Tekstit merkitty tagilla ‘lajittelu’

Tässä kevään alkaessa, erään räkätaudin jälkimainingeissa, tulin kiinnittäneeksi huomiota siihen, kuinka paljon paperisia nenäliinoja työ-/oleskeluhuoneen roskakorissa oli. Mietin, että eivätkö nuo ole itse asiassa maatuvaa tavaraa? Eikö niitä periaatteessa voisi lajitella biojätteisiin?

Tämän ajatuksen pohjalta aloin tekemään pienimuotoista roskainventaariota ja totesin, että suurin osa roskakorin sisällöstä on erilaista pehmopaperia, muistilappuja sekä kuitteja. WC:n roskakorissa taas oli vain pehmopaperia, pumpulia ja hammaslankaa. Keittiön roska-astiaankin näkyi menevän yllättävän paljon talouspaperia. Tiedustelin asiaa Pirkanmaan jätehuollosta, ja he myönsivät, että talous- ja WC-paperit, paperinenäliinat sekä pumpulin todellakin voi (periaatteessa) lajitella biojätteisiin.

Tästä rohkaistuneena teippasin aiemmin mainitun roskakorin sisälaitaan muovipussin sekajätteelle (kuitit, muovit, purukumit yms.) ja sen viereen sanomalehdestä (Jazmanautin ohjeiden mukaan, toiset ohjeet Yhteishyvän sivuilla) tehdyn paperipussin keräyspaperille (muistilaput ja muut paperit). Pehmopaperia tuntui kerääntyvän eniten, joten sille varasin roskakorin itsessään. WC:n roskakori sai toimia kuten aiemmin, paitsi hammaslanka piti tästedes muistaa viedä keittiön roskakoriin. Lisäksi kaikki talouspaperiarkit laitettaisiin jatkossa biojäteastiaan keittiön roskakorin sijaan. Huomasin myös, että voi- ja leivinpaperipaketin kyljissä lukee, että nekin voi lajitella biojätteisiin, eli sinne siis nekin.

Muutama viikko eteenpäin voin todeta, että tämä on toiminut todella hyvin. Erilaista paperijätettä kerääntyy edelleen samassa suhteessa kuin aiemmin, ja omasta mielestäni sekajätettä pitää viedä selvästi harvemmin kuin aiemmin. Kuitteja tulee paljon kirjanpidon vuoksi, ja niiden kohdalla harmittaa, ettei niitä voi laittaa keräyspaperin joukkoon, koska niissä on useimmiten (terveydelle haitallinen) bisfenoli-a:ta sisältävä muovipäällyste. Sekajätteeseen siis.

Jos mietit, miksi paperijätettä ei ole laitettu energiajakeen/-jätteen  joukkoon, niin se johtuu siitä, että taloyhtiössämme ei kerätä sitä. Jos kerättäisiin, olisivat nuo paperit tietenkin menneet sinne, ja sekajätteen määrä olisi muutenkin vain murto-osa siitä mitä se tällä hetkellä on.

Jos pumpulilla pyyhkii meikkejä, niitä ei ole välttämättä hyvä laittaa biojätteeseen, koska monet meikit käsittääkseni sisältävät raskasmetalleja ja muita ympäristölle (ja ihmiselle) haitallisia aineita. Meillä tätä ongelmaa ei kuulemma kuitenkaan ole.

Jutun opetus ei ole se, että pehmopaperi maatuu, vaan se, että joskus sitä voi tuijottaa metsää pitkänkin aikaa ennen kuin ymmärtää katsovansa puita, ja sitten tuntee itsensä vähän hölmöksi kun ei sitä aiemmin tajunnut, mokomaa itsestäänselvää asiaa.

Bilteman kuvastossa (Kevät ja kesä 2010) mainostetaan edullisia, biohajoavia koirankakkapusseja. Hinnan puolesta (1,19 euroa/50 kpl) nämä olisivat paljon halvempia kuin kaupassa myytävät varsinaiset biojätepussit, joten ostin testimielessä yhden paketin.

Kotona parempi puoliskoni huomasi, että pakkauksessa lukeekin “ympäristöystävällinen” ilman mitään mainintaa biohajoavuudesta. Koska pussit myös tuntuvat ja näyttävät normaalilta muovilta, päätimme varmistaa asian Biltemalta. He vastasivat, että kuvastossa on virhe ja pussit eivät olekaan biohajoavia. Kyseisiä pusseja ei siis, harmi kyllä, saa laittaa biojätteiden joukkoon.

