien polkemista.

Koska olen kuitenkin ihminen, aion edelleen pitää ensisijaisesti huolta omasta hyvinvoinnistani. Siksi aion sitoutua jatkossa ostamaan Reilun kaupan tuotteita ainoastaan tietyin reunaehdoin.

Jos jollekin tuotteelle on olemassa Reilun kaupan vaihtoehto, otan sen mukaani tavallisen sijaan, jos:

1. Reilun kaupan tuotteen hinta ei ole huomattavasti korkeampi kuin tavallisen tuotteen
2. Reilun kaupan tuotteen laatu tai toiminnallisuus ei mainittavasti poikkea tavallisesta tuotteesta
3. Reilun kaupan tuote on sillä hetkellä saatavissa siitä kaupasta, jossa asioin
4. Reilun kaupan tuote on aidosti paras vaihtoehto

Hinta on tapauskohtainen. Esimerkiksi vaikka Reilun kaupan sokeri on kahdesta kolmeen kertaan niin kallista kuin tavallinen sokeri, voin sitä ostaakin, koska sokeria menee vuodessa melko vähän eikä se tee siksi kovin isoa lovea lompakkooni. Toiset Reilun kaupan tuotteet, esimerkiksi jäätelö, ovat taas sen verran tyyriitä, että tällä lottovoittohistorialla ne saavat jäädä toistaiseksi hyllylle.

Sattuneesta syystä varsinkin Reilun kaupan hedelmät saattavat notkua hyllyllä aika pitkään, jonka takia ne voivat olla jokseenkin kypsässä tilassa. Jos mieli tekee viinirypäleitä ja Reilun kaupan versiot ovat jo valmiiksi ylikypsiä, ostan tavallisia. Banaanien suhteen voin olla tiukempi, sillä niitä saa yleensä jostain lähikaupasta, joten jos yhdestä kaupasta ei löydy Reilun kaupan banaaneja, voin jättää banaanit ostamatta. Ruokien laatuerot lienevät lähinnä tottumuskysymyksiä, joista varmaan pääsee ajan kanssa yli, mutta muissa tuotteissa, esimerkiksi Reilun kaupan puuvillasta valmistetuissa tekstiileissä, voi olla jotain ominaisuuksia joiden takia en halua niitä ostaa.

Vaikka Reilun kaupan tuote olisi olemassa, niin sitä ei ole välttämättä juuri sillä hetkellä siinä kaupassa missä asioin. Jos sillä hetkellä todella tarvitsen tuotetta, en aio jättää sen ostamista väliin vaikka se ei olisikaan Reilua kauppaa. Omat tarpeet ensin. Toisaalta, jos tarve ei ole akuutti, niin kyllä sitä tuotetta voi odottaa tai etsiäkin.

En ole täysin varma, onko Reilun kaupan tuote aina se paras vaihtoehto. Jos esimerkiksi laitetaan kotimainen tuote, luomutuote, kotimainen luomutuote ja Reilun kaupan tuote rinnakkain, niin onko Reilun kaupan tuote joka tapauksessa paras vaihtoehto? Kotimaiset tuotteet ja Reilun kaupan tuotteet eivät onneksi kovin usein asetu vastakkain, mutta joitakin ulkomaisia tuotteita saa sekä luomuvaihtoehtona että Reilun kaupan vaihtoehtona. Kumpi tällöin pitäisi ostaa?

Katsotaan nyt sitten, että kuinka paljon parempi mieli tästä tulee. Toivottavasti edes siitä Ahmudin opiskelusta koituu jotain hyvää.

On omituista, kuinka näinkin pienestä asiasta saa itselleen huonon omantunnon, mutta jäätelönhimo voitti ja kohta pääsen lusikoimaan Liettualaista suklaajäätelöä. Tosin enemmän ympäristöä olisi varmaan vahingoittanut, jos olisin ajanut autolla supermarkettiin ja ostanut sieltä kotimaista jäätelöä.

Eh, ensi kerralla paremmin.

(Valion jäätelöissä on muuten niin ärsyttävä pakkaus, että niin paljon ei voi jäätelöä tehdä mieli että niitä ostaisin.)