Näiden vastausten pohjalta sitten sain kerättyä melko ison kasan muovipakkauksia (lähinnä erilaisia pusseja), jotka valmistajien mukaan soveltuvat täysin vietäväksi nimenomaan kuluttajille tarkoitettuihin muovipussien kierrätyspisteisiin.

Ennen kuin vein muoveja kierrätyspisteeseen, vastuuntuntoisena ihmisenä lähetin vielä Muovikassi kiertoon -sivustolle (käytännössä L&T:lle) postia ja kysyin, että voihan näin tehdä. Olin aiemmin jo saanut heiltä vastauksen, jonka olin tulkinnut niin, että jos pakkauksen muoviseoksen puhtauden saa varmistettua, minkä tahansa (puhtaan) polyeteenin voi viedä kierrätyspisteeseen. Kysyin asiasta uudestaan lähinnä varmistaakseni ettei mitään väärinymmärrystä ollut käynyt.

Vastaus kuului tiivistettynä: “Jos siinä ei ole kahvoja, sitä ei saa viedä kierrätyspisteeseen.”

Siis mitä? Valmistaja sanoi, että se on sitä samaa muovia kuin kauppakassit ja kelpaa kierrätykseen. “Me emme voi ottaa riskiä, että materiaali ei ole puhdasta. Jos siinä ei ole kahvoja, se ei kelpaa.”

Aha.

Siis ymmärrän toki, ja minulle on moneen kertaan tavattu, että pääohje heillä on, että vain kahvalliset muovit viedään kierrätykseen. Ymmärrän kyllä senkin, että jos ohje ei ole riittävän selkeä, ihmiset vievät sinne kaikkea kengistä ruohonleikkuriin. Ymmärrän vielä senkin, että he tekevät tätä puhtaasti rahan takia, jolloin tärkeämpää on maksimoida materiaalin puhtaus kuin kierrätettävän muovin määrä.

Mutta jos minä olen tuotteen valmistajalta kysynyt asiaa, niin eikö varmistus ole tullut silloin jo melko hyvältä auktoriteetilta? Ilmeisesti ei.

Piru minussa haluaisi pitää pienen askartelutuokion saksien kanssa ja leikata mm. pakastevihannes- ja porkkanapusseihin pienet kahvat, mutta en taida kuitenkaan. Olen itse asiassa ollut hieman huolissani merenelävien ylenpalttisesta lisääntymisestä, joten ehkä on ihan hyvä että pääsen kantamaan korteni Tyynenmeren jätepyörteen kaltaisiin kekoihin*.

Joten mitä ikinä olenkaan täällä sanonut muovin kierrätyksestä, se ei enää pidä paikkaansa ja muovin kierrätyskelpoisuus pitää siis katsoa seuraavan taulukon mukaan:

Ehkä pitäisi ehdottaa tuotevalmistajille, että he lisäävät yleisen hyvän nimissä kaikkiin kierrätyskelpoisiin muovipakkauksiinsa kahvat, oli niille tarvetta eli ei. Kun eivät kuulemma muunlaiset pakkausmerkinnät ole vielä riittävän selkeitä.

* = No joo, ei se välttämättä kaatopaikalta luontoon päädy. Mutta kuitenkin.

Pirkka-pakastuspussien (1 – 5 l), Pirkka vahvojen pakastuspussien (2 – 3 l) sekä Pirkka-tuorekelmun materiaali on polyeteeni PE. Muovit ovat siis kierrätyskelpoisia.

Hyvä juttu.

Kiitos tyhjentävästä vastauksesta. Vielä jäi kuitenkin vähän epäselväksi, että voinko kierrättää pakastepussit, jotka ovat HD-polyeteeniä (PE-HD, 02)? Entä voiko tuorekelmua, joka on polyeteeniä (PE) kierrättää? Lisäksi, voiko tuosta muovin numeromerkinnästä päätellä sen, että soveltuuko muovi kierrätykseen?

