Tekstit merkitty tagilla ‘Reilu kauppa’

Kuinka paljon hyvien asioiden tekemiseen pitäisi nähdä vaivaa, että ne voi ottaa tosissaan?

Klikkailemalla hyvää

Nämä ovat varmaan monelle jo vanha tuttavuus, mutta kerronpa tässä silti parista sivustosta johon olen hiljattain törmännyt.

Klikkaus päivässä

www.thehungersite.com on sivusto, joka on jaettu kuuteen osaan eri teemojen mukaan. Osiot ovat “Nälkä”, “Rintasyöpä”, “Lasten terveys”, “Lukutaito”, “Sademetsä” ja “Eläinten pelastus” hieman tönkösti suomennettuna. Jokaisella niistä on oma painikkeensa, ja jokaisesta painikkeen klikkauksesta sivuston sponsorit lahjoittavat rahaa kyseisen osion mukaiseen tarkoitukseen.

Jokaisessa osiossa on myös oma Tulokset-sivunsa, jota kautta pääsee näkemään esimerkiksi minkä verran ruokaa on lahjoitettu tänä vuonna.

Ilmaista riisiä

Toinen sivusto on www.freerice.com, ja siellä on tarkoitus pelata erilaisia tietovisoja. Mitä enemmän tietää tai arvaa oikein, sitä enemmän sivuston sponsorit lahjoittavat riisiä nälkää näkeville. Tuolla voi petrata esimerkiksi saksankielen taitoaan, joten siitä hyötyy itsekin.

Tilisiirrolla hyvää

Toinen helppo tapa tehdä hyvää on lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Itse pistin eilen oman osuuteni Hyvä joulumieli -keräykseen. Kohteita tuntuu olevan joka vuosi yhä enemmän, ja myös suoraveloitukseen yritetään koukuttaa aiempaa hanakammin. Onhan se kieltämättä vielä helpompaa lahjoittamista, kun ei tarvitse edes muistaa tehdä sitä.

Olen suunnitellut, että ottaisin tavoitteeksi lahjoittaa vuosittain jonkin tietyn summan eri hyväntekeväisyyskohteisiin. Tämä summa olisi joko kiinteä, tai sitten esimerkiksi prosentti vuosituloista. Periaatteessa siihen olisi varaa, mutta olen nuuka luonne, joten toistaiseksi tämä on vielä ajatuksen tasolla.

Ehkä joskus. Nyt teen lahjoituksia fiilispohjalta ja tarpeen mukaan.

Väärin sammutettu

Jostain on kuitenkin tullut sellainen tunne, että hyvän tekemiseen pitäisi joutua näkemään vaivaa. Tai niin, että jos ei näe vaivaa jonkun asian tekemiseen, niin se ei voi olla kovin merkittävä hyvä teko. Vasta kun on valmis näkemään vaivaa tai luopumaan jostakin hyvän asian takia, teko voidaan ottaa tosissaan. Muuten se on vain omatunnon puhdistamista helpoimmalla mahdollisella tavalla.

Sama asia, kuin jos ostaisi joululahjaksi lahjakortin, kun ei jaksa miettiä mitä toiselle antaisi. Sen sijaan että menisi vapaaehtoiseksi johonkin toimintaan mukaan, antaa 10 euroa keräyslippaaseen jotta voi unohtaa koko asian ja jatkaa elämäänsä.

Tämä on tietysti väärä tunne. Toki se olisi parempi, että viitsisi nähdä enemmän vaivaa jonkin asian eteen, mutta jo se että tekee edes jotain on hyvä asia. Ei voida vetää rajaa, että tämä hyvä teko ei ole riittävä, muutoin jää helposti sekin tekemättä.

Eikö kaiken pitäisi kuitenkin perustua pieniin muutoksiin, jotka kasvavat merkittäviin mittoihin kun riittävän monet ihmiset ottavat niihin osaa? Syyllistäminen ja painostaminen ei ole näissä asioissa tehokasta, kannustaminen ja palkitseminen on.

Tuntuu myös, että kun jokin eettinen aate tulee riittävän suosituksi, se jostain syystä menettää painoarvoaan. Se ei olekaan enää erityisen hyvä teko, koska kaikkihan niin nykyään tekevät. Lisäksi kun raha alkaa haista, sen ympärille ilmaantuu häikäilemättömiä haaskalintuja. Luulet vain tekeväsi hyviä asioita, mutta joku muu viekin rahat välistä.

Esimerkkinä tästä on Reilu kauppa, joka on viime vuosina kasvattanut merkittävästi suosiotaan. Talouselämä on useammassakin artikkelissa epäsuorasti parjannut ihmisiä hölmöiksi ostaessaan Reilun kaupan tuotteita. Talouselämän kirjoittavat varmaankin ajattelevat asiaa rahan kannalta, mutta minun mielestäni Reilun kaupan tuotteita ostamalla ihmiset ilmaisevat, että he ovat valmiit sijoittamaan rahaa hyvän asian puolesta. Tavallisen kuluttajan vahvin vaikutuskeino on nimenomaan kuluttaminen tai sen vähentäminen.

Onhan se kieltämättä ikävää, jos ihmisten hyvällä tahdolla rahastetaan, eikä sekään ole hyvä asia jos Reilun kaupan tuotteen ostamalla kokee olevansa oikeutettu tekemään jotain epäekologista.

Mutta tietoisuus on olemassa ja viesti selvä, eikä pienen ihmisen pienille teoille pitäisi nauraa tai niitä väheksyä.

Eli ota tai jätä. Haluatko että klikkaan vai en? Haluatko että annan sen 5 euroa kuussa vai en? Haluatko, että edes yritän?

Bongasin eilen Lidlin mainoksessa, että he myyvät oman Fairglobe-merkkinsä alaisia Reilun kaupan tuotteita. Näitä on tiettävästi ollut myynnissä jo puolentoista vuoden verran, mutta sen verran harvoin tulee asioitua Lidlissä, ettei ole aikaisemmin sattunut silmään.

On sinänsä huvittavaa, että yritys, jota on parjattu työntekijöiden huonosta kohtelusta myy tuotteita, joiden päämääränä on mm. parantaa työntekijöiden olosuhteita muualla maailmassa.

Ironiasta huolimatta heidän Reilun kaupan suklaansa kieltämättä houkuttelee. Alle 18 euron kilohinnalla se on paljon edullisempaa kuin useimmissa muissa paikoissa, joissa sen kilohinta lähtee yleensä 25 eurosta. Saatan joku päivä ostaakin.

En ole vieläkään ehtinyt kunnolla tutkia luomutuotannon etuja ja haittoja, mutta eteeni sattui pari artikkelia, jotka tuovat esiin joitakin seikkoja, joita en ollut aiemmin tullut ajatelleeksi.

Viljelmien hyvinvointi

Ensimmäinen artikkeli on The New York Timesin verkkolehdessä ilmestynyt Unhappy Meals, jonka on kirjoittanut Michael Pollan (hänen kirjansa Omnivore’s Dilemma on lukulistallani).

Artikkeli ei ole varsinaisesti luomutuotannosta, vaan lähinnä kertoo miten Pollanin mielestä ihmisen pitäisi syödä voidakseen mahdollisimman hyvin. (Oikea tapa voidaan tiivistää kahteen sanaan: syö ruokaa. Mitä se taas tarkoittaa ja miksi se on nykyaikana niin vaikeaa selviää lukemalla tämä erittäin mielenkiintoinen artikkeli.) Mutta hän tuo esille joitakin asioita, jotka lisäävät luomun mielekkyyttä ainakin minun silmissäni. Kannattaa muuten huomata, että teksti kertoo pääasiassa Yhdysvaltain tilanteesta, ei koko maailman. Mutta kuitenkin.

Pollan kirjoittaa, että koska ihminen yleisesti ja ruokateollisuus erityisesti ovat ajan myötä jalostaneet lajikkeita suosimalla jotain tiettyjä ominaisuuksia, kuten parempi säilyvyys, suurempi sato ja kevyempi hampaille, niistä on sivutuotteena tullut kemialtaan yksinkertaisempia ja ravintoarvoltaan köyhempiä. Toisin sanoen, teollisuus on poistanut ruoasta niissä aiemmin luontaisesti olleet ravintoaineet ja nyt lisää niitä jälkeenpäin ruokajalosteisiin, kuten esimerkiksi laittamalla vitamiineja aamiaismuroihin.

Myös kemiallisten lannotteiden käyttö ja saman lajikkeen viljely vuodesta toiseen on köyhdyttänyt maata, joka on Pollanin mukaan johtanut omalta osaltaan lajikkeiden ravintosisällön yksinkertaistumiseen.

Nämä kaksi asiaa ovat sellaiset, jotka jäivät mieleen luomuviljelyn puolestapuhujina. Luomuviljelyssähän käsittääkseni pyritään lajien monimuotoisuuteen ja luonnollisuuteen sekä vuoroviljelyyn, jolloin samalla pellolla ei viljellä peräkkäisinä satokausina samaa lajiketta.

Kuten olen sanonut, en ole erityisen paljon etsinyt tietoa luomusta, mutta en ole aiemmin kuullut näitä perusteluja. Useimmin näkemäni argumentit ovat olleet, että luomuruoka maistuu paremmalta, siinä on vähemmän kemikaaleja ja että järvet eivät rehevöidy niin paljon. Ehkäpä Suomessa asiat ovat paremmin kuin mitä artikkelissa kuvataan, ja “normaalisti” viljellyllä ja luomuviljellyllä ruoalla ei ole niin huomattavaa eroa kuin muissa maissa?

Sivuhuomatuksena: Artikkelissa mainitaan, että muinoin ihminen käytti ravinnokseen 80 000 eri lajiketta, joista 3 000 oli yleisessä käytössä. Tänä päivänä kaksi kolmasosaa (yhdysvaltalaisten) ihmisten syömistä kaloreista on peräisin neljästä eri lajikkeesta: maissista, soijapavuista, vehnästä ja riisistä.

Melkoinen muutos.

Viljelijöiden hyvinvointi

Yhteishyvä-lehden numerossa 5/2008 kerrottiin luomupuuvillan viljelystä Intiassa. Kun artikkelin mukaan Amarsingh Malsingh siirtyi viljelemään luomupuuvillaa, muutoin karut pellot ovat alkaneet voimaan paremmin. Sen seurauksena myös itse puuvilla kasvaa elinvoimaisemmin.

Amarsinghille maksetaan luomupuuvillan viljelystä 20 % enemmän kuin tavallisesta puuvillasta, jonka lisäksi sen viljely tulee halvemmaksi. Aiemmin hän joutui ottamaan kovakorkoisia lainoja ostaakseen lannotteita ja kemiallisia torjunta-aineita, mutta luomuviljelyssä niitä ei enää tarvita. Torjunta-aineet aiheuttivat Amarsinghille monenlaisia terveydellisiä haittoja, joten luomuviljelyn ansiosta pellon ja puuvillan lisäksi myös hän voi paremmin, ja parempien ansioiden johdosta niin myös koko perhe.

Melkoista suitsutusta luomun puolesta.

Artikkeli kuitenkin toi hyvin esille erään seikan: oli luomutuotannon edut Suomessa mitkä hyvänsä, vaikuttaa siltä, että ne ovat erittäin merkittäviä köyhemmissä maissa. Ulkomaisia luomutuotteita ostamalla ei siis saa ainoastaan vähemmän kemikaaleja lautaselle, vaan sillä voi myös parantaa ihmisten hyvinvointia samalla tavalla kuin Reilun kaupan tuotteita ostamalla.

Monet niistä yrityksistä jotka ostavat luomutuottajien sadon pyrkivät myös Reilun kaupan tapaiseen eettisyyteen (ei lapsityövoimaa, työntekijöiden hyvät olot) ja reilun hinnan maksamiseen, joten parhaimmassa tapauksessa siinä yhdistyvät kummankin hyvät puolet.

Yhteenvetona

Näiden kahden artikkelin perusteella yritän jatkossa suosia ulkomaisten tuotteiden osalta enemmän luomua. Monet luomutuotteista ovat valitettavasti kirpaisevan kalliita, mutta eivät kaikki. Toivon, että se pieni panostus mitä raaskin luomun suuntaan tehdä edes vähän parantaa asioita jossain päin maailmaa.

Valokuvat: editorgirl: Corn field, TeeBeeWee: Hamburger and French Fries, asifthebes: Cotton Flower

Olen päättänyt antaa Reilun kaupan tuotteille mahdollisuuden. En ole pitkään aikaan törmännyt artikkeleihin, jossa kritisoitaisiin Reilun kaupan toimivuutta, muuten kuin ekonomiselta kannalta. Oletan siis, että toiminnan valvonta on nykyään parempaa, ja että kaikki tuotteet ovat oikeasti tuotettu Reilun kaupan periaatteita noudattaen ja Reilun kaupan lisä menee oikeaan osoitteeseen.

Yksi erityinen sulka Reilun kaupan hattuun on, että tietääkseni Reilun kaupan suklaa on ainoaa suklaata, josta pystytään takaamaan, että siihen käytettävän kaakaon valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa. Eli jopa se hyllyllä makaava Fazerin sininenkin saattaa olla yksi lenkki likaisessa lapsiorjaketjussa. Hakusanoilla blood chocolate tai cocoa child labour löytyy paljon artikkeleita aiheesta.

En osaa sanoa, onko Reilun kaupan tuotteiden ostaminen oikea tapa edistää vähempiosaisten asemaa, mutta haluan ainakin yrittää antaa sellaisen kuvan viestin, että olen valmis maksamaan ruoastani vähän enemmän, jos sillä pystytään parantamaan ihmisten oloja muualla maailmassa. En myöskään halua, että muut joutuvat kärsimään siitä, että minä en halua maksaa ruoastani hintaa, joka sillä olisi ilman ihmisoikeuksien polkemista.

Koska olen kuitenkin ihminen, aion edelleen pitää ensisijaisesti huolta omasta hyvinvoinnistani. Siksi aion sitoutua jatkossa ostamaan Reilun kaupan tuotteita ainoastaan tietyin reunaehdoin.

Jos jollekin tuotteelle on olemassa Reilun kaupan vaihtoehto, otan sen mukaani tavallisen sijaan, jos:

1. Reilun kaupan tuotteen hinta ei ole huomattavasti korkeampi kuin tavallisen tuotteen
2. Reilun kaupan tuotteen laatu tai toiminnallisuus ei mainittavasti poikkea tavallisesta tuotteesta
3. Reilun kaupan tuote on sillä hetkellä saatavissa siitä kaupasta, jossa asioin
4. Reilun kaupan tuote on aidosti paras vaihtoehto

Hinta on tapauskohtainen. Esimerkiksi vaikka Reilun kaupan sokeri on kahdesta kolmeen kertaan niin kallista kuin tavallinen sokeri, voin sitä ostaakin, koska sokeria menee vuodessa melko vähän eikä se tee siksi kovin isoa lovea lompakkooni. Toiset Reilun kaupan tuotteet, esimerkiksi jäätelö, ovat taas sen verran tyyriitä, että tällä lottovoittohistorialla ne saavat jäädä toistaiseksi hyllylle.

Sattuneesta syystä varsinkin Reilun kaupan hedelmät saattavat notkua hyllyllä aika pitkään, jonka takia ne voivat olla jokseenkin kypsässä tilassa. Jos mieli tekee viinirypäleitä ja Reilun kaupan versiot ovat jo valmiiksi ylikypsiä, ostan tavallisia. Banaanien suhteen voin olla tiukempi, sillä niitä saa yleensä jostain lähikaupasta, joten jos yhdestä kaupasta ei löydy Reilun kaupan banaaneja, voin jättää banaanit ostamatta. Ruokien laatuerot lienevät lähinnä tottumuskysymyksiä, joista varmaan pääsee ajan kanssa yli, mutta muissa tuotteissa, esimerkiksi Reilun kaupan puuvillasta valmistetuissa tekstiileissä, voi olla jotain ominaisuuksia joiden takia en halua niitä ostaa.

Vaikka Reilun kaupan tuote olisi olemassa, niin sitä ei ole välttämättä juuri sillä hetkellä siinä kaupassa missä asioin. Jos sillä hetkellä todella tarvitsen tuotetta, en aio jättää sen ostamista väliin vaikka se ei olisikaan Reilua kauppaa. Omat tarpeet ensin. Toisaalta, jos tarve ei ole akuutti, niin kyllä sitä tuotetta voi odottaa tai etsiäkin.

En ole täysin varma, onko Reilun kaupan tuote aina se paras vaihtoehto. Jos esimerkiksi laitetaan kotimainen tuote, luomutuote, kotimainen luomutuote ja Reilun kaupan tuote rinnakkain, niin onko Reilun kaupan tuote joka tapauksessa paras vaihtoehto? Kotimaiset tuotteet ja Reilun kaupan tuotteet eivät onneksi kovin usein asetu vastakkain, mutta joitakin ulkomaisia tuotteita saa sekä luomuvaihtoehtona että Reilun kaupan vaihtoehtona. Kumpi tällöin pitäisi ostaa?

Katsotaan nyt sitten, että kuinka paljon parempi mieli tästä tulee. Toivottavasti edes siitä Ahmudin opiskelusta koituu jotain hyvää.

Mistä minä oikeasti maksan?

Minun oli tarkoitus kirjoittaa, kuinka hieno juttu Reilu kauppa on ja kuinka mukavaa on, että kyseisellä merkillä varustettuja tuotteita alkaa löytyä kaupoista koko ajan vain enemmän. Olen tähän asti ollut kovasti Reilun kaupan puolella ja aikomuksenani oli vaihtaa kaikki mahdolliset tuotteet Reilun kaupan vaihtoehtoon, jos vain sellainen kaupasta löytyy.

Olen kuitenkin päättänyt jättää toistaiseksi Reilun kaupan tuotteet sikseen ja siirtyä takaisin tavallisiin tuotteisiin, kunnes saan parempaa tietoa siitä kuinka reilua Reilu kauppa oikeasti on. Syynä tähän on löytämäni kritiikki, joka on saanut ainakin minut ajattelemaan.

Tässä joitakin linkkejä, lisää löytyy Googlen avulla:

• Kierot banaanit
• Reilu kauppa – reilua vai epäreilua?
• Fair Trade… or Foul?
• ‘Fair’ coffee workers paid below minimum wage

Vaikuttaa siltä, että Reilu kauppa -järjestöllä on vaikeuksia (tai haluttomuutta) valvoa sertifioimiensa tuottajien toimintaa. Jotkin tuotteet ovat aivan yhtä epäreiluja kuin muutkin, toisaalla kuluttajan maksama lisähinta menee aivan jonnekin muualle kuin mihin sen mainospuheiden mukaan pitäisi mennä.

Jotkut ovat myös asettaneet koko Reilun kaupan idean kyseenalaiseksi, pitäen sitä vain hyväuskoisten kuluttajien höynäyttämisenä. Pakkohan se on myöntää, että tuollaisella tavalla se olisi nimenomaan helppo tehdä. Kun tarvitsee vain tarkistaa että ostetussa tuotteessa on tietynlainen tarra, voi lopun päivää nauttia hyvästä omasta tunnosta ilman omien aivojen vaivaamista. Ainakin minuun sellainen vetoaa, ja siksi tunnen itseni nyt jollain tavalla uhriksi.

Minulla ei ole vielä riittävästi luotettavaa aineistoa, jotta osaisin tehdä mitään varmaa päätöstä. Kunnes saan selkeämmän mielipiteen muodostettua, aion kuitenkin jättää Reilun kaupan tuotteet kaupan hyllylle.

Entäs luomu?

Tämä kaikki on saanut minut myös miettimään luomun ostamisen järkevyyttä. Se on varmasti tietyssä mielessä eettisempää, mutta onko se niin paljon parempaa kuin annetaan ymmärtää? Kuinka epäeettistä normaali suomalainen maatalous oikeasti on? On todellinen vaihtoehto, että olen luomunkin suhteen propagandan uhri.

Luomun vastustajiakin löytyy, mutta löytämäni kritiikin voisi tiivistää seuraaviin:

• luomumenetelmillä sadot ovat pienempiä eikä ruokaa riitä kaikille
• luomutuotteista ei saa riittävästi seleeniä (jota ei ole Suomen maaperässä luonnostaan kovin paljon, jonka takia sitä on lisätty lannotteisiin)
• kupillisesta kahvia saa enemmän karsinogeenejä kuin vuoden annoksesta tehotuotantokasviksia
• luomu ei maistu paremmalle
• on hölmöä hylätä nykytekniikka ja käyttää muinaisia viljelymenetelmiä

Tiedon etsiminen on minulla vielä vaiheessa, joten muitakin argumentteja varmasti on olemassa.

En aio tässä paneutua tuohon sen enempää, mutta olen kuitenkin päättänyt laittaa myös luomun ostamisen odottamaan tarkempaa tietoa sen hyödyllisyydestä. Poikkeuksen tässä teen luomumunien osalta, sillä luulen (en tiedä) että pienikin muutos parempaan kanojen elämässä voi olla vain hyvä asia. Luomumaitoa pitää vielä harkita, sillä kun kysyin asiaa Valiolta:

Kuinka paljon parempi valinta tuottamanne luomumaito ja -piimä ovat
ympäristön ja eläintensuojelun kannalta? Mistä kaikesta kerääntyy noin
100% kalliimpi hinta tavalliseen maitoon ja piimään verrattuna?

He vastasivat:

Blaa blaa blaa. Blaa blaa bla lainsäädäntö blaa bla blaba blaa. Tietoa löytyy http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/luomu/ bla bla blaa. Bla blaa tuotantokustannukset bla. Blah.

Tunnelmallista joulun odotusta!

En oikein saanut tyhjentävää vastausta, mutta en oikeasti sellaista odottanutkaan. Se mitä pohdin itsekseni on, että kuinka paljon huonommat olot tavallisilla suomalaisilla lypsylehmillä on luomulehmiin verrattuna? Pitänee ottaa tästäkin asiasta itse selvää.

On se kumma, kun kukaan ei tässä maailmassa tee asioita valmiiksi puolestani, ei ainakaan niin kuin ne haluaisin tehtävän. Toivottavasti aivoni eivät kulu, kun niitä näköjään joutuu käyttämään enemmän kuin oikeasti pitäisi olla tarpeen.

Lisäys 24.1.2008: Olen nyt kuitenkin ostanut luomumaitoa, perusteluna sama kuin luomumunille.