Tekstit merkitty tagilla ‘Kingfisher’

Kingfisherin hammastahnan hinnannousu

Kingfisher-hammastahnojen hinta on noussut Ruohonjuuressa sen verran, että ne maksavat jo yli 9 euroa. Tämä on niin hurja hinta hammastahnasta, että oli pakko kysellä miksi hintaa on nostettu. Ruohonjuuresta vastattiin, että

Kingfisherin maahantuoja Makrobios on nostanut Kingfisher-hammastahnojen tukkuhintoja kahteen kertaan huhtikuun 2008 jälkeen, joten myös me olemme joutuneet näin menettelemään. Maahantuoja on perustellut hinnannostojaan tavarantoimittajansa hinnannostolla sekä kuljetus yms. logististen kustannusten jyrkällä nousulla (polttoaineen hinta yms.)

Ihmetyttää kyllä, että kuinka monien käsien kautta hammastahnat kulkevat, jotta niiden hinta kasvaa noin suureksi. Punnitse & Säästä -ketju tuo hammastahnat itse maahan, ja siellä saman kokoinen tuubi maksaa edelleen 3,95 euroa.

RDA

Kun aikoinaan kysyin hammaslääkäriltä mielipidettä Urtekramin hammastahnasta, hän ei sanonut siitä juuta eikä jaata, mutta mietti ääneen mikä mahtaa olla tahnan hankausarvo. En silloin ajatellut sitä sen kummemmin, mutta jokin aika sitten törmäsin termiin nimeltä RDA.

RDA on lyhenne sanoista Relative Dentin Abrasivity tai Radioactive Dentin Abrasivity. Lyhyesti selitettynä se on luku, joka kertoo kuinka paljon hammastahna kuluttaa hampaita. Yotuelin esitteen mukaan sen pitäisi kuulemma olla alle 100, toisten lähteiden mukaan taas korkeintaan 200.

Eli juuri tämä oli se asia mietitytti hammaslääkäriä, ja nyt se alkoi mietityttämään minuakin. Siksi kysyin asiaa sekä Kingfisheriltä että Urtekramilta.

Urtekramilta vastattiin, että heidän hammastahnansa RDA on noin 50. Kingfisherin (äärimmäisen ystävällinen) asiakaspalvelu osasi pienen selvittelyn jälkeen kertoa vain sen, että juuri sitä asiaa he eivät ole hammastahnoistaan tutkineet. Luulen kuitenkin, että siinäkin RDA on korkeintaan 50, koska Urtekramin tahna tuntuu paljon karkeammalta ja kummassakin tahnassa on samankaltaisia aineksia.

Eli voin jatkaa ko. ekotahnojen käyttöä hyvillä mielin ilman pelkoa siitä, että kohta on vain juuret jäljellä.

Urtekramin suihkugeeli loppui, ja niin loppui Urtekramin hammastahnakin. Olin ehtinyt käyttää sitä jo toisenkin tuubin, mutta nyt päädyin ostamaan Kingfisherin minttuhammastahnaa (fluoripitoista). 100 ml:n tuubi maksaa 3,95 euroa Punnitse & Säästä -liikkeessä, eli ei itse asiassa kovin paljon kalliimpaa kuin Sensodynen tahnat joita aiemmin käytin.

Kun aiemmin valitin, että Ole Hyvän vartaloshampoo ei vaahtoa, niin Kingfisherin hammastahna vaahtoaa niin paljon että pelottaa. Mikään aiemmin käyttämäni hammastahna ei ole vaahdonnut näin paljon. Eli tämän hammastahnan kanssa ei ainakaan pääse tulemaan sellaista tunnetta, että tahna haihtuisi jonnekin pesun aikana ja päätyisi pesemään pelkällä vedellä.

Tahnapaketissa on British Dental Health Foundationin merkki, joka Kingfisherin nettisivujen mukaan on merkki siitä, että tahna on oikeasti hyvä ja toimiva, vaikka ekotahnaa onkin. Samaisilla nettisivuilla mainitaan myös, että tahnassa on natriumlauryylisulfaattia (sodium lauryl sulfate), koska vaikka siitä liikkuu monenlaisia huhuja, missään tutkimuksissa ei ole todettu siitä olevan haittaa ihmisille.

Mukavana yllätyksenä paketin kyljessä olevassa aineosaluettelossa on myös ilmoitettu, että mistä aine on peräisin ja mihin sitä käytetään:

Tuollaisen soisi olevan useammassakin tuotteessa.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo tahna, ja kestänee pidempään kuin Urtekramin. Kova vaahtoaminen vain jostain syystä epäilyttää, ja varmaan sen takia Urtekramin tahna tuntuu luonnonmukaisemmalta. Eli kun olen tähän asti vaahdonnut vaahtoamisen puolesta, nyt vaahtoa pitäisi olla vähemmän. Koskaan ei ole hyvin.

Pari päivää sen jälkeen kun aloin käyttämään Urtekramin suihkugeeliä, aloin myös käyttämään Urtekramin hammastahnaa. Tuubi on kooltaan 75 ml ja se maksoi 3,75 euroa (norm. 4,20 e). Tahna on ainakin olevinaan mintun makuista ja se sisältää fluoria.

Kolmisen viikkoa olen siis tahnaa käyttänyt, ja vastoin pelkoani, vielä ei ole alkanut henki haisemaan mädälle tai hampaita tippunut. Jostain syystä luottamus luonnonmukaisiin hammastahnoihin hampaiden terveyden ylläpitäjänä ei ole aivan yhtä vahva kuin luottamus luonnottomiin kemikaalipommeihin.

Ehkä epäluottamus johtuu osittain siitä, että tietyllä tavalla hammastahnan mieltää eräänlaiseksi lääkkeenomaiseksi tuotteeksi, ja siinä mielessä “Cocamidopropyl Betaine” kuulostaa paljon tehokkaammalta kuin “liitu”. Hampaat ovat minulle rakas osa suutani, enkä niistä siksi mielelläni luovu, joten niiden kanssa en halua ottaa turhia riskejä.

On ollut tarkoitus etsiä jostain tutkimustietoa siitä, kuinka hyviä nämä ekotahnat oikeasti ovat, tai päinvastoin, kuinka monelle kemikaalille on oikeasti tarvetta hammastahnassa. Muistelen joskus jonkun hammaslääkärin sanoneen, että hammastahnan pääasiallinen tarkoitus on fluorin levittäminen hampaisiin, ja että varsinaisen puhdistamisen tekee mekaaninen harjaus. Eli sinänsä hammastahnan ei tarvitsisi olla kovin kummoista, että se ajaisi asiansa.

Yhtä kaikki, ihan hyvin tämä on tähän asti toiminut. Suuta ei ole kuivanut yhtä paljon ja ihan puhtaan tuntuiset hampaat ovat, eli ajaa asiansa. Halvempaa ekotahnaa olisi tosin löytynyt Punnitse ja Säästä -liikkeestä, jossa tuubi Kingfisher-tahnaa maksaa 3,5 euroa.