Meidän taloudessa nimittäin menee melko paljon pakastepusseja ja tuorekelmua, kun leipää pakastetaan ja pilkottuja vihanneksia ja salaattia säästetään seuraaville päiville. Joka kerta ei oteta uutta pussia ja kelmua, mutta olen silti yrittänyt keksiä tuohon jonkin ratkaisun joka ei toisaalta nostaisi tiskimäärää kovin paljon. Vielä ei ole tullut mitään sopivaa mieleen. Niin, vielä kun tässä nykyisessä taloyhtiössä ei lajitella energiajaetta/jätettä erikseen, eli kaikki muovi menee sekajätteeseen.

Yhtä kaikki, vastaukseksi sain: 

Muovin numeromerkinnästä ja kirjainkoodista voi päätellä millä tavoin muovituotetta voi kierrättää. Kaikki muovikassit ovat polyeteeniä eli PE-HD:tä (02) tai PE-LD:tä (04). Mainitsemanne pakastepussit ja tuorekelmukin on siis samaa muovia kuin muovikassit, eli periaatteessa vastaus on kyllä eli nämä voisi kierrättää muovikassien kanssa. Emme kuitenkaan voi mennä takuuseen, että kaikki pakastepussit ovat samaa muovia, joten laadun varmentamiseksi olemme tehneet selkeän lajitteluohjeen: muovikassien keräykseen vain muovikassit. Tämä on erityisen tärkeää, sillä varsinkin elintarvikemuoveissa on usein käytetty monia eri muovilaatuja, joten mikäli sellaista muovia päätyisi muovikassien keräykseen, olisi vaarana, että keräyserän laatu menisi pilalle. Näin ollen pidämme lajitteluohjeen selkeänä, jolloin lajittelukin onnistuu paremmin.

Energiajakeeseen voi lajitella kaikki muut muovit paitsi PVC:n, jonka numero on 03.

Eli tuon perusteella uskaltanen laittaa Pirkan pakastepussit ja tuorekelmut kierrätettävien muovipussien joukkoon. Pitää kuitenkin vielä Keskolta varmuuden vuoksi kysyä, että onhan heidän muovinsa varmasti riittävän puhdasta kierrätettäväksi. Olisi kurja jälkeenpäin kuulla, että siinä onkin jotain sellaista miksi sitä ei voi kierrättää ja että olisin pilannut niillä useammankin muovipussikuorman.

Muita muoveja en kuitenkaan ala omin päin kierrättämään, vaikka ne olisivatkin oikeanlaista tyyppiä, ennen kuin joku auktoriteetti sanoo että se on ok.

Sivuilla listattuja kierrätyspisteitä ei ole vielä kovin paljon, useimmissa kaupungeissa näyttäisi olevan vain yksi tai kaksi. Siinä siis syy yksi syy, miksi en ollut vielä tiennyt siitä.

Kyyninen voisi ajatella, että muoviteollisuudella on pelko siitä, että ihmiset alkavat vähentää muovipussien käyttöä sen saaman huonon maineen takia. Nyt jos ihmiset saadaan vakuuttumaan siitä, että kaupasta voi ottaa muovipussin ja silti olla ympäristötietoinen, kysynnän laskua saadaan ehkä hidastettua (mikäli se edes on ollut laskussa, en tiedä). Yritykset tekevät harvoin sellaisia asioita, joista ei koidu niille voittoa.

Muovipussi on kuitenkin verrattomasti parempi kierrättää kuin heittää roskiin, joten kaiken kaikkiaan tämä on hyvä asia. Tosin heti kun kierrätetystä muovipussista valmistetaan jotain sellaista kulutustavaraa mitä ei voida kierrättää edelleen, muovipussi päätyy kaatopaikalle, mutta toisessa muodossa. Muovijätteen määrä siis lisääntyy vääjäämättä, mutta kierrättämällä muovikassijätteen määrä vähenee.

Kuva: D’Arcy Norman

Sivuilla kerrotaan:

Muovikasseissa uusiomateriaalin osuus on yleensä noin 60 %, mutta Suominen on valmistanut jopa 80-100 % uusiomateriaalista valmistettuja kasseja. Jätesäkeissä uusion osuus on yleensä noin 98 %, koska noin 2 % tulee säkissä käytettävästä mustasta pigmentistä.