Epäselväksi vielä jäi, että mikä pusseista sitten tekee ympäristöystävällisiä. Ilmeisesti se, että kakat eivät jää tienposkeen siltä kymmenykseltä koiranulkoiluttajia, jotka kakkapusseja oikeasti käyttävät…

Kesän aikana otin tavoitteeksi saattaa kaiken mahdollisen kierrätyskelpoisen kotonani kerääntyvän muovin muovipussien kierrätyspisteeseen. Aina kun ostin tuotteen joka oli pakattu muoviin, lähetin valmistajalle postia ja kysyin voiko pakkauksen viedä muovipussien kierrätykseen. Vastauksia tuli vaihtelevasti. Osa ei koskaan vastannut, osa hyvinkin auliisti.

Näiden vastausten pohjalta sitten sain kerättyä melko ison kasan muovipakkauksia (lähinnä erilaisia pusseja), jotka valmistajien mukaan soveltuvat täysin vietäväksi nimenomaan kuluttajille tarkoitettuihin muovipussien kierrätyspisteisiin.

Ennen kuin vein muoveja kierrätyspisteeseen, vastuuntuntoisena ihmisenä lähetin vielä Muovikassi kiertoon -sivustolle (käytännössä L&T:lle) postia ja kysyin, että voihan näin tehdä. Olin aiemmin jo saanut heiltä vastauksen, jonka olin tulkinnut niin, että jos pakkauksen muoviseoksen puhtauden saa varmistettua, minkä tahansa (puhtaan) polyeteenin voi viedä kierrätyspisteeseen. Kysyin asiasta uudestaan lähinnä varmistaakseni ettei mitään väärinymmärrystä ollut käynyt.

Vastaus kuului tiivistettynä: “Jos siinä ei ole kahvoja, sitä ei saa viedä kierrätyspisteeseen.”

Siis mitä? Valmistaja sanoi, että se on sitä samaa muovia kuin kauppakassit ja kelpaa kierrätykseen. “Me emme voi ottaa riskiä, että materiaali ei ole puhdasta. Jos siinä ei ole kahvoja, se ei kelpaa.”

Aha.

Siis ymmärrän toki, ja minulle on moneen kertaan tavattu, että pääohje heillä on, että vain kahvalliset muovit viedään kierrätykseen. Ymmärrän kyllä senkin, että jos ohje ei ole riittävän selkeä, ihmiset vievät sinne kaikkea kengistä ruohonleikkuriin. Ymmärrän vielä senkin, että he tekevät tätä puhtaasti rahan takia, jolloin tärkeämpää on maksimoida materiaalin puhtaus kuin kierrätettävän muovin määrä.

Mutta jos minä olen tuotteen valmistajalta kysynyt asiaa, niin eikö varmistus ole tullut silloin jo melko hyvältä auktoriteetilta? Ilmeisesti ei.

Piru minussa haluaisi pitää pienen askartelutuokion saksien kanssa ja leikata mm. pakastevihannes- ja porkkanapusseihin pienet kahvat, mutta en taida kuitenkaan. Olen itse asiassa ollut hieman huolissani merenelävien ylenpalttisesta lisääntymisestä, joten ehkä on ihan hyvä että pääsen kantamaan korteni Tyynenmeren jätepyörteen kaltaisiin kekoihin*.

Joten mitä ikinä olenkaan täällä sanonut muovin kierrätyksestä, se ei enää pidä paikkaansa ja muovin kierrätyskelpoisuus pitää siis katsoa seuraavan taulukon mukaan:

Ehkä pitäisi ehdottaa tuotevalmistajille, että he lisäävät yleisen hyvän nimissä kaikkiin kierrätyskelpoisiin muovipakkauksiinsa kahvat, oli niille tarvetta eli ei. Kun eivät kuulemma muunlaiset pakkausmerkinnät ole vielä riittävän selkeitä.

* = No joo, ei se välttämättä kaatopaikalta luontoon päädy. Mutta kuitenkin.

Olen laajentanut jätteiden lajittelua niin, että ota nykyään erikseen myös pienmetallin sekä kartongin. Aiemmin lajittelin jätteet vain kaatopaikkajätteisiin, energiajätteisiin, biojätteisiin, lasiin ja keräyspaperiin.

Metallin kierrätys on erityisen hyödyllistä, sillä sitä pystytään käyttämään uudestaan laadun kärsimättä, toisin kuin esimerkiksi paperia. Kartonkia kertyy myös yllättävän paljon erilaisista pakkauksista, joten katsoin aiheelliseksi lajitella senkin.

Kun useimmiten käytetyt jäteastiat ovat vierekkäin, lajittelu on aivan yhtä vaivatonta kuin jos heittäisi kaiken sekajätteeseen. Monille suurin kynnys onkin varmaan se, että aluksi joutuu vähän miettimään, että mihinköhän tämän nyt sitten laittaisi. Hyvin pian jätteen kuitenkin heittää oikeaan astiaan automaattisesti, eikä koko lajittelua joudu enää edes ajattelemaan.

Koska lajittelu ei mitenkään lisää jätteen määrää, ei lajittelua varten tarvitse edes kovin paljon ylimääräistä tilaa.

Lajittelupäiväkirja

Pidin (itse asiassa jo pari kuukautta sitten) mielenkiinnosta jonkin aikaa kirjaa eri jätteistä ja siitä mihin jäteastiaan tulen niitä laittaneeksi. Tässä tulokset:

Biojäte

• hedelmien kuoria
• ruoan jätteitä
• kananmunakennoa (revitty kuivikkeeksi)
• kananmunan kuoria
• talouspaperia

Energiajäte

• hammaslankapurkin muoviosa
• talouspaperia
• wc-paperia
• hammaslankaa
• pumpulia
• jugurttipurkki
• raejuustopurkki
• henkarisetin käärepahvi (en ollut varma sopiiko kartonkikeräykseen)
• muovipullon korkin jämät
• muovipusseja
• kuitteja
• pieniä määriä lankaa
• sukkapaketin muovinen ripustuskoukku
• jumppakuminauhapaketin muoviosat
• almanakan kannet
• silmätippapipetti
• muovikääre
• paperinenäliina
• aurinkorasvapurkki
• kasvovoidepurkki
• piilolinssinestepurkki
• muovihenkareita
• hiuksia
• kynsiä
• huulirasvapaketin muoviosa
• lahjapaperia
• raaputusarpoja
• lahjakortin pakkauspahvi (voimakkaasti värjätty)
• liimateippiharjan teippipala
• kosteusvoidepullo

Pienmetalli

• hammaslankapurkin leikkuriosa
• partaterä
• jogurttipurkin kansi
• raejuustopurkin kansi
• kissanruokapurkki
• almanakan kierreselkä
• ananassäilykepurkki

Keräyspaperi

• kirjekuoria
• mainoslehtisiä
• mainoskirjeitä
• almanakan sivut

Kartonki

• hammaslankapaketti
• pakkauspahvia
• sukkapaketin pahvit
• jumppakuminauhapaketin pahviosat
• huulirasvapaketin pahviosa

Kaatopaikkajäte

• purukumi
• kosteudenkeräyspussi
• aurinkorasvaa
• kasvovoidetta
• lahjapakettinarua
• raaputusarvan raaputusjätteet

(samanlaiset jätteet on merkitty vain kerran, eli kissaa on kyllä ruokittu säännöllisesti)

Mielenkiintoista tuossa on, että

1. varsinaista kaatopaikkajätettä syntyy todella vähän
2. suurin osa energiajätteesta on muovia

Jos muovia ei voisi hyödyntää energiajätteenä, se menisi kaatopaikalle. Toisaalta nyt kun se voi (vaikkakin se poltetaan, joten sitä ei kait voi laskea todelliseksi kierrätykseksi), kaatopaikka-astia täyttyy todella hitaasti. Lajittelemalla jätteitä noinkin suurpiirteisesti, saan lajiteltua yli 90 % jätteistä jonnekin muualle kuin sekajätteeseen.

Harmi vain, että nykymaailmassa muovia syntyy niin paljon ja että se on niin hankalasti käsiteltävää. Jos paikkakunnalla ei kerätä energiajätettä, kaikki muovi menee kaatopaikalle. Ja muovihan ei tunnetusti kovin nopeasti maadu.

Kierrätys- ja lajitteluoppaita

Valitettavasti täysin yleispäteviä lajitteluohjeita ei voi jakaa, sillä eri kuntien jätehuolto pystyy hyödyntämään eri jätteitä eri tavalla. Esimerkiksi keräyspaperin sisältö tuntuu poikkeavan aika paljon eri kunnisa. Energiajäte on toinen, ja esimerkiksi Turun seudulla CD-levyt koteloineen voi laittaa energiajätteeseen, mutta Päijät-Hämeessä ne kuuluvat kaatopaikkajätteeseen. Monissa kunnissa taas energiajätettä ei edes kerätä.

Kannattaa siis pääasialliseti tutustua oman kunnan lajitteluohjeisiin ja epäselvissä tapauksissa kysyä jätehuollolta, miten asia on.

• L & T: kierrätysopas: http://www.lassila-tikanoja.fi/kierratysopas/kieratysohjeet.html
• Turun seudun jätehuollon Jätteiden ABC-luettelo: http://www.tsj.fi/fi/jatteidenabc/
• YTV:n lajitteluopas: http://www.ytv.fi/FIN/jatehuolto/lajittelu/kodeissa/
• http://www.osmonkallio.net/lajitteluopas.htm

Tänään alkoi lähtelaskenta länsimaisen kulttuurin suurimpaan kulutusjuhlaan. Tämä on taas se aika vuodesta, kun unohtuneita sukulaisia muistetaan kortilla ja yritetään kovasti keksiä ystäville jotain tavaraa annettavaksi (joskus ainoastaan velvollisuuden tunnosta, kun “sekin aina ostaa jotain”). Joulupukin apulaiset lähettävät perheen lapsille leluraamattuja (kuten joku niitä nimitti), jotta hekin oppisivat kuinka onnellinen on hän, jolla on paljon tavaraa.

Vähän mutta harkiten

Minulle tämä joulu ei tarjoa kulutuksen suhteen hirveästi parannettavaa, sillä olen jo jonkin aikaa pyrkinyt antamaan pieniä, vaatimattomia mutta käyttökelpoisia lahjoja ja vain lähipiirille. Osan lahjoista olen välillä tehnyt itse. Tuotteiden kotimaisuuden asteeseen tai ympäristöystävällisyyteen en ole useinkaan kiinnittänyt niin paljon huomiota, mutta ainakaan mitään turhaa krääsää ei ole tullut annettua. Viime aikoina siis. Joskus oli toisinkin.

Tämä joulu on oikeastaan siinä mielessä paljon parempi kuin aiemmat, että kotimaisia tuotteita taitaa olla suurin osa. Löysin myös jotain annettavaa Kirkon ulkomaanavun kaupasta, ja sinne menevät rahat käytetään melko varmasti hyvään tarkoitukseen.

Ylipaketointia voi tehdä kotonakin

Eräs asia, minkä olisin voinut tehdä paremmin, on lahjojen paketointi. Uuden Pirkka-lehden mukaan suomalaiset onnistuvat tuottamaan vuosittain hyödyntämätöntä pakkausjätettä 420 miljoonaa kiloa, eli yli 80 kiloa henkeä kohden. Jouluna luonnollisesti enemmän.

Koska paketeissa on usein teippejä sekä tarroja ja paperi on voimakkaasti värjättyä, sitä ei voi laittaa paperinkeräykseen. Energiajätteeseen se kyllä sopii, vaan eivät pakkausnarut, jotka pitää laittaa sekajätteeseen. Parempi olisikin joko käyttää kierrätettävää paperia tai lahjapusseja, jotka lahjan saaja voi uusiokäyttää. Nuuka ottaa perheen saamien pakettien kääreet talteen ja käyttää ne seuraavana jouluna, mutta itse en moiseen ryhtyisi.

Ensi kerralla viisaampana

Ensi jouluna aion jatkaa lahjojen suhteen samalla linjalla, paitsi että kiinnitän enemmän huomiota tuotteiden ympäristöystävällisyyteen. Paketteja varten aion etsiä jotain parempaa käärettä, ja kenties narunkin voisi yrittää korvata jollain. Ehkäpä perinteinen ruskea pakettinaru antaisi oman Wanhan Ajan leimansa?