Eli jos ostaa säännöllisesti muovikasseja ja normaalisti heittää ne roskiin, kierrätyksellä voisi vähentää omaa muovipussien kulutusta 60 prosentilla.

Nyt kun joku vielä kertoisi, että mihin ne kaatopaikkajätteet sitten voisi laittaa jos ei muovipussiin?

Teetin äidilläni kankaisia hedelmäpusseja. Kangas on harsomaista, joten siitä näkyy läpi, mutta se on monin verroin kestävämpää kuin muoviset hedelmäpussit. Niihin mahtuu enemmän hedelmiä kuin muovipusseihin, eikä tarvitse pelätä että pussi repeäisi parista kilosta appelsiineja.

Hankin myös lisää kangaskasseja muita ostoksia varten. Nyt niitä on sen verran, että voin ostoksilla käydessäni laittaa kaikki ostokset niihin. Jos tavaraa jostain syystä tulee niin paljon, että ne eivät mahdu kasseihin, niin sitten tuskin jaksan kantaakaan niitä. Nyt ei siis tarvitse enää kaupoista ottaa muovipusseja mukaan.

Tämän lisäksi otin testimielessä käyttöön biohajoavat pussit jätepusseiksi. Ne ovat hieman pienempiä kuin muovipussit (25 l vs. 30 l), mutta kyllä niihin riittävästi mahtuu. Näyttää siltä, että ne eivät päästä kosteutta läpi eivätkä repeä kovin helposti, toisin kuin pelkäsin. Tietysti pussin itsensä sisälle joutuu muovia, mutta onpahan yksi pussi vähemmän. Pitää vielä katsoa, kuinka kalliiksi tuo tulee pidemmän päälle. 30 pussia maksaa 4,10 euroa. (ks. lisäys alla)

Tarvitsen muovipusseja vielä nesteiden ja muiden kosteiden asioiden — kuten kaupasta ostettujen suolakurkkujen ja punajuurten — kuljettamiseen. Samoin perunoita en viitsi kangaskasseihin laittaa, koska en halua olla pesemässä niitä koko ajan. (Lisäys 1.8.2008:) Lisäksi pakastepusseina menee vielä muovipusseja, tietysti.

Ehkä tuohonkin löytyy ajan kanssa jokin hyvä ratkaisu, mutta nyt muovipussien käyttö alkaa muuten olla jo suhteellisen vähissä.

Lisäys (24.7.2008)

Kiitos nimimerkin trngb tarkan huomion, en otakaan käyttöön biohajoavia pusseja jätepusseina.

Biohajoavien kassien ongelma on siinä, että hajotessaan kaatopaikkajätteen joukossa hapettomassa tilassa biojätteestä syntyy metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Normaalissa kompostissa biojäte maatuu "oikein", jolloin metaania ei synny. Tämän takia siis biojäte pitäisi erotella kotona kaatopaikkajätteistä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi siis pitänyt ymmärtää, että biohajoava kassi on biojätettä samalla lailla kuin muutkin, eikä sen laittaminen tavallisen jätteen sekaan ole hyvä idea.

Kysyin asiasta varmuudeksi vielä Pirkanmaan Jätehuollolta ja he vahvistivat, että juuri metaanin takia muovipussi on parempi vaihtoehto kaatopaikkajätteelle kuin biohajoava pussi. Mitään muuta vaihtoehtoakaan ei kuulemma tällä hetkellä ole, joten enpä sitten päässytkään muovipusseista niin hyvin eroon kuin luulin.

Jatkossa pitää selvästi miettiä vähän tarkemmin, ennen kuin lähtee suin päin tohottamaan. No, virheistä oppii, eikä tässä vielä pahasti metsään ehditty mennä.

(Aiheeseen liittyen voi lukea Tiede-lehden artikkelin jätteenpoltosta, jossa kerrotaan myös kaatopaikkojen metaanipäästöistä ja muovipusseista